Oikeastaan tämä piti laittaa jo eilisiltana kun lupasin postata jotain muutakin kuin lyhyen ja kämäisen haastevastauksen. :-D Ei tämäkään kyllä sen parempi, random rulettaa.

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen

Helppo vastaus, edellisessä postauksessa mainitsemani ja esittelemäni welsh-poni Mandis. C:

(Eikö olekin huiman pitkä ja antava postaus. :D Lupaan illalla tai huomenna viimeistään kirjoittaa pidemmin ja jotakin kuvallistakin, jostakin.)

Olin viettämässä viikonloppua Helsingin suuntimilla ja oli niin hauskaa (ja vallllan lämpöinen tunnelma ;) ettei siinä hötäkässä sitten ehtinyt edes lyhykäistä haastevastausta kirjoittamaan -joten tässä teille kolmen päivän kiinnostuksen kivivyöryt. Srsly en usko että ketään kiinnostaa nämä haastepostaukseni, mutta onpahan jotakin kirjoiteltavaa itselleni. :D
Ja kyllä, minun pitäisi olla tekemässä aivan liian isoja koulutehtäviä, kun aikaakin on aivan liian vähän -pitäisi ennen toukokuuta saada tehtyä päättötyöksi koululle joku iso seinävaate, ja sitten tilaustyönä jokin torkkupeitto jollakin muulla tekniikalla kuin palttinalla eikä tilaajaakaan ole vielä löytynyt! Joskus ihmettelen että mitä helvettiä teen alalla joka ei meikään edes paljoa vetoa... : D Mutta kai se on pakko nyt rutistaa loppuun kun valmistun ihan justiinsa, ja sitten voin alkaa opiskelemaan jotakin omaa alaa. Taidekorkeaan ainakin aion yrittää, toinen asia että pääsenkö...

Mutta haasteeseen.
Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.

Kiltein hevonen jonka olen tavannut on ehdottomasti kaunis voikko welsh mountain-tamma Mandis, joka nyt valitettavasti kuoli pois syksyllä -ihan mummoiässä jo, tosin. Minulla on ollut useampiakin kausia jolloin pelkäsin ratsastamisessa jotakin, oli se sitten maastoilu, esteet, ilman satulaa meneminen tai mikä tahansa. Aina silti Mandis oli se kuka sai meikäläisen eroon peloistani -se oli niin pirun kiltti, ihana ja kirjaimellisestikin kultainen tammamamma. Se oli ensimmäinen hevonen jonka varustin ihan kokonaan itse (muita en sitten uskaltanutkaan varustaa :D), se oli ensimmäinen maastokaverini, ensimmäiset koulukisani kävin Mandiksella... Voih. Tämmöisiä poneja voisi olla maailma täynnä, niin kaikki pienet heppailijat saisivat turvallisen alun harrastukselleen. :)

We will meet again, joten vapise Tara! >8D

Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut on samaa sarjaa hulluimman kanssa -ensinnäkin ne kulkevat varmaankin aika käsi kädessä, ja toisekseen on vaikea määrittää hullua ja hirveää. Hirvein ratsastuskokemus on viime joululomalta, kun nousin Tara-suomimamman selkään. Me ei vaan tultu juttuun, vaikka miten yritin olla helläkätinen niin sekin oli sille liikaa, ja jotenkaan... no, en tiedä, meillä ei vaan natsannut. Hoitaessa se oli kyllä kiva utelias vekkuli, mutta siinä vaiheessa kun jyräsin pienellä jäisellä kentällä shetujen ja russien välissä kaahaavalla suomiputella, niin huhhuh. Opettaja huutaa keskeltä kenttää että "Eetu tuo on nyt aika vaarallista ja holtitonta ratsastusta!" -oh, tell me about it, enpäs itse huomannut. 8"D Tunnin huipensi se että polvilumpio sanoi siinä hötäkässä että moro -seuraavaksi nilkutin kohti tallia Taran kanssa ja istuskelin karsinassa kylmäpussien ylimpänä ystävänä.
Aion Taran selkään kuitenkin vielä nousta kunhan saan jalkani kuntoutettua, koska jäi niin pahasti kaivelemaan tuo täysin feilattu tunti. Otan sitten vaikka yksityistunnin, niin enpähän ole ainakaan jyräämässä viattomia kanssaharrastajia. XD

Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä ei asusta edes Suomessa, vaan Egyptissä -Kairossa tarkemmin ottaen. Tiedättehän kun siellä järjestetään ratsastusretkiä aavikolle ja pyramideille? Se oli ensimmäinen kerta puhtaan arabin selässä, samoin ensimmäinen kertani orin selässä -ja silti yllättävän turvallinen retki, vaikka hevonen (Yalla nimeltään. Yalla yallahan on sama kuin suomeksi "hopi hopi!", ja siksi en alkuun tajunnut että opas puhui ratsustani -luulin että hän vain kehotti menemään reippaammin :D) olikin silkka ruutitynnyri ja jarrut olivat kuluneet puhki varmasti jo aikaa sitten. Toisaalta aavikolla ei nyt ollut pahemmin mitään mihin törmätä ja pehmeässä hiekassa dyynille noustessa ei kovakuntoisinkaan hevonen varmasti kauaa jaksa kaahata, joten lähinnä nautin vain siitä että sai päästellä niin lujaa kuin hevosesta lähti -ja siitähän muuten sitä vauhtia irtosi! Yallalla ei ollut edes Haddimaista katapulttiominaisuutta, joten oli ihan sairaan kivaa.
Se oli kyllä todellinen heppakirjojen klisé, mutta sainpahan edes kerran elämässäni ratsastaa aavikolla mustan arabiorin selässä. Tasan viikko sen jälkeen karauttelinkin karvaisella issikkaruunalla pitkin lumista peltoa -pieni ympäristönvaihdos, ehkä. :D

Tämä on outo käsite, koska sinällänsä en ole törmännyt varsinaisesti hulluihin hevosiin. Sen sijaan sikamaisin apina jolla olen koskaan ratsastanut on ehdottomasti Haddi, ikävä kyllä. :D Kukaan muu ei ole yhtä surutta kiikutellut alkukäynneistä lähtien jatkuvasti, eikä heittänyt yhtä railakasta pukkilaukkaa yhtä kovasta vauhdista, puhumattakaan siitä montako kertaa se on keulinut eräässä samassa risteyksessä, vienyt pöpelikköön aivan kuuroina avuille, juossut tahallaan seinään päin jotta hyppäisin alas... Aivan unelmaratsu, eikö teistäkin? XD 
Rakastan sitä silti, onhan Haddi oma, suuri persoonansa omine höpsöilyineen. :) Voisi vaan nuo vaarallisimmat jättää pois...

Maanantaina Haddi oli kiltti ja jopa laiska, sitä sai jatkuvasti ajaa eteenpäin että olisi edes ravi pysynyt. Keskiviikkona se taaskin oli aivan päinvastainen, ja tunsin häpeää hevoseni puolesta kun Miia kertoili miten oli satuttanut sormensa ja kylkensä Haddin hoopoillessa ja vauhkoillessa. :T Veikkaan kyllä että Haddia oli jokin jännittänyt ja hirvittänyt tarhassa, sillä se on oikeasti muuten ollut nyt jo ihan kiva ja rauhallinenkin.

Maailman hienoin ja hirvein hevonen, mutta silti se oma ja tärkein 8)

Rose.

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.

Tämä on todella, ja siis todella vaikea kysymys. Ikävöin moniakin hevosia -ensimmäistä ja viimeistä hoitohevostani Rosea, lempituntsariani Ölviä, entistä poniani Lempiä... Olisin muuten tähän ehkä Lempin valinnutkin, mutta koska olen kirjoittanut siitä jo aiemmin, päädyn sittenkin ehkäpä yllättäen Ölviin.

Miksi ikävöin Ölviä enemmän kuin Rosea? Rose myytiin, mutta sillä on viimekuulumien mukaan oikein kiva elämä uudessa kodissaan. Ölviä sen sijaan ei enään ole: se kuoli vuosia sitten jouluna, sydän vain pysähtyi. Se oli hämmentävää, sillä kys. tallilla hevosia kuolee todella harvoin, ja samaisena yönä kun Ölppäri nukkui pois, lähti myöskin Trine-vuonis ähkyn kautta. Vuosiin ei yhtään kuolemaa, ja sitten samana yönä kaksi, eri syistä.

Ölvi oli ihana. Muistan tutustuneeni siihen, kun kuulin etten pääsisi perinteiseen joulumaastoon hoitohevosellani eli Rosella (Melros frá Sahala). Opettajani sitten ehdotti Ölviä (Fjölvi från Silverkedjan), ja lähdin maastoreissulle mukaan ruunaa kokeilemaan. Ihastuin siihen sillä reissulla, ihanempaa hevosta en ollut tavannut. Sillä oli jokin hassu maine että se olisi jotenkin jopa kuuma ratsastaa, ja ihmettelen että mistä se maine silloin alkuun tuli -ensin tietty nimittäin jännitin hirveästi selkäännousemista juuri kyseisten juttujen vuoksi, mutta sain huomata että Ölvi oli kaikkea muuta. Rauhallinen mutta silti eteenpäinpyrkivä, ja mikä parasta, kolmikäyntinen! Olen huono issikkaihminen, mutta on kiva ratsastaa aina vaihteeksi sellaisella jolla ei tarvitse miettiä että meneekös se nyt ravia, tölttiä vai possupassia...

