Osuipas hassunhauska uutinen silmiin lukiessani Iltalehden nettiversiota: "Fazerin karkit raivostuttavat Ruotsissa". Kina-karkkipussit ovat siis loukkaavia kun siinä on kuva karikatyyrisestä kiinalaisesta -tulee kummasti mieleen se, kun lakupatukoiden musta hahmo piti vaihtaa pois kun oli ns. rasistinen.
Voitte olla eri mieltä, mutta miun mielestä tuo on silkkaa niuhottamista. Miksei vedetä hernettä nokkaan jos jonnekkin piirretään kliseinen kuva esimerkiksi perinteisestä suomalaisesta kaljasieposta blondeine hiuksineen, kaljamahoineen ja päiväkänneineen. Se on meistä ja varmasti (ja varsinkin) ruotsalaisistakin hauskaa, itseironiaa parhaimmillaan, hoh hoh ja hah hah. Mutta sitten kun piirretään siisti kuva kiinalaisesta -en itse vain pysty löytämään tuosta mitään loukkaavaa, ja eikös kyseisen kansalaisuuden edustajat piirretä vähän kaikkialla noin?- niin "RRAAAA RASISMIA RASISMIA!" Kun lakupatukassa on hellyyttävä kuva mustaihoisesta -"POLTTAKAA RASISTIT ROVIOLLA!"
Kun seuraavan kerran näen Seiskan tms. kuvituskuvassa kännisen suomalaisen, alan minäkin lähettämään vetoomuksia kuvan poistamiseksi ja väittämään lehteä rasistiseksi koska tunnen kuvan kansallisuuttani pilkkaavaksi. Huoh ja ei hyvää päivää. =_=
Miusta siinä on tietty ero rasismin ja ns. rasismin välillä. Rasistisuus on selvää dissausta, mustamaalausta, panettelua tai mitä tahansa fyysisesti/psyykkisesti satuttavaa toisen kansallisuutta koskien. Mutta se että piirretään karikatyyri ei ole ainakaan minun mittapuuni mukaan rasismia, ellei se sitten ole tehty juuri kyseisen kansallisuuden mustamaalaamiseksi. Karkkipapereissa sitä ei nyt kuitenkaan taideta käyttää niin, vai mitäs luulette... Miksi kaikesta pitää tehdä nykyisin niin vaikeaa? 8C
Aika sekava rant tuli, mutta ehkä tilanteen voisin kuvata niin että piirrätkö homoparin vai piirrätkö niistä jotain provosoivaa raamattukamaa, tai että heitätkö homokaverillesi rentoa läppää aiheesta vai mollaatko häntä. Got it?
Lupasin edellisessä postauksesta (josta on kulunut alle tunti, mutten viittiny samaa postia venyttää :D) kertoilla vähän, miten meillä on Hödön kanssa mennyt. Myöhän ei siis olla mitenkään erityisen hyviä, tai no Haddilla nyt olisi mahiksia kehittyä varmasti vielä niin koulu- ku estepuolellakin, mutta mie ite oon niin onneton ja huono että jarrutan meidän kehitystä.
Siksi mie aattelinkin nyt ottaa itteäni niskasta kiinni: syksyllä se onkin helppoa kun koulut alkaa, samoin säännölliset opetustunnit ja hevosetkin tuntuu pikkuisen piristyvän kun ilmat viilenee eikä oo niin hikistä ja nihkeetä. Tein aivan konkreettisiä opetussuunnitelmia: ostin kirjan täynnä loistavia täsmäharjoituksia niin istuntaan, kouluun kuin esteillekin, ryhdyin pitämään harjoituspäiväkirjaa ja muistiinpanovihkoa ja rupesin käymään säännöllisesti opetuksessa. Ensimmäisenä haasteena olisi päästä miun täysin_paskasta istunnasta eroon... Tässä muutamia kuvia, niin ehkä tiiätte mitä tarkotan...
