Hödö ja pupupoika

Jos totta puhun niin oon ihan hajalla ja oon törttöilly enemmän ku laki sallii, mutta koska tää ei todellakaan ole mikään angstiblogi niin keskityn muihin juttuihin.

Oon jemmannu kamerassa viikon kuvia, ja tänään sitten sain vihdoinkin siirrettyä ne koneelle ja muoksittua. Ihan tyytyväinen oon, kävin mm. kuvailemassa Hödöä ja syysluontoa. :> Laittelen sitten part kakkosen myöhemmin, nyt en todellakaan jaksa lärätä kaikkia kuvia läpi...
Tästä lähtien aattelin aina spämmätä blogia kun saan hyviä kuvia: ärsyttää kun tiedostoihin jää liiruamaan monia kivoja otoksia, joille ei vaan löydä sopivaa merkintää. Niin että blogi tulee varmasti muuttumaan aika paljon valokuva-ja hevosaiheiseksi.




Harrastuksena pallien rapsuttelu

No kyllä muakin häiritsisi jos joku hullu nainen kyyläisi joka yö mun ikkunan takana?

Ja tosta päästäänkin aiheeseen nimeltä Merlin. En tähän blogiin ikinä saanut aikaseksi kirjoitettua (lähinnä koska asia, niin noloa kuin se onkin myöntää, on edelleenkin kivulias) mutta Raineri kuoli elokuun loppupuolella. Keuhkoihin mennyt pasteurella vei sen päivässä, ja yöllä vähän vaille kahdeltatoista se lopulta nukkui pois miun sylistä (;~;) ja jätti Irmelin yksin. Irmeli sairastui samaan tautiin mutta selvisi antibioottikuurilla pöpön jäätyä pois tärkeistä elimistä, mutta sairaus ei sitten sitä ainoana vaivannutkaan -tyttö parka oli koko elämäns elänyt ensin emänsä ja sisarustensa seurassa ja sitten Raikun kanssa, ja äkkiä se olikin yksin! Onneksi Itu ensiapuna lainasi omaa Kasperi-pupuaan Irmelin seuraksi siihen saakka että saataisiin toinen kani hankittua, sillä tuo raitapöksy tuppasi masentumaan yksinäisyydestä.
Sitten meille tulikin Merlin, oikealta nimeltään Alexei: sinisiamsoopeli kääpiöluppapoika tummansinisillä silmillä ja reikä korvassa kiitos veljensä. :)
Merlin on oikein mukava, mutta se on suorastaan villiintynyt siitä että saa olla meillä päivät vapaana: aina kun joku kävelee sen luo se pötkii pakoon, sillä herra pelkää koko ajan että joutuu takaisin häkkiin. Jos kohti ryömii niin sitten Merlin tajuaa että sitä halutaan vain silitellä -eli pitääks tässä ruveta kämpässä liikkumaan vain ryömimällä? :D "Joo tervetuloo, voisiksä matoilla nyt tossa maassa ettei Merlin säiky..."

Pikkusiskon sylissä se viihtyi hyvin, nukkui about tunnin siinä korvat levällään ja jalat oikosenaan. :>


Eilen tuli varsin extempore kuvausreissu 24h varoitusajalla, mutta luonnollisesti päätäpahkaa ryntäsin kuvaamaan kun pyydettiin. Lisäksi tilattiin akryylimaalaus ja lyijykynätyö, joten eipä ollut tuottamaton reissu! Mutta tästä sitten seuraavassa postauksessa, cya later folks. 8)


Ei aina voi onnistuu

Aina ei onnistu ees epäonnistumisessa, silloin puhutaan kyllä jo tosi uusavuttomasta ihmisestä veikkaan ma. :C

Uh oh I must be emo, en tykkää, en yhtääääääään~

Warn your warmth to turn away
Here it's December every day
Press your lips to the sculptures and surely you'll stay
For of sugar and ice I am made, I am made

It's in the blood

It's in the blood
I met my love before I was born
He wanted love, I taste of blood
He bit my lip and drank my warmth from years before


Varjolapsena taas



Hiukan itsekäs ja puoliangstinen postaus, jota ei tarvitse lukea jos aikoo vain kertoa miten paskamainen olen -tällä hetkellä tiedän sen varsin hyvin itsekin. :C Kirjoitan tämän lähinnä siksi, että helpottaa myöntää asia ääneen, tai tässä tapauksessa muiden silmille.

