Ei ole kamua karvoihin katsominen, eikä sulkiin

Merlin, Irmeli, meet Dexter. C:


Dexter on viettänyt viimepäiviä kanien kanssa, ja ihme kyllä ne ovat ystävystyneet. Koko sakki on kuin harvinaisen outo pululauma joka pyörii pitkin laittioita ja imuroi jokaisen ruuanmurun. :D Kanien saadessa iltaruuat häkkiinsä tahtoo Dexterkin aina seurata niitä, ja niinpä se pupuilee vuorotellen oikeiden puputtimien häkeissä. Irmeli-neiti opetti Dexterin jopa syömään salaattia ja muita vihreitä, eli suoraan sanottuna kykeni siihen mihin meikä ei kuukausienkaan yrityksellä! :W

Dexter kyhnyttelee pupuja nokallaan ja Irmeli nuuskuttaa ja kyhnyttää kakadua välillä takaisin. Irmalla ei olekaan nyt ollut valeraskauksia (kopkop sanoi puu) kuten normaalisti, ja jotenkin tuntuu että tuo Dexin "hoivailu" ja sukiminen on ollut apuna niiden ehkäisyssä. Irmeliä ei nimittäin oikein kukaan lääkäri tunnu mieluusti sterilisoivan ison riskin takia, joten me vain nyt toivotaan ettei se alkaisi taas stressaamaan poikasista (tai oikeastaan niiden puutteesta) ja sairastuisi jälleen pasteurelloosiin, joka pikkuhiljaa alkaa kehittämään tätä menoa vastustuskykyä antibiooteille joita tuolle pupulle on nyt paljon syötetty...

Pääasia että kaikki ovat iloisia, pupuilla on uusi kaveri ja Dexter on saanut "parveaan" kasvatettua, se kun tekee aina vieraidenkin kanssa tuttavuutta että saisi lisää kavereita ja leikkiseuraa. :) Tarkoituksena olisikin nyt alkaa hiljalleen etsimään Dexille ihan lintukaveria, mutta koska sellaista ei välttämättä ihan sormien napsautuksella löydy (+ ennen muuttoa tuntuu tyhmältä ostaa lintu joka stressaa jo valmiiksi kodinvaihtoa, ja sitten pitäisi vielä muuttaa uusien pelottavien ihmisten kanssa toiseen kotiin... ei) niin hauskaa että se saa seuraa paitsi ihmisistä, myös kaneista, jotka ovat 24/7 sen kanssa samassa taloudessa.

Ja näin maistuu salaatti ja voikukanlehti molemmille.

Rikoskumppanit myöskin silppuvat yhdessä meikän kela-paperit, kiitti rutosti

4 kommenttia:

  1. Tuitui, söpiksiä. :3

    Jotenkin tosi tuttu tunne tuo paperien repiminen. Mulla on ittelläni kaniherra nimeltä Nelli - juu pojalla tytön nimi - ja tältä piti kaikki paperit aina piilottaa ja johdot suojata. Kaikista toimenpiteistä huolimatta meiltä löytyy johtoja joita on yhdestä jos toisestakin paikasta paikattu jesarilla. Kova on pupu veikkaamaan kun kaikki saatavilla olevat veikkauslaput nakerretaan ja lehdet luetaan. Myöskin omanarvonsa tunteva, eli jos se jalka ei liiku niin hampaat nappaa kivasti kiinni akillesjänteestä ja varmana lähtee pois edestä!

  1. Meidänkin ekan kanin nimi oli Iines aka Inkku, ja paljastuipa sekin sitten pojaksi... Näitä sattuu :D Ja on meillä tyttökissa nimeltä Hessu, luultiin kolliksi niin kauan kunnes teki pennut vintille...

    Haha, ei olla siis ainoita. :DD Miua välillä niin ärsyttää kun kaiken sipeltävät, jätän uhripapereiksi- ja johdoiksi sellaista kamaa mitä en tarvitse mutta silti tuo kauhukolmikko saa hampaisiinsa (ja nokkaansa) aina ne mitä EI saisi syödä... :P Viimeksi opin ettei seteleitä kannata säilyttää hyllyssä, krhmkrhm.

  1. Voi kun sun neitsikkapoikas on vielä niin vauva <3 Vielä ei edes ole maski kokonaan 'kasvanut'. Itselläni on saman värinen koiras, vaikkakin jo kolme vuotias ^^ Aivan ihana lintu sulla~

  1. Se on vasta puolivuotias lapsukainen, käyttäytyykin kyllä vielä sen mukaisesti... C: Se on ihan höpö koko lintu kun ei osaa pelätä oikein ketään, eilen tapasi erään kaverini ekaa kertaa niin heti ensin laski niskan esiin että pitäisi rapsuttaa, ja sen jälkeen kulki tyytyväisenä uuden tuttavuuden mukana. : ) Meidän kämpässä ei ole enää ikinä yksinäistä.

Lähetä kommentti

Ruusut, risut, kysymykset ja randomiudet otetaan kaikki vastaan kunhan asiallisina pysytään. :)