Olen pelkkä ruokinta-automaatti

Olin tänään yksityistunnilla, enkä kummallisemmalla sellaisella ole koskaan ollut (hyvällä tavalla siis). Rynnistelin, huusin ja tönin Haddia syrjään, ja vieläpä ihan tarkoituksenmukaisesti.

Miksi? Koska se ei kunnioita minua. Tuntuu hassulta, mutten ole ennen asiaan kiinnittänyt huomiota -Haddi on niin kiltti maasta käsin, etten olisi ikinä edes tajunnut pyytää apua kun se ei yksinkertaisesti ole käyttänyt valtaansa esimerkiksi jyräämällä yli. Nytkin helppiä alunalkajaan hain ihan vain siksi ettei se juossut meikällä kunnolla liinassa, ja siinä sitten paljastui samalla se että olen ollut koko ajan Haddin alapuolella...

Liinatunti muuttui siis johtajuusharjoituksiksi, jossa Haddin olisi tarkoitus väistää meikää. Lopputunnista se jo vähän sentäs osasi valmiiksi siirtyä kun sitä kohdin nytkähdin, mutta tarkoituksena olisi että se oikeasti väistäisi. Ei tarvitsisi töniä eikä tuuppia, vaan hevonen väistäisi jos menen kohti, antaisi tilaa.

Tunti oli mielenkiintoinen ja erittäin hyödyllinen. Sain "kotiläksyksi" harjoitella johtajuusjuttuja ahkeraan, niin että pääsisin jälleen pomoksi Haddin silmissä. Silloin sitä olisi helpompi juoksuttaa, mikä on siis ihan kullantärkeää Haddin ollessa semmoinen energiapommi 16v. Nykyisin olen päästänyt sen aina alkuun irti maneesissa niin että voisi revittää turhat pöhköilyt pois, ja sitten vasta noussut selkään. Viime viikolla taisin ratsastaa ensimmäistä kertaa kuukausiin ilman yhtään ainoaa pukkilaukkaspurttia! :D Voi mikä onnentunne.

Eli hevosenomistajat: kannattaa kokeilla ihan vaikka päin kävelemällä, oletteko hummienne pomoja. Sitä ei oikeasti aina huomaa jos ei, sillä omaan hevoseen ja sen käytökseen tottuu -sitä saattaakin paljastua, ettei esimerkiksi se "pelottava" maneesinovi olekaan oikeasti pelottava, siinä on vaan totuttu jullittamaan kun kerran on oikeasti säikähdetty ja periksi saatu.
Sain ainakin opetukseni: pitää aina pysyä yhtä jämptinä eikä neuvotella yhtään, koska sitten se kostautuu jälkikäteen. Esimerkkinä se, kun vähän aikaa sitten sain kiikutusta aina laukannostoissa. Nostin laukkoja niin kauan ettei tullut enään pukkeja ja hevonen pysyi handussa, ja siirryin muihin hommiin kun Haddi sentäs pysyi käsissä, vaikkakin kovaa mennä töhötti korvat tötteröllä. Nyt edelleenkin saan kylmää kyytiä rauhallisissakin laukannostoissa, vaikken luovuttanutkaan ja jatkoin niin kauan että pukit ja ryöstäminen jäi pois.
Mikä sitten meni pieleen? Jätin homman puolitiehen. Olisi täytynyt jatkaa kertaamista niin kauan, että Haddi jaksaisi taas keskittyä meikäläiseen. Nyt annoin sille periksi, sillä pää pystyssä ja korvasojo hobotus on aika kaukana kuuliaisesta ja työskentelevästä vastaavasta

Tunnen oloni aivan kamalan n00biksi, kun en ollut edes huomannut tätä krhmpientäkrhm auktoriteettiongelmaa. Mutta sainpahan ainakin selville, miksi kaikki Haddin kanssa tuntuu niin vaikealta, ja miten sen korjaan. Patoutunutta energiaahan ei saa pois pomonakaan, mutta sellaisena miulla olisi kuitenkin valta tiedoittaa Hödöttimelle, ettei se saa purkaa sitä hyppimällä seinillä. :I

Turhautunut juoksuttaja pomottajineen. Kysymys vain kuuluu,  kumpi juoksuttaa kumpaa ja kumpi oli se pomo...

2 kommenttia:

  1. Jeii kiva kuulla et oot ruvennu tekemään johtajuusharjoituksia Haddin kanssa :3 Stalkkaan mielenkiinnolla.

  1. Mä oon tehny niitä kyllä ennenkin, kun blogia selaa vähän taaksepäin niin syksyltä ja kesältä ainakin taitaa löytyä jotakin :D

Lähetä kommentti

Ruusut, risut, kysymykset ja randomiudet otetaan kaikki vastaan kunhan asiallisina pysytään. :)