 |
| Moi, minä olen Haddi ja minä olen vähän hölmöheppa :)))) |
(51 lukijaa! Wohoo, kiitos teille! C8 Ajattelin jotakin erikoispostausta tehdä kun 50 lukijan raja menee rikki, mutta nyt myöhästyin -ehkä sitten seuraava pyöreä luku~)
Haddilla on tuo tunteiden vuoristorata aika mutkikas. Ensin löllöillään laiskasti, sitten kiikutetaan, sitten taas löllöillään, sitten taas ryöstetään. Tänään siis kävin kuvaamassa kun Haddin liikuttaja Miia kävi herra karvamammuttia ratsastamassa, ja sain vain todeta että on muutkin tainneet saada makua pikku formula-katapultistani... Lopuksi Miia päästi Haddin vielä juoksemaan irtona ja päästämään puhteja pihalle, ja niinhän se tekikin -eikä antanut enää kiinni! :D Ajateltiin että no juokse sitten jos tahdot, ja niinhän se sitten juoksikin... kuvat kertovat puolestani.
 |
 |
| "Mitä ai hä, ai pitäis rauhottuu vai? No en ny tiiä." |
 |
| Loppuun pakko todistaa, meni se kiltistikin välillä c: |
Nyt voinkin keskittyä kuvaamiseen sekä maastakäsin työskentelyyn -polvi on mennyt niin pahaksi ettei raaski edes useampaa kilometriä kävellä, saati sitten harrastaa liikuntaa. Lääkärin kautta menin fysioterapiaan ja siellä nyt aloitetaan varovaisesti jalan kuntouttaminen, vanhan vamman vuoksi se on siis heikkona ja siinä on murtumisriski -> saan kuulemma käydä korkeintaan "rauhallisesti vaikka maastossa lumpsuttelemassa", mutta näyttääkö siltä että tuolla hevosella käydään rauhallisia maastoja.... :----D
Ehkä nyt kumminkin odotan sen verran että jalan saa vahvemmaksi ja saan sen uuden tuen (tosin eivät tunnu tietävän että millainen olisi hyvä, pdskdsjlkd lisää odottamista...). Alkuun olin ihan kauhuissani ajatuksesta etten voisi viikkoon muutamaan ratsastaa, mutta nyt olen huomannut että miun ja Haddin yhteistyölle on tehnyt enemmänkin hyvää se, että puuhataan välillä muuta -johtajuusharjoituksia, juoksutusta, ohjasajoa jne. Tosin siitä ei puhuta kun Haddi juoksi maanantaina meikäläisen yli... se oli vahinko... ... ...kai.... :I
12. maaliskuuta 2012 klo 17.57
Täälläkin suunnalla yksi hevonen harrastelee noita kilpa-ajoja siinä vaiheessa kun on onnistunut pudottamaan ratsastajansa.
Ei olis ensimmäinen kerta kun meikäläisen vakkari kilparatsu onnistuu lennättämään jonkun selästään ja alkaa juosta kenttää ympäri. Mutta eihän tuo olisi noista ratsastuskoulun hevosista olisi silmille hyppinytkään jos ei siinä olisi jotakin pikku haastetta purtavaksi (tuntuu olevan vähän liiankin paljon haastetta joillekkin.. tai sitten niin monella ei riitä kärsivällisyys opetella miten tommonen suht laiska ja puskamörköjä näkevä kaveri saadaan toimimaan tai miten edes siellä selässä pysytään kun tulee se vaihe jossa herra päättää vetää pukit tai kääntyä yhdellä hypähdyksellä 180 astetta...).