Olin viikko sitten ensimmäistä kertaa Hingunniemen opistolla, ja eka reaktio oli että WAU. Matka oli tuskastuttavan pitkä ja tunsin olevani ihan ei-missään, mutta eipä se paljoa haitannut kun koulu oli niin mahtava. Hienot, siistit suuret tallit ja tilukset, ja asuntolassa vasta nastaa olikin: asunto oli kuudelle hengelle ja meitä oli kolme sälliä samassa kämpässä, eli jokaiselle oli oma huone. Saunakin löytyi, niin että päästiin ensimmäisen pitkän päivän päätteeksi lauantaisaunaankin!

Päivät oli toki rankkoja, mutta se ei siltä kyllä tuntunut: opettajat olivat niin mukavia ja tunnit niin mielenkiintoisia, että jopa anatomian teoriatuntien jälkeen tuli se tunnettu "höh, ai loppuks tää jo :C"-tunne.

Niille jotka ovat siis jostain syystä missanneet tämän ilonaiheeni, niin opiskelen vihdoinkin ammattia jossa oikeasti tahdon työskennellä (toisin kuin artesaanina :P), eli kengittäjäksi ja sen jälkeen vielä kengityssepäksi. Tunnit ovat aikuisopiskelumuodossa viikonloppuisin Hingunniemen Hevosopistolla Kiuruvedellä, ja olen nyt ensimmäisen kerran koululla käynyt. Seuraavana viikonloppuna käy matkani taas kohti Kiuruvettä, ja vaikka joudunkin menemään bussilla tuskastuttavan pitkän matkan niin odotan silti innolla. :)

Ensimmäinen takomani takakenkä, voisi olla parempikin mielestäni mutta menettelee ensimmäiseksi työksi :>

Ensimmäisenä päivänä koulua oli 9-18, ja aamutunnit olivat pelkkää anatomian teoriaa. Olin aivan tokkurassa saavuttuani edellisenä iltana mutkien kautta perille, mutta ihmeellisesti muutuin skarpiksi heti kun kuulin että meillä on maaliskuussa anatomian tentti. :D Olin jotenkin hölmösti luullut että koska opetus on kurssimuotoista, meillä ei olisi tenttejä...
Iltapäivällä aloitimme tunnin teorialla peruskengityksestä, kengän ominaisuuksista ja kaikesta yleisestä perustiedosta kuten kengän painosta, käänteiden tarpeesta yadda yadda. Sen jälkeen joimme iltapäiväkahvit tallissa ja suuntasimme pajaan, jossa kuuteen asti harjoittelimme kaikessa yksinkertaisuudessaan takomista ja oikeaa takomisasentoa sekä kengän suoristamista. Ihme kyllä, minulle ei ole vielä kertaakaan tullut mikään paikka kipeäksi vaikka viikollakin olen harjoitellut kotitallilla ahkeraan kengän muotoilua, kun vain olen muistanut oikean asennon ja ergonomian. (Nyt koputan puuta, katsotaan muistanko enää kymmenen vuoden päästä...)

Sunnuntaina olimme koko päivän pajassa. Aamu alkoi sillä että rinkimme keskelle heitettiin kasa hevosen irtojalkoja, katsottiin siinä kämppiksen kanssa että hyvin alkaa päivä. :D Anatomiset seikat iskivät kyllä vasta sinä päivänä alitajuntaan, kalvolta ei asioita voi oppia mitenkään samalla tapaa kuin ottamalla konkreettisesti vaikkapa sen halkaistun kavion käteen ja oikeasti katsoa ja mitata, missä kohtaa on kavioluu, mistä alkaa martokavio ja paljonko voi vuolla. Otin itse asiassa kuviakin niin että on tekstien lisäksi jotain kuvallistakin matskua kotiin kerrattavaksi, ja laitoin ne tämän postauksen alaosaan näkyviin. Jos et tykkää nähdä halkaistuja hevosenraajoja, ei kannata katsoa tarkemmin. :V
Sunnuntaina teuraskavioiden sörkkimisen lisäksi harjoiteltiin ihan vain kengän muotoilua. Teimme etukengistä takakenkiä ja takakengistä etukenkiä, ja samaa harjoitusta olen jatkanut nyt kotonakin. Takominen on ihmeen terapeuttista, siinä lähtee patoumat liikkeelle kun paukuttaa menemään -itse asiassa välillä liikaakin, sillä olen kuulemma "turhan väkivaltainen kenkäpoloista kohtaan" opettajani sanoin. Pelkäsin vain etten tao tarpeeksi lujaa, joten varmuuden vuoksi iskin aina vähän kovempaa kuin pitäisi -lopputuloksena suurin osa kengistä oli aivan rusetilla. 8)) Mutta eihän sepäksi synnytä vaan opitaan.

Tästä näkee selkeästi miten lähellä sarveisosaa kavioluu oikeasti onkaan.