Tarkotuksena ei siis oo näyttää kuvia miten uuhaahtäydellinen olen, vaan justiinsa nimenomaan niitä kuvia joissa näkee nää miun virheet. Joita on paljon. TODELLA paljon. =___=
 |
| Haddi meni ihan nätisti, mutta mihis ne miu varpaat töröttää? Jos olis jalustimet jalassa ni ei luoja... ©Aleksi |
 | ||
| Okei pikkupukissakaan on vaikea pysyä kunno istunnassa, mutta jalustimien paikka on... kantapää? Ö_Ö ©Aleksi |
Ilmeestä lisäpisteitä kiitos.8)
 | |
| Tää on kyllä onnistunut (ollaan sävysävyynkin!), mutta miksi helvetissä roikun joka esteellä suussa...?! Hödöparka. :c |
Hyvä, harmoninen ratsukko (josta ei voi puhua ees samassa lausees miun ja Hödöttimen kanssa trololololl) on kuitenkin muutakin kuin nätisti kulkeva hevonen ja osaava ratsastaja -ainakin miun mielestä myöskin ratsukon yhteispelillä on iso osa mikä tuloksiin tulee. Oikeastaan yleensä miulle onkin tärkeintä että Haddin kanssa on kivaa ja että voin luottaa siihen ja se miuhun, suoraan sanottuna että pääsisin sen laumassa siihen osaan jota seurataan koska annan sellaisen kuvan että tiedän mitä olen tekemässä. No okei, en aina tiedä mutta ei kerrota sitä Hödölle... ;)
 |
| Voisin ryhtyä ammattimaiseksi rapsuttajaksi... XD |
Siihen osaan pääseminen on helppoa, pakko olla koska muuten en olisi päässyt siihen. Pointtina on vain olla hyvä kaveri hevoselle -hevonen ei osaa puhua ihmisten kieltä, mutta ihminen voi puhua hevosten kieltä. Kyhnyttelen säkää tai huiskin kärpäsiä pois Haddin kasvoilta kertoakseni että pidän sitä miun kaverina ja haluan sille hyvän olon, ja nykyisin olen saanut samaa kohtelua itsekin -tosin eihän Hödöpödö erityisen hellästi miua rapsuta ja se häntä siinä pärställä sivaltaa aika kivasti, mutta ajatushan se on tärkein.
Lisäksi kannattaa muistaa että hevonen on varmaankin maailman korruptoitunein eläin -muutama herkku ja se muistaa kyllä, kuka ne antoi ja missä tilanteessa. Tästä hyvänä esimerkkinä, Haddi suorastaan palvoo meikän isää koska hää vain harjaa ja hellii ja syöttää täyteen porkkanoita, siinä missä mie oon se pahis jonka kanssa pitäisi joskus tehdä -HUI- töitäkin. Toisaalta taaskin aina kun joku hakee herraa laitumelta, sille tuodaan leipää tai porkkanaa jonka se saa _vain_ jos tulee vastaan, jolloin lopputuloksena on se että nykyisin Haddi seuraa talliinkin asti vaikka ilman riimua, muistaen että saattaa saada herkkupaloja jos seuraa. Toisaalta tähänkin liittyy hevosen luottamus omistajaansa: nykyisin on kumottu teoria laumanjohtajista, sillä on huomattu että hevoset seuraavat niitä jotka vaikuttavat asioista varmoilta -yksi ehkä keksii mistä löytäisi vettä, silloin seurataan sitä, ja toinen taaskin löytää vaaran uhatessa väljempiä vesiä. Ihmisen on siis osattava herättää hevosen luottamus niin, että se voi seurata kaksijalkaista olo turvallisena, ajatellen "seurataanpas nyt tuota, kaipa se tietää mitä on puuhaamassa."
Tänään sitten teinkin harjoituksia asiaan liittyen, tulin Aleksipaleksin luota illalla kotiin enkä jaksanut enään mitään raskasta kouluvääntöä tehdä joten päätin vain pistää lekkeripeliksi ja juoksennella Haddin kanssa. Se on urvelo enkä saa (eikä kukaan muukaan) sitä juoksemaan liinassa ympyrällä, joten juoksutan sitä yleensä irtona -en voi tosin kovin kauaa sitä tehdä, sillä Haddi ei suostu juoksemaan yksin! Niinpä saan yleensä itsekin hölkyttää ympäri kenttää, ja se on kieltämättä tosi kivaa. Pitää vain varoa ettei Hödötin liikaa innostu, sillä se ei välttämäti aina katso osuuko kaviot meikään kun huuhaaherralle tulee hillitön tarve lähteä kiitämään pukkilaukkaa. Yli se ei kuitenkaan jyrää, sillä ihan ekana opeteltiin se että kun levitän kädet sivuille ja teen stopin, niin käsien ohi ei saa mennä. Jos menee, niin ei tule rapsutuksia tai nameja ja homma otetaan niin kauan uusiksi että raja on selvä.