En kerro mitään sen tarkemmin, mutta tiedättekö sen inhottavan tunteen kun fiilistelette kahta eri asiaa samaan aikaan samasta aiheesta? Tällä hetkellä olen erittäin, erittäin iloinen ja ylpeä erään läheisen ihmiseni puolesta -samalla myöskin luvattoman kateellinen, minäolentäysinolla-fiiliksillä käyvä mörri. Se johtuu siitä, että jään -jälleen kerran- varjoon sellaisessa asiassa joka on minulle tärkeä, jossa luulen olevani hyvä. Kukaan ei ole maailman paras koska aina löytyy parempia, eikä kukaan ole maailman huonoin koska aina löytyy huonompia: mutta kun on aina tuntenut oman tasonsa olevan suht korkea, ja sitten tajuatkin olevasi pahainen wnb, keskinkertainen... Sitä tulee sellainen olo että olenko mie missään hyvä? Yhtään missään? Jos joku läheinen sijoittuisi hyvin isommissa ratsastuskisoissa, olisin puhtaasti onnellinen hänen puolestaan koska olen aina tiedostanut oman köykäisyyteni ratsastajana. Samaten jos joku saa kiinni musiikkibisneksestä, olen superonnellinen -itse olen täysin pjaska mikä skittaan tulee, ja se on lähinnä henkireikä.
Mutta visuaalisissa taiteissa olen aina luullut olevani hyvä, osannut pitää itseluottamusta sen verran että olen uskaltanut markkinoida itseäni alalle. Vähän aikaa tunnen olevani oikealla asialla, en superhyvä mutten mikään keskivertokaan enään. Ja sitten jään taas varjoon, valokeila siirtyy naapuriin ja minä olen mitättömyys.

Rantrantrant, poistan tämän postauksen ehkä myöhemmin, nyt tämä helpotti.


Rasismia, "Rasismia" vaiko silkkaa niuhottamista

Osuipas hassunhauska uutinen silmiin lukiessani Iltalehden nettiversiota: "Fazerin karkit raivostuttavat Ruotsissa". Kina-karkkipussit ovat siis loukkaavia kun siinä on kuva karikatyyrisestä kiinalaisesta -tulee kummasti mieleen se, kun lakupatukoiden musta hahmo piti vaihtaa pois kun oli ns. rasistinen.

Voitte olla eri mieltä, mutta miun mielestä tuo on silkkaa niuhottamista. Miksei vedetä hernettä nokkaan jos jonnekkin piirretään kliseinen kuva esimerkiksi perinteisestä suomalaisesta kaljasieposta blondeine hiuksineen, kaljamahoineen ja päiväkänneineen. Se on meistä ja varmasti (ja varsinkin) ruotsalaisistakin hauskaa, itseironiaa parhaimmillaan, hoh hoh ja hah hah. Mutta sitten kun piirretään siisti kuva kiinalaisesta -en itse vain pysty löytämään tuosta mitään loukkaavaa, ja eikös kyseisen kansalaisuuden edustajat piirretä vähän kaikkialla noin?- niin "RRAAAA RASISMIA RASISMIA!" Kun lakupatukassa on hellyyttävä kuva mustaihoisesta -"POLTTAKAA RASISTIT ROVIOLLA!"
Kun seuraavan kerran näen Seiskan tms. kuvituskuvassa kännisen suomalaisen, alan minäkin lähettämään vetoomuksia kuvan poistamiseksi ja väittämään lehteä rasistiseksi koska tunnen kuvan kansallisuuttani pilkkaavaksi. Huoh ja ei hyvää päivää. =_=

Miusta siinä on tietty ero rasismin ja ns. rasismin välillä. Rasistisuus on selvää dissausta, mustamaalausta, panettelua tai mitä tahansa fyysisesti/psyykkisesti satuttavaa toisen kansallisuutta koskien.  Mutta se että piirretään karikatyyri ei ole ainakaan minun mittapuuni mukaan rasismia, ellei se sitten ole tehty juuri kyseisen kansallisuuden mustamaalaamiseksi. Karkkipapereissa sitä ei nyt kuitenkaan taideta käyttää niin, vai mitäs luulette... Miksi kaikesta pitää tehdä nykyisin niin vaikeaa? 8C


Aika sekava rant tuli, mutta ehkä tilanteen voisin kuvata niin että piirrätkö homoparin vai piirrätkö niistä jotain provosoivaa raamattukamaa, tai että heitätkö homokaverillesi rentoa läppää aiheesta vai mollaatko häntä. Got it?


