Miksi siis istun sen selässä kuin tuolilla?
Kenelläkään ollut samanlaista ongelmaa ja selvittänyt sen jotenkin? Miten saisin jalat pysymään paikoillaan Haddin kanssa? Miten päästä eroon tuoli-istunnasta?
Ette pääse ilman iänikuista istuntakitinää, kuten edellisessä kuvapostauksessa jo piruja maalailin. Mutta kun asjdkalj tällä hetkellä meikää ei tuskastuta mikään - ja siis ei mikään, ei se että pitäisi valmistua tässä kuussa, se että on muutto meneillään, se että pitäisi saada hokit alle että pääsisi kentälle jnejnejne- niin paljon kuin tuo ihan pee tyyli jolla ratsastan. Meikällä on oikeasti tosi räikeitä virheitä ratsastaessa, mutta nuo jalat ovat niistä ehkä pahimmat ja eniten vaikuttavat.
Jos kädet ovat hetken kunnolla nyrkissä ja kyynärpääkulma oikein, niin sitten jalat on liian edessä. Jos jalat ovat paikallaan, on kädet viturallaan. Ainoa asia mihin olen tyytyväinen on se etten tuijottele pahemmin alaspäin ja yleensä muistan edes yrittää pitää istunnan rentona, mutta on vaan lievästi sanottuna vähän paha ratsastaa jos kädet on kuin kottikärryjä työntäessä ja jalat edessä kuin tuolilla istuessa!
Hassua kyllä, länkkärijuttuja tehdessä istun ainakin kuvien perusteella ihan ok, todellinen mysteeri. Ehkä se liittyy siihen ettei kyynärkulma lähde katoamaan kun hevonen ei voi painaa kädelle, jolloin käteni vain jotenkin luiiiiisuvat suoriksi ja nyrkit aukeaa, ja huomaan sen vasta noin miljoonan tunnin kuluttua. Muut asiat saattaa kusta, mutta jalat eivät mene ainakaan liian eteen -joka tapauksessa ne ovat monta senttiä lähempänä sitä oikeaa paikkaa kuin tuntumalla ratsastaessa. (Ja sitten vielä miettivät, miksi olen niin hurahtanut lännenratsastukseen :P)
Ja sitten toinen mysteeri -vain Haddi tuottaa tällä hetkellä ongelmaa jalkojen paikan kanssa, tässä taas voisin palata nyyhkimään siitä etten osaa ratsastaa omalla hevosellani mutta koska
olen sen jo tehnyt, jätän nyt väliin. En suostu käyttämään tekosyynä issikkasatulaa, sillä kyllä muilla on ne jalat ollut kohdallaan tuon samaisen satulan kanssa. Viikko sitten väänsin 1½h rauhallisesti ihan peruskoulupullaa (enkä tykännyt yhtään, en tiedä miksi rääkkäsin itseäni niin) ja keskityin oikeastaan koko ajan vain omaan istuntaani, Haddi pääsi aika vähällä kun meikä siellä selässä vaan venytti, vanutti ja jumppasi. Ei ne jalat vaan silti mennyt kohdalleen! RRR!
Alla voi vertailla, ensin mennään rennosti Timon kanssa alkukäyntejä ja jo siinä vaiheessa on olka-lonkka-jalka-linja ok. Sitten alemmassa kuvassa alkuverkkailua Haddin kanssa, jalka ei-niin-hyvin. Kädetkin on kyllä aika rumasti ja nyrkit on nurin, mutta ne saan sentäs korjattua aina kun muistan... Jos muistan...
Tässä kuvassa on Haddin vanha penkki vielä alla, en kyllä usko että satulalla on vaikutusta kun tuo uusi on täsmälleen samanlainen, vain paaaljon leveämpi. Pitäisi siinäkin silti osata istua... (Ja nyrkit yyyyyyyh miksi ne ovat kuolleet kumoon? :----D)
Mua nyppii kuin pientä oravaa! Harvalla on täydellinen istunta ja kaikkien kuvista voi bongata pieniä tai suuria virheitä, mutta hei kamoon noita jalkojani ja nyrkkejäni ja kyynärkulmani ja ryhtiäni ja GRRR.
