Toivoa ei ole menetetty

Pengoin vanhoja tiedostoja ja satuin törmäämään vuodentakaiseen videoon, jossa näytän Haddin kanssa kerrankin harmoniselta ratsukolta. (Sitä tapahtuu harvoin :D)

TÄTTÄRÄÄÄ:

Huomatkaa, miun jalat ei lenksota mihin sattuu, yleensä oon ko tr00 islantilainen ja istun ku kiikkuhepan selässä, jalat edessä...


Mutta miksei, oi miksei nykyisin voi enään olla tuollaista? Tää todistaa kyllä sitä ettei aina aika paranna, nyt ollaan menty enemmänkin takapakkia osaamisen kanssa: peräänanto löytyy vasta kun ollaan varmaan tunti puhistu ja taivuteltu (Hödömiehessä on tosin se hyvä puoli, ettei se osaa/tajua mennä feikkimuotoon: jos se muodossa menee niin yleensä edes jonkinmoinen peräänanto on löytynyt...), jos silloinkaan koska väsähdän. :T Olin nyt vklp kipeenä, mutta aion tästä viikosta eteenpäin vähän tsempata -pidän ratsastuspäiväkirjaa, alan käymään vakiotunnilla ja ostin muuan hyvän kirjan jossa on 30 loistavaa täsmäharjoitusta: ehkä saisin sekä itseni että Haddin joskus kuosiin. Ees vähän parempaan kuin nykyiseen...

Okei heppapostaus, sori kaikille jotka ei niistä tykkää mutkun piti avautua kun järkytyin noista kuvalöydöksistä. :I

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Ruusut, risut, kysymykset ja randomiudet otetaan kaikki vastaan kunhan asiallisina pysytään. :)