Tavoitteita ratsastajana

Miksi minulla joskus oli edes vähän ryhtiä, mihin se katosi? Kuka tunnustaa syöneensä sen? Mur! >8(
Tylsyys iski, tässä odottelen että Miia pääsisi töistä niin että voitaisiin suunnata tallille liikuttamaan höpöherrat Haddi ja Wili. Hirveä hinku olisi päästä jo rääkkäämään itseään satulaan, joten olen tässä jo esikiduttanut itseäni rutistelemalla vatsa- ja selkälihaksia ihan kiitettävästi. Edelleen on silti hirveä hinku tehdä jotain mikä hyödyntäisi hevosharrastustani, joten päädyin kirjoittamaan blogiin.
Yleispätevää, mietteliästä tekstiä on siis luvassa -teitä on varoitettu varsinaisesta sanaoksennuksesta. :D

Minulla olisi siis aivan järkyttävä hinku edetä ratsastajana. 14-vuotiaana homma jotenkin lopahti ja siitä seuraavat vuoden vain lumpsuttelin ja kirjaimellisestikin vain hölkyttelin eräjormailemassa, ihan vain muodon vuoksi välillä koulu- ja estetunneilla käyden. Istuin kuin perunasäkki ja tärkeintä oli että maastossa pysyin selässä Haddin leikkiessä aina tasaisin väliajoin katapulttia. Osasin siis suoraan sanottuna vain roikkua apinan raivolla kyydissä. (Enää en osaa kyllä sitäkään, kysykää vaikka polveltani!)
Noin vuosi sitten katsellessani seurakisoja iski sellainen olo että kyllähän minäkin tahtoisin kilpailla. Kyllä tahtoisin kehittyä, kyllä tahtoisin edetä harrastuksessa, kyllä tahtoisin nähdä minne asti Haddilla rahkeet riittää. Siitä lähti epätoivoinen päkertäminen, ostin kaikki mahdolliset kirjat mitä valmentajat ja kilparatsastajat ovat kirjoittaneet, yritin tunneilla leikkiä pesusientä joka imee jokaisen tietohippusen opettajan puheista, yritin rohkaistua käymään edes naapuritallilla seurakisoissa. Polven rikkoontuminen katkaisi kuitenkin ikävästi koko homman, ja vasta nyt syksyllä olen taas alkanut tuskailemaan kehittymiseni kanssa.

Kyllä kehitystä on ollut paljon, sitä en kiellä! Minulle on pitänyt opettaa suurin piirtein kaikki alusta, kädestä pitäen välillä: miten oikeaoppisesti asetetaan, miten tehdään hyvä puolipidäte. Miten istunta vaikuttaa kaikkeen, miten sillä saadaan aikaan lisäyksiä, kasaamista, laukannostoja. Onneksi opettajani, kaikki kolme, ovat olleet hyvin pitkämielisiä ja jaksavat opettaa samat asiat moneen kertaan -joskus minä osasin, enään en. En kuitenkaan enää hylsky satulassa miten sattuu enkä istunnallani "työnnä" hevosta jatkuvasti, vaan olen taas muistanut sen miksi sanotaan että "kun hevonen ravaa, ravaa sen kanssa!". Olen iloinen huomatessani että kun olen oppinut käyttämään istuntaani, myöskin Haddi (ja muut hevoset) kiittää rentoutumalla. Timo-ruuna on ollut oikea mestariopettaja: jos selässä istuu huonosti eikä tee yhteistyötä, se pahimmillaan nakkaa tantereeseen että ratsasta yksinäsi, ei sun kanssa ole kiva työskennellä! Voittajafiilis on jo siitä ettei Timo ole kertaakaan mitään hömpsötellyt kanssani eikä kyttäillyt turhia, vaan keskittyy minuun -ja kiittää minua. Kun istuu hetkenkin oikein se kiittää heti pyöristymällä ja alkamalla itsekin työskentelmään. Tällaisia tuntihevosia voisi olla enemmänkin! Timon kanssa olen aina huomannut itsekin jos teen jonkun virheen kun taaskin Haddi on suoraan sanottuna p*skaan istuntaani jo turtunut -saan istua siellä vaikka päälläni ja se mennä jyrryyttää eteenpäin, se ei sano mitään, tuntuu vain mielessään huokaavan että "kauanko tätä pitää vielä kestää".

Yritän nyt jouluksi tienata rahaa niin että voisin ostaa itselleni parhaimman mahdollisen joululahjan -kausikortin! Vanhempani ovat tähän mennessä kustantaneet ratsastustuntini, mutta polven takia niistä on ollut vuoden tauko jos lännenratsastuksen "koulutuskurssia" ei lasketa, ja nyt heillä ei ole varaa minua auttaa enkä kyllä ehkä tahtoisikaan että he enää maksaisivat tuntini.
Haluaisin niin kovasti edetä lännenratsastuksessakin, se on minusta paljon hauskempaa kuin enkkutyylinen nypläily, mutta toisaalta tahtoisin saada perusasiat kuntoon ennen kuin lähden lännenasioita jatkamaan.

Juhlallisesti siis ilmoitan tavoitteeni ensi vuodelle:

  1. Kun tasan vuoden päästä katson tämän vuoden ratsastuskuvia, vajoan häpeästä maan alle (enemmän kuin nyt) sillä ensi vuonna aion olla ainakin 150% parempi ratsastaja kuin vuonna 2012!
  2. Aion käydä edes yhdissä seuraestekisoissa vieraalla tallilla Haddin kanssa, vaikka se miten pösilö olisikin. Menen vaikka niin pieneen luokkaan ettei esteitä tarvitse jännittää Haddin rallitellessa.
  3. Noloiluasenne pois: jos epäonnistun, niin mitä sitten? Ei kaikki tee puhdasta rataa, ei kaikilla istunta pysy 24/7 täydellisenä, ei kaikki ole nopeita oppimaan. Edistyn omaan tahtiini, piste!
  4. Jos vain raha antaa myöten, niin yritän käydä säännöllisesti tunneilla mm. Haukkamäessä. Minulle tekee selvästi hyvää ratsastaa välillä muilla hevosilla, varsinkin kolmikäyntisillä...
  5. Aion pysyä Haddin selässä vaikka mitä pierupukkipiruetteja tulisi! :D Tai jos en pysy niin en ainakaan riko mitään!

Ei pitäisi olla liian vaativia tavoitteita, 90% harrastajista nuo on peruskauraa, minä vain tulen vähän jälkijunassa. Onko muilla mitään tavoitteita ensi vuoden varalle? :)

9 kommenttia:

  1. Tavotteiden asettaminen on jotenkin pelottavaa kun se tuntuu jo jotenkin manaamiselta :D Siis että jos sanoo jotain sen suuntaista että kisaa, niin ainakin itsellä joku paikka loukkaantuu tai hevonen on pois pelistä tai mitä vielä.

    Meidän tavoitteet ensi vuodelle on pysyä ehjinä, opetella eri lajeja, ehkä käydä jotain pieniä helppoja kisoja lähistöllä ja edistää yhteistyötä saumattomammaksi. Olis kiva kun kaikki askellajit pysyis koottuna yhdellä kädellä ratsastaen siirtymiset mukaanlukien. Aina saa unelmoida!

  1. Mä en vaan saa mitään aikaiseksi ilman tavotteita, en olisi päättäriäkäään saanut tiristettyä valmiiksi ilman jokapäiväistä suunnitelmaa että mites tänään edistytään. :_D Oikeastaan ensi vuoden tavoitteet ovat tasan samat kuin mitä oli tälle vuodelle ja jotka vain jäi tekemättä sen tyhmän polvivamman vuoksi.