 |
| "Prkl sillähä o miu porkkana kädessä, nys mie otan sen kiinni... >8((((" |
Kun Haddi tuli meille, luulin sitä aluksi kylmäkiskoiseksi kun se ei tuntunut ottavan mitään kontaktia. Nyt kun se on saanut paljon virikkeitä, hevoskavereita ja uutta opittavaa on pojusta (Tuosta isommasta ja karvasemmasta siis XD) löytynyt sosiaalinen puoli, mikä tiivistyy hyvin näihin allaoleviin kuviin sekä ylemmässä kuvassa tulevaan märkään, kuolaiseen pusuun alá Hödöpödö.
 |
| ©Itu |
 |
| ©Itu |
 |
| Haddi on saanut yksin vallata järvenrantalaitumen, mikä takaa miulle hieeeeeenoja taustoja posekuville. :D |
Okelydokely: se on syyskuu eli kyllä sitä tahtomattakin huomaa miten nättinä luonto on, vaikkei muuten mikään intoilija oliskaan. Yleensä miulle tulee justiinsa syksyisin hirveä himo kuvata luontoa, silloin kun siellä tuppaa esiintymään miun lempiväriä keltasta vähän joka nurkalla.
Tässä on siis taas kuvaspämmi tulossa. Siinä on luontoa ja on hevosia, maisemaa ja yksityiskohtaa -jokaista kuvaa yhdistää kuitenkin se iki-ihana syysteema ja syksyiset värit.
Haddista olisi vaikka miten paljon kuvia, mutta säästän ne myöhemmäksi -taas kaikkien ei-hevosihmisten suruksi möläytän, että seuraava postaus on 99% todennäköisyydellä Haddista ja siitä, miten meillä on nyt mennyt. Täähän on lähinnä nimenomaan blogi miun harrastuksille, jota siis ratsastuskin on valokuvauksen, piirtämisen ja kaiken muun lisäksi. Sitä paitti Hödöpödö oli oikea murukulta tänään, saatte kuulla sitten postauksessa... Ei vaan parempaa hopotinta voi olla olemassakaan ku Haddi, sen tiiän. :c
Ensinnäkin, kävin (muistaakseni) viime maanantaina eli 12. päivä suolla kuvaamassa. Olin niinkin reipas että kävin kuvaamassa ennen kouluunlähtöä, ja hei miä menin sentäs kasiin...! Vähän krediittiä, plz, varsinki ku ehin vielä ihan ajallaan kouluunkin!
Aluksi miul oli ideana käydä kuvaamassa lintuja, mutta sössin koko jutun niistää töräyttämällä heti alkuun sellailla että kaikki lähimantujen linnut pyrähti lentoon ku sumutorvea oltais soitettu. Hups, no tyydyin sitten kuvaamaan pelkkää suota... Upposin nilkkojani myöten (en sentäs sen syvemmälle) kun hortoilin suon reunamilla kameraa tuijottaen, unohtaen vähän liiankin helposti että ne suonsilmät kyllä imasis miunkaltasen tynkäjoosepin yhellä hotkasulla. Oli tuuria matkassa.
"AI AI PERSETTÄ KUTITTAA. >8("
Haddi päätti vyöryä järveen...?
Jotakin tää karvasempi herra höpsötteli ja alkoi nojailemaan tolppaan -ja siis nojailemaan, ei kyhnyttämään vaan nojailemaan. Liene tolppa raukkaparan uusi paras ystävä, kun joutuu nykyisin laiduntamaan yksin... :c
Ja loppuun harvinainen kuva Irmelistä -se on paikallaan. Ja heti kuvan ottamisen jälkeen lähti pinkomaan minkä koivista lähti, että se siitä sitten...
Pengoin vanhoja tiedostoja ja satuin törmäämään vuodentakaiseen videoon, jossa näytän Haddin kanssa kerrankin harmoniselta ratsukolta. (Sitä tapahtuu harvoin :D)
TÄTTÄRÄÄÄ:
Huomatkaa, miun jalat ei lenksota mihin sattuu, yleensä oon ko tr00 islantilainen ja istun ku kiikkuhepan selässä, jalat edessä...
Mutta miksei, oi miksei nykyisin voi enään olla tuollaista? Tää todistaa kyllä sitä ettei aina aika paranna, nyt ollaan menty enemmänkin takapakkia osaamisen kanssa: peräänanto löytyy vasta kun ollaan varmaan tunti puhistu ja taivuteltu (Hödömiehessä on tosin se hyvä puoli, ettei se osaa/tajua mennä feikkimuotoon: jos se muodossa menee niin yleensä edes jonkinmoinen peräänanto on löytynyt...), jos silloinkaan koska väsähdän. :T Olin nyt vklp kipeenä, mutta aion tästä viikosta eteenpäin vähän tsempata -pidän ratsastuspäiväkirjaa, alan käymään vakiotunnilla ja ostin muuan hyvän kirjan jossa on 30 loistavaa täsmäharjoitusta: ehkä saisin sekä itseni että Haddin joskus kuosiin. Ees vähän parempaan kuin nykyiseen...