Ratsastin Ölvillä sen jälkeen paljonkin, ja varsinkin estetunneilla se oli suosikkini -se oli reipas ja hyppäsi kivasti, mutta pysyi käsissä eikä tyhmäillyt muutenkaan. Vuoden ajan ehdin siihen kiintyä, kun sinisilmäinen kaverini jo nukkui pois. Pikku-Latua itketti kovasti kuulla Ölvin kohtalosta, ei ollut mikään kivoin mahdollinen joululahja... Vieläkin on hirmuisen haikea olo kun Ölviä muistelee. Jos se olisi edelleen tuntsarikaartissa, ratsastaisin sillä varmasti nytkin kun kökkökoipeni takia en katapultti-Haddin selkään raaski lähteä lumpiota kokonaan irrottamaan. Ölvikin oli nimittäin aika iso, varmasti melkein yhtä iso kuin Haddi, se loikkasi laukalle samalla hassulla tavalla kuin Hödövaatti, oli muutenkin samanlainen hupsuttelija mutta vain paljon tasaisempi, rauhallisempi ja huomaavaisempi (eli ei telo ketään pörheyksissään kuten Haddi eilen liikuttajansa... Siitä lisää ehkä myöhemmin, kunhan toivun tästä häpeästä -_-).

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.


Perhana kun tästäkään ei ole kuvamateriaalia, kaikki tämä on tapahtunut silloin kun oli vielä filmikameroita eikä meidän perheessä tietenkään kukaan tahtonut uhrata filmiä mein ensimmäisten hyppyjen kuvaamiseen... :D
Sitä paitsi ne hypyt tulivat ihan puun takaa. Meillä piti olla koulutunti, mutta opettaja sanoi että jos tunti menee hyvin niin loppuun voidaan kokeilla hypätä pikkuista "estettä", eli huimat 30-40cm oli korkeus. Meikäläiselle sattui sille kerralle vielä Lolli-niminen nyffitamma, ja se oli ensimmäinen kertani "ison ponin" selässä -siirtymä pienistä welsheistä ja shetuista nyffeihin ja isompiin ratsuponeihin jännitti, saatika sitten päälle vielä -hui- esteet. Muistan kuinka tahallani failailin jokaisessa tehtävässä, jotta opettajan mielestä en olisi tarpeeksi hyvä hyppäämään eikä miun tartteisi sitä tehdä... XD Loppujen lopuksi kumminkin ne hurrrrrrjan kamalat pikkuesteet ylitin ja Lolliinkin ihastuin niin paljon että halusin sillä vielä monta kertaa ratsastaa. Tässä taas näkee, että olen ollut jo pienestä asti turhan pessimistinen ja varovainen. :W
Nykyisin hyppääminen on mahtavaa (vaikka edelleen vähän jännittää jos on erikoisesteitä tai hevonen kuumuu turhankin paljon)  ja Lolli-ponia kaipaan haikeudella ja lämpimillä muistoilla.

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.


Hahaha, tämä on noloa. Ensimmäisen kerran elämässäni putosin hevosen selästä kun olin käynyt n. vuoden vakkaritunneilla. Kävelimme uraa pitkin, ratsastin Myy-nimisellä welshponilla, ja sitten se nykäisi ohjista ihan vain että perkele anna sitä ohjaa lisää. Meikähän lentää kuperkeikalla alas kaulan yli... :D Onneksi ei ollut hurja tippuminen, joten vaikka arka varsinkin pienenä olin (olen kyllä välillä vieläkin) niin eipä siinä mitään, hiekat pois vaatteista ja takaisin selkään. Sain kuulla tippumisestani kauan kavereiltani -Myy oli silloin yksi Relanderin tahmaisimmista poneista, tai ainakin näin muistan, ja meikäläinen sitten onnistuu kämähtämään sieltä alas käynnissä ja uralla. \m/ Hallitsen tämän lajin.


Sen jälkeen olenkin lennellyt enemmän tai vähemmän kauniisti, ihmettelen ettei ole mitään aivotärähdystä (Kiitos Haddi <69) pahempaa tullut. Olen mm. jäänyt jalustimeen roikkumaan, lentänyt seinään, tolpan päälle, trippelin päälle selälleni, jäiselle tielle, ryöstävän hevosen eteen ja luojan kiitos se hevonen tajusi loikata meikän yli, hajareisin esteen päälle (Nauran tälle nyt vaikka silloin ei kyllä yhtään hymyilyttänyt :V) ja mitä vielä. Tää on tosi rentouttava ja terveellinen harrastus.