Harmoninen ratsukko

Lupasin edellisessä postauksesta (josta on kulunut alle tunti, mutten viittiny samaa postia venyttää :D) kertoilla vähän, miten meillä on Hödön kanssa mennyt. Myöhän ei siis olla mitenkään erityisen hyviä, tai no Haddilla nyt olisi mahiksia kehittyä varmasti vielä niin koulu- ku estepuolellakin, mutta mie ite oon niin onneton ja huono että jarrutan meidän kehitystä.
Siksi mie aattelinkin nyt ottaa itteäni niskasta kiinni: syksyllä se onkin helppoa kun koulut alkaa, samoin säännölliset opetustunnit ja hevosetkin tuntuu pikkuisen piristyvän kun ilmat viilenee eikä oo niin hikistä ja nihkeetä. Tein aivan konkreettisiä opetussuunnitelmia: ostin kirjan täynnä loistavia täsmäharjoituksia niin istuntaan, kouluun kuin esteillekin, ryhdyin pitämään harjoituspäiväkirjaa ja muistiinpanovihkoa ja rupesin käymään säännöllisesti opetuksessa. Ensimmäisenä haasteena olisi päästä miun täysin_paskasta istunnasta eroon... Tässä muutamia kuvia, niin ehkä tiiätte mitä tarkotan...
Tarkotuksena ei siis oo näyttää kuvia miten uuhaahtäydellinen olen, vaan justiinsa nimenomaan niitä kuvia joissa näkee nää miun virheet. Joita on paljon. TODELLA paljon. =___=

Haddi meni ihan nätisti, mutta mihis ne miu varpaat töröttää? Jos olis jalustimet jalassa ni ei luoja... ©Aleksi
Okei pikkupukissakaan on vaikea pysyä kunno istunnassa, mutta jalustimien paikka on... kantapää? Ö_Ö ©Aleksi

Ilmeestä lisäpisteitä kiitos.8)
Tää on kyllä onnistunut (ollaan sävysävyynkin!), mutta miksi helvetissä roikun joka esteellä suussa...?! Hödöparka. :c
Hyvä, harmoninen ratsukko (josta ei voi puhua ees samassa lausees miun ja Hödöttimen kanssa trololololl) on kuitenkin muutakin kuin nätisti kulkeva hevonen ja osaava ratsastaja -ainakin miun mielestä myöskin ratsukon yhteispelillä on iso osa mikä tuloksiin tulee. Oikeastaan yleensä miulle onkin tärkeintä että Haddin kanssa on kivaa ja että voin luottaa siihen ja se miuhun, suoraan sanottuna että pääsisin sen laumassa siihen osaan jota seurataan koska annan sellaisen kuvan että tiedän mitä olen tekemässä. No okei, en aina tiedä mutta ei kerrota sitä Hödölle... ;)
Voisin ryhtyä ammattimaiseksi rapsuttajaksi... XD

Siihen osaan pääseminen on helppoa, pakko olla koska muuten en olisi päässyt siihen. Pointtina on vain olla hyvä kaveri hevoselle -hevonen ei osaa puhua ihmisten kieltä, mutta ihminen voi puhua hevosten kieltä. Kyhnyttelen säkää tai huiskin kärpäsiä pois Haddin kasvoilta kertoakseni että pidän sitä miun kaverina ja haluan sille hyvän olon, ja nykyisin olen saanut samaa kohtelua itsekin -tosin eihän Hödöpödö erityisen hellästi miua rapsuta ja se häntä siinä pärställä sivaltaa aika kivasti, mutta ajatushan se on tärkein.
Lisäksi kannattaa muistaa että hevonen on varmaankin maailman korruptoitunein eläin -muutama herkku ja se muistaa kyllä, kuka ne antoi ja missä tilanteessa. Tästä hyvänä esimerkkinä, Haddi suorastaan palvoo meikän isää koska hää vain harjaa ja hellii ja syöttää täyteen porkkanoita, siinä missä mie oon se pahis jonka kanssa pitäisi joskus tehdä -HUI- töitäkin. Toisaalta taaskin aina kun joku hakee herraa laitumelta, sille tuodaan leipää tai porkkanaa jonka se saa _vain_ jos tulee vastaan, jolloin lopputuloksena on se että nykyisin Haddi seuraa talliinkin asti vaikka ilman riimua, muistaen että saattaa saada herkkupaloja jos seuraa. Toisaalta tähänkin liittyy hevosen luottamus omistajaansa: nykyisin on kumottu teoria laumanjohtajista, sillä on huomattu että hevoset seuraavat niitä jotka vaikuttavat asioista varmoilta -yksi ehkä keksii mistä löytäisi vettä, silloin seurataan sitä, ja toinen taaskin löytää vaaran uhatessa väljempiä vesiä. Ihmisen on siis osattava herättää hevosen luottamus niin, että se voi seurata kaksijalkaista olo turvallisena, ajatellen "seurataanpas nyt tuota, kaipa se tietää mitä on puuhaamassa."