Okei heppapostaus, sori kaikille jotka ei niistä tykkää mutkun piti avautua kun järkytyin noista kuvalöydöksistä. :I
Kävin tänään vaihtamassa tapit renkaisiin, renksuille noi reiät on pistettykin mutta aattelin että tapeilla paranisi nopeemmin. Ja paranihan ne, tai no ois parantunu jos eräs nimeltämainitsematon (krhmkrhmAleksiiiikrhmrakastansuakrhm) ei olisi jyrsinyt, syönyt, vetänyt ja muksinut huuli-parkaa jatkuvasti. :F
Koska miu pärstästä ei lähikuvaa kannata ottaa rujousvaroituksen vuoksi, niin enhän mie tietenkään saanut kunnollista kuvaa itse koruista. Mutta eiköhän ne tässäkin näy. Ihmettelen muuten et miten hemmetissä miun käsi taipuu....? o_o
Milloin ihmiset oppii käyttäytymään? Ei nyt mitään tähän blogiin liittyvää tai mitään, mutta sen vain sanon että elkää hyvät ihmiset hyväksykö anonyymejä kommentteja, koska kaikki kusipäät kirjoittavat anonyymeinä. Nimim. hra.haluaisi.repiä.päitä.
Miksei toisten voi antaa olla sellaisia ku ovat? Okei en oo itekkään mikään puhdas pulmunen, kyllä miekin välillä vihapäissäni saatan esim jonkun persläpisen kanssa-autoilijan kaaramakua, sukupuolta tai ulkonäköä naureskella, mutta ehkä se on silti pikkuisen eri asia kuin mollata toisia ihan omaa veemäisyyttään, eikä edes face2face vaan netin välityksellä, ja vieläpä anonyyminä?
Mut arvatkaas mitä, nyymit? IP-osoitteet saa poimittua, ja onpahan olemassa saitti jonka avulla saa kyseisen koneen osoitteen ja sitä kautta käyttäjien nimet jne. ongittua. Lähetän lantanäytteitä seuraavalle nyymille, kuka kehtaa vielä piiloutua nimimerkittämyyden taakse... Mie en henkilökohtaisesti tiedä mitään säälittävämpää, ku mollata toisia netissä nimettömänä. Tarkottanee vaa sitä ettei uskalla naamakkain mitään sanoa. =)
Päivän rage, kiitos nam. Kattoo josko seuraava viesti olisi sitten jotain normimpaa, nyt vaan nappas vähä kiinni...
Kiitoksia Alexille kun viihtyi meillä sen kuusi päivää, tuu pian uurestaa. >u< Tuli ees vähäsen kuvailtuakin, en kyllä kauheasti jaksanut kun tää toinen heilui kameransa kanssa ja otti tuhat kertaa überimpia kuvia kuin mie -no mut vähän mie jotakin yritin räpeltää. :O
Käytiin lauantai-iltana picnikillä Naisvuorella, mutsi ajoi Pontiacilla eikä btw antanut miun ees ajaa sitä vaikka isä sanoikin että saan. :cccc Hei oon mie jo kerran sillä ajanu, ja kohtelen sitä taatusti ku kukkaa kämmenellä!
En tiiä heiluttiinko etu- vai takapenkillä hurjemmin, mut sen verran ilosilta taiettii näyttää että poliisitkin moikkas kun ajo vastaan.... XD
PARTY HARD GUYS!
Alex otti samalla idealla paljon paremmankin kuvan, mutta halusin mie tän näyttää kun kerrankin ees joku miun keksimä idea oli varteenotettava. Toteutus vaan vähä ontu lol...
Joo ja sitten Itu poseerasi silloin Naiskilla, ja sitten käytiin tänäänkin pellolla kuvaamassa kun hää halus itelleen uuden oletuskuvan. :> Sain miekin samalla portfolioon täytettä... Itu hei, siua on kiva kuvata~~~~~~ \m/
Sori kun spämmään hulluna näillä kuvapostauksilla, ehkä joskus taas kirjoitan jotakin. Ja ehkä jopa jotain muutakin kuin angstia, who knows? Kyllähän ne vessanpöntötkin nykyään puhuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