    Aina saa unelmoida, jos tekee asioiden eteen jotain niin ne myöskin toteutuu! :) En olisi esimerkiksi uskonut että uskaltaisin osallistua estekisoihin kun pelkään aina että nolaan itseni ja Haddi rallittaa meidät ulos radalta, mutta niin vain uskalsin siellä käydä sijoittumassa. Tai että uskaltaisin mennä toiselle tallille ratsastamaan uusilla hevosilla. Tai että aloittaisin vihdoinkin lännenratsastukseen tutustumisen. Kaikki pikku-unelmat toteutuikin vähemmällä vaivalla mitä sitä luulikaan 8)

  1. On se hyvä asettaa tavoitteita itselleen:) Oma issikkani on ihan samanlainen hömppä kuin Haddikin, eikä sen kanssa ole tullut tehtyä oikeastaan mitään. Myytyäni entisen ponini pois, lakkasin myös kilpailemasta ja käymästä tunneilla. Nyt koko 2012 vuosi on mennyt maastoillen ja muuten vain hömppäillen, kyllä on taidot unohtuneet! :s

    Tästä postauksesta rohkaistuneena voisin asettaa ensi vuoden tavoitteekseni opetella ratsastamaan yhtä hyvin kuin silloin, kun kilpailin. Plussana haluaisin jonkun issikkaihmisen valmennukseen, jotta oppisin kaikki viisi askellajia oikeaoppisesti. :)

  1. Mulla on vähä sama tavote ku kolmosessa. Aattelin et joka kuukausi käyn edes yhdessä valmennuksessa tai jos en joka kuukausi pääse ni korvaan sen joku kuukausi useammalla valmennuksella. (:

  1. Itselleni hömppäily oli kivaa tasan niin kauan kunnes Haddilta katosi maastovarmuus ja tuli muutenkin sellainen olo että kai sitä voisi harkita muutakin kuin puskailua. :D Kannatan tunneille menoa, silloin saa siitä humpsuttelustakin paremmin irti kun istunta paranee, ei lennä ihan yhtä helposti pöpsään!

  1. Ihan kiitettävä tavoite, meinaan sen kyllä ainakin itse huomasin heti jo parin kuukauden tauon jälkeen miten paljon takapakkia tulee jos ei edes silloin tällöin käy valvovan silmän alla. :)

  1. Tuo on hyvä tavoite, ettei välitä muiden mielipiteistä. Tärkeintä on mennä kisoihin harjoittelemaan ja koittamaan, miten yhteistyö sujuisi. Jos rata oli ihan paska niin ei siitä ole kuin suunta ylöspäin! ;) Positiivisella asenteella pötkii pitkälle!

  1. Sitä aion ensi vuonna ainakin yrittää, kotikisoissa sentäs ihmiset tietävät että millaista meidän yhteistyö välillä on kun pukkilaukka olisi se kivoin askellaji, niin kotona sitten uskaltaakin kisatakin kun ei tarvitse miettiä muiden arvostelua -sieltä ollaan nyt aloiteltukin :) Mutta mitä muilla talleilla on käynyt kisoja kuvaamassa ja kavereita tsemppaamassa niin tekee pahaa kuunnella miten pahasti jotkut arvostelee kovaan ääneen ratsastajia, yksikin tyttö lähti syksyllä itkuisena radalta kun oli nähtävästi kuullut mitä vieressäni istuvat teinitytöt hänestä ja hänen ponistaan äänekkäästi puhuivat... Nyt vain mietin koko ajan että mitä mahtavat ihmiset puhua minusta jos käyn radalla pienen rodeon esittämässä ennen kuin pääsen syömään maneesihiekkaa -tiedän että muiden mielipiteiden ajattelu on typerää, mutten saa sitä pois päästäni :O

    Mutta ehkä ensi vuonna blogistani saa lukea siitä ensimmäisestä kerrasta vieraalla tallilla, ken tietää! Ainakin tsemppaus on kova! :)

  1. heei tosi kiva juttu ku oot iha päättäny noin!:) mä haluun iha vaa rohkasta sua kisoihin kokeilee, itekki kävin viime kesänä ekois kisois ja sain hylätyn tuloksen -hullu heponi kielsi kolmannesta esteestä ulos :P sitten menin toisiin kisoihin, toinen heppa alla (olin hypännyt sen kanssa kerran!) ja sijoitus 5/7 :) 4vp senkin kanssa kiellosta mutta se oli oman huonon tien syytä :)
    siis, tsemppiä sulle iha älyttömästi!:) mukana meiningissä!:)

Lähetä kommentti

Ruusut, risut, kysymykset ja randomiudet otetaan kaikki vastaan kunhan asiallisina pysytään. :)