Osasi Merlot välillä antaa onneksi öykkäriponille takaisinkin!

Yhden, ja vain yhden kerran sai tutustua Sandraan, totta kai Sintsin valvovan tiukan silmän alla...

Kokoero ei uusia bestiksiä haittaa. :)

Ainakin hyvä humma, niinku Haddi! Joo, kuva on kaunista kännykkälaatua iltahämärässä ja varusteitakin olin jo ehtinyt aukomaan, mutta pitihän se todistekuva ottaa kun Haddi ensimmäistä kertaa elämässään teki oikeita työhommia, oikeastaan myöskin ensimmäistä kertaa elämässään veti yhtään mitään perässään...! Ohjasajot olivat menneet niin hyvin että tänään laitoin tuollaisen kevyen, hyvin riisutun juontolaitteen Haddin perään. Ei se yhtään ihmetellyt kiliseviä ketjuja aisoina, eikä yhtään ihmetellyt rohinaa joka hiekkatiellä syntyi. Kun laitoin lankkuja perään kiinni niin ensin Haddi vähän hölmistyneenä katsahti taakseen kun tunsi painon kasvaneen, mutta jatkoi sitten pyytämättä matkaa eikä muutamat ohuet lankut tuntuneet sitä paljoa hetkauttavan, vaikka äänikin oli taas ihan uusi kun ne tulla suhisivat perästä.

Ei uskoisi, että hevonen joka on viimeksi viime talvena leikkinyt iloista ja pomppivaista pupujussia, nähnyt mörköjä ja saanut slaageja niinkin hurjista esineistä kuin mm. mustekynä, ei sano mitään kun nyt työajon mukana tulee niin paljon uutta. On uusia varusteita, uusia ääniä ja uusia asioita opittavana, mutta Haddi on käyttäytynyt koko ajan fiksusti ja viimeksi eilen sai metsässä oikein pidättää kun en meinannut ohjaksissa pysyä, sen verran vauhdilla siellä harjoiteltiin teittömillä teillä rämpimistä. :D Onhan se kivaa vaihtelua tavanomaisen maastoilun sekä trail- este- ja koulujumppailun lisäksi.

Merlot saapuu muuten huomisaamuna, joten lähiaikoina on luvassa minipostailua megamitoissa... :-----)

Mikäli olet Mikkelin suunnilla, niin käy ihmeessä katsomassa Pääkirjaston Mikkeli-salissa oleva Pinnat Elämään-näyttely, joka sisältää niin Kässärin kuin meidän taidepiirinkin tuotoksia aina yli metrisistä maalauksista koruihin, uunikintaista taidekortteihin, tyynyistä mattoihin jne...

Itse olen ma-ke aamupäivisin maalaamassa näyttelyssä seuraavaa suurta tauluani (ainakin Viikkosissa oli tänään etusivulla kuva ja juttua näyttelystä ja meikän näpertelystä :D), maanantaisin ja keskiviikkoisin 10-13 ja tiistaisin 10-12. Sinne voi tulla vapaasti nykimään hihasta ja juttelemaan!

Olen nykyisin todella huono bloggaamaan ja datistelemaan muutenkin, kun en saa itseäni jotenkaan vaan pysymään tietokoneella. :P Pahoittelen siis jos lagittelen, vastaan maileihin tms. hitaasti.

Olen löytänyt Haddille kaverin talveksi. Pidän teitä kuitenkin jännityksessä ja kerron lisää vasta myöhemmin, sen verran vinkkaan että on ihan uusi juttu meikälle ja pääsen työntämään lusikkani taas uuteen soppaan!


Koulutunti Timon kanssa meni kivasti, senjälkeinen länkkäritunti Haddilla ei. Viimeksimainitulla oli nimittäin eilen vapaapäivä ja sitä ennen vain löysä maasto, joten tänään virtaa sitten löytyikin ja palasimme järkytyksekseni vanhaan kaavaan eli rallitteluun. Yritin opettaa kaverilleni jotain lännenapuja kun häntä se kiinnosti, mutta olipas edustavaa kun Haddi lähti useampaankin otteeseen laukoissa lapasesta eikä seisonut hetkeäkään hiljaa paikallaan. Laukannostoissa aina ehdin näkemään kun korvat kääntyivät ikävän tutusti tötterölle ja ottamaan nupista kiinni, ja sitten Ruuna Raketti lähti kuin paraskin avaruussukkula. :D Haddilla tuntui korvien asennosta päätellen olevan hauskaa, minulla ei niinkään... Toivottavasti tämä oli poikkeus säännössä ja rallittelua ei enään tulisi. Itsekin sain taas muistutuksen että miksi tätä hevosta piti liikuttaa säännöllisesti, edes sitten vähän, kunhan edes jotain aivojumppaa.

Satula todettiin jälleen mainioksi, en tippunut vaikka yleensä tulen kuin kypsä luumu alas heti kun Haddi vähääkään sinkoaa. Nyt en edes horjahtanut ja olo oli yllättävän turvallinen ottaen huomioon että olin vauhdinhurmaisen karvamopon selässä. :D

Alla Haddille esimerkkiä että kivaa voi olla silloinkin kun on kuulolla. :) Timolle on nähtävästi sama hypätäänkö pientä rataa vai mennäänkö puomeja, se on silti yhtä hauskaa! Kuvista kiitos kuvaajalle. c:

Viime viikolla me vaan inkkaroitiin, eilen harjoiteltiin metsäajoa (!!!) ihan suokin elkein ja tänään oltiin länkkäreitä. Identiteettikriisihän tässä vielä tulee!

Keittiön pöytä on tietenkin ideaali paikka satulalle, eikö.

Ostamani satula nimittäin saapui tänään, jeeeeeeeeeeeeeee! Itellalle on pakko nostaa hattua tehokkaasta toiminnasta, meinaan myyjä pisti perjantaina satulan lähtemään Smartpostin mukana ja tänään sain viestin että voin hakea pakettini lähimmästä smart-luukusta. Tykkään satulasta tosi paljon: siinä on mukava istua ja siinä ollessa tuntuu kuin istuisi munakupissa. :D Komeakin on kuin mikä, katu-uskottavan parkkiintunut ja hyväkuntoinen, kaikki vyöt tulivat mukana. Eikä hintakaan ollut paha, 230 € oli sellainen hinta että vaikka satula ei olisi kuvissakaan näyttänyt sopivalta Hödölle niin olisin silti sen varmaan talteen ottanut... :D Hööksin prutkutkin maksaa jo 300€!

Satula on komea ja parkkiintunut, 16-tuumainen ja mikä parasta, ok Haddille. Satulaa sovittaessani huomasin kuitenkin että Haddi on paljon lihasköyhempi oikealta puoleltaan, mikä ei toisaalta yllättänyt kun se on aina ollut se vaikeampi suunta sille. Eli sanon "vain" ok siksi, että tartteisihan sen selän toki olla symmetrinen... :P Pitää muistaa nyt painottaa meidän kuntokuurissa siihen että oikeaa puolta saisi vahvistettua. Onneksi kankku edes on ihan symmetrisesti pyöreä molemmilta puolilta...

Tuli niin kiire testata satulaa ettei siinä mitään vaatteita todellakaan lähdetty vaihtamaan, joten huomatkaa taas maailman asiallisimmat ratsastushousut... :D Nyt on remminkuvia perse täynnä. Tuo yleishuopakaan ei jostain kumman syystä oikein istu satulan kanssa.... Olisko seuraava ostos vaikkapa se padi, häh? :V

Sisu tahtoi mukaan sumutepullonsa kanssa.

Voin todeta että minulla on huono kunto. Estetunti tällä helteellä oli sopiva maahanpalautus siitä että nyt hei reeniä reeniä! Minulla olisi nimittäin nyt uusi mahdollisuus päästä inttiin (aiemminhan tylysti olisivat B-mieheksi pistäneet kun polvi pilasi kaiken, mutta halusin kuntouttaa polveani jotta pääsisin ihan kunnolla rääkättäväksi), joten siinäkin olisi oikein hyvä motiivi alkaa nyt treenaamaan. Onneksi on iskussa inttiin-kamppanja, jonka mukana pääsee ilmaiseksi treenaamaan salille inttiä varten. Jos nyt lääkäri ei vain tyrmää minua... Olen ehkä outo, mutta haluan työntää itseäni äärirajoille ja todistaa etten ole sellainen vässykkä mitä ihmiset helposti tämmöisestä hernekepistä, taidetta ja hevosia harrastavasta pojasta voisi olettaa. Venyn suuriin suorituksiin kun on vain tarpeeksi hyvä motiivi.

Esimerkkinä olen pykännyt oman kentän puuaitaa nyt yksin pystyyn, ja ne jotka ovat jämerää puuaitaa olleet rakentamassa niin tietävät että se on ihan oma hommansa. Kaiken sen lisäksi olen kerännyt varmaan jo miljoonasatatuhatta kiloa kiviä pois pohjustuksesta sekä repinyt saman verran timoteitä pois. En tiedä miksi olen yksin tuota aitaa tehnyt, nyt sentäs järki sanoi että voisin pyytää poikkilautojen naulatessa jotakuta kannattelemaan lautoja, ei tässä nyt ihan suo, kuokka ja Eetu-meiningillä tartte mennä. :""D (Iskin kuokalla muuten itseäni jalkaan. Ja korvaan. Älkää edes kysykö.)

Se on hyvä aina kotona mennä länkkärillä ja sitten kerran viikkoon mennä enkkutyyliin vääntelemään, niin huomaan kyllä usein olevani aivan hukassa ohjien, tuntuman ja istunnan kanssa. :D Ehkä voisin kotona harkita oikeasti sitä enkkupuoltakin harjoitella, nyt kun Haddin ja meikän meno on koostunut lähinnä maastopulsuilusta, ajamisesta tai trail-harjoituksista.

Pakollinen perseheru ;O

Enhän mä _ikinä_ väsy, saatika jää jälkeen hypyissä, mitä sä oikein kuvittelit. :-----D

Haddilla on lungi asenne tähän hommaan kun valjastuskin sujuu torkkuessa.