Tänään sitten teinkin harjoituksia asiaan liittyen, tulin Aleksipaleksin luota illalla kotiin enkä jaksanut enään mitään raskasta kouluvääntöä tehdä joten päätin vain pistää lekkeripeliksi ja juoksennella Haddin kanssa. Se on urvelo enkä saa (eikä kukaan muukaan) sitä juoksemaan liinassa ympyrällä, joten juoksutan sitä yleensä irtona -en voi tosin kovin kauaa sitä tehdä, sillä Haddi ei suostu juoksemaan yksin! Niinpä saan yleensä itsekin hölkyttää ympäri kenttää, ja se on kieltämättä tosi kivaa. Pitää vain varoa ettei Hödötin liikaa innostu, sillä se ei välttämäti aina katso osuuko kaviot meikään kun huuhaaherralle tulee hillitön tarve lähteä kiitämään pukkilaukkaa. Yli se ei kuitenkaan jyrää, sillä ihan ekana opeteltiin se että kun levitän kädet sivuille ja teen stopin, niin käsien ohi ei saa mennä. Jos menee, niin ei tule rapsutuksia tai nameja ja homma otetaan niin kauan uusiksi että raja on selvä.
"Prkl sillähä o miu porkkana kädessä, nys mie otan sen kiinni... >8(((("


Kun Haddi tuli meille, luulin sitä aluksi kylmäkiskoiseksi kun se ei tuntunut ottavan mitään kontaktia. Nyt kun se on saanut paljon virikkeitä, hevoskavereita ja uutta opittavaa on pojusta (Tuosta isommasta ja karvasemmasta siis XD) löytynyt sosiaalinen puoli, mikä tiivistyy hyvin näihin allaoleviin kuviin sekä ylemmässä kuvassa tulevaan märkään, kuolaiseen pusuun alá Hödöpödö.


©Itu

©Itu


Se on se syksy nyt

Haddi on saanut yksin vallata järvenrantalaitumen, mikä takaa miulle hieeeeeenoja taustoja posekuville. :D

Okelydokely: se on syyskuu eli kyllä sitä tahtomattakin huomaa miten nättinä luonto on, vaikkei muuten mikään intoilija oliskaan. Yleensä miulle tulee justiinsa syksyisin hirveä himo kuvata luontoa, silloin kun siellä tuppaa esiintymään miun lempiväriä keltasta vähän joka nurkalla. 
Tässä on siis taas kuvaspämmi tulossa. Siinä on luontoa ja on hevosia, maisemaa ja yksityiskohtaa -jokaista kuvaa yhdistää kuitenkin se iki-ihana syysteema ja syksyiset värit.

Haddista olisi vaikka miten paljon kuvia, mutta säästän ne myöhemmäksi -taas kaikkien ei-hevosihmisten suruksi möläytän, että seuraava postaus on 99% todennäköisyydellä Haddista ja siitä, miten meillä on nyt mennyt. Täähän on lähinnä nimenomaan blogi miun harrastuksille, jota siis ratsastuskin on valokuvauksen, piirtämisen ja kaiken muun lisäksi. Sitä paitti Hödöpödö oli oikea murukulta tänään, saatte kuulla sitten postauksessa... Ei vaan parempaa hopotinta voi olla olemassakaan ku Haddi, sen tiiän. :c

Ensinnäkin, kävin (muistaakseni) viime maanantaina eli 12. päivä suolla kuvaamassa. Olin niinkin reipas että kävin kuvaamassa ennen kouluunlähtöä, ja hei miä menin sentäs kasiin...! Vähän krediittiä, plz, varsinki ku ehin vielä ihan ajallaan kouluunkin! 
Aluksi miul oli ideana käydä kuvaamassa lintuja, mutta sössin koko jutun niistää töräyttämällä heti alkuun sellailla että kaikki lähimantujen linnut pyrähti lentoon ku sumutorvea oltais soitettu. Hups, no tyydyin sitten kuvaamaan pelkkää suota... Upposin nilkkojani myöten (en sentäs sen syvemmälle) kun hortoilin suon reunamilla kameraa tuijottaen, unohtaen vähän liiankin helposti että ne suonsilmät kyllä imasis miunkaltasen tynkäjoosepin yhellä hotkasulla. Oli tuuria matkassa.






 "AI AI PERSETTÄ KUTITTAA. >8("


Haddi päätti vyöryä järveen...? 

Jotakin tää karvasempi herra höpsötteli ja alkoi nojailemaan tolppaan -ja siis nojailemaan, ei kyhnyttämään vaan nojailemaan. Liene tolppa raukkaparan uusi paras ystävä, kun joutuu nykyisin laiduntamaan yksin... :c

Ja loppuun harvinainen kuva Irmelistä -se on paikallaan. Ja heti kuvan ottamisen jälkeen lähti pinkomaan minkä koivista lähti, että se siitä sitten...


Toivoa ei ole menetetty

Pengoin vanhoja tiedostoja ja satuin törmäämään vuodentakaiseen videoon, jossa näytän Haddin kanssa kerrankin harmoniselta ratsukolta. (Sitä tapahtuu harvoin :D)

TÄTTÄRÄÄÄ:

Huomatkaa, miun jalat ei lenksota mihin sattuu, yleensä oon ko tr00 islantilainen ja istun ku kiikkuhepan selässä, jalat edessä...


Mutta miksei, oi miksei nykyisin voi enään olla tuollaista? Tää todistaa kyllä sitä ettei aina aika paranna, nyt ollaan menty enemmänkin takapakkia osaamisen kanssa: peräänanto löytyy vasta kun ollaan varmaan tunti puhistu ja taivuteltu (Hödömiehessä on tosin se hyvä puoli, ettei se osaa/tajua mennä feikkimuotoon: jos se muodossa menee niin yleensä edes jonkinmoinen peräänanto on löytynyt...), jos silloinkaan koska väsähdän. :T Olin nyt vklp kipeenä, mutta aion tästä viikosta eteenpäin vähän tsempata -pidän ratsastuspäiväkirjaa, alan käymään vakiotunnilla ja ostin muuan hyvän kirjan jossa on 30 loistavaa täsmäharjoitusta: ehkä saisin sekä itseni että Haddin joskus kuosiin. Ees vähän parempaan kuin nykyiseen...

Okei heppapostaus, sori kaikille jotka ei niistä tykkää mutkun piti avautua kun järkytyin noista kuvalöydöksistä. :I


Leningrad Cowboys

Kävin tänään vaihtamassa tapit renkaisiin, renksuille noi reiät on pistettykin mutta aattelin että tapeilla paranisi nopeemmin. Ja paranihan ne, tai no ois parantunu jos eräs nimeltämainitsematon (krhmkrhmAleksiiiikrhmrakastansuakrhm) ei olisi jyrsinyt, syönyt, vetänyt ja muksinut huuli-parkaa jatkuvasti. :F

Koska miu pärstästä ei lähikuvaa kannata ottaa rujousvaroituksen vuoksi, niin enhän mie tietenkään saanut kunnollista kuvaa itse koruista. Mutta eiköhän ne tässäkin näy. Ihmettelen muuten et miten hemmetissä miun käsi taipuu....? o_o


Nyymipaskat

FFFFUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU-
Milloin ihmiset oppii käyttäytymään? Ei nyt mitään tähän blogiin liittyvää tai mitään, mutta sen vain sanon että elkää hyvät ihmiset hyväksykö anonyymejä kommentteja, koska kaikki kusipäät kirjoittavat anonyymeinä. Nimim. hra.haluaisi.repiä.päitä.

Miksei toisten voi antaa olla sellaisia ku ovat? Okei en oo itekkään mikään puhdas pulmunen, kyllä miekin välillä vihapäissäni saatan esim jonkun persläpisen kanssa-autoilijan kaaramakua, sukupuolta tai ulkonäköä naureskella, mutta ehkä se on silti pikkuisen eri asia kuin mollata toisia ihan omaa veemäisyyttään, eikä edes face2face vaan netin välityksellä, ja vieläpä anonyyminä?
Mut arvatkaas mitä, nyymit? IP-osoitteet saa poimittua, ja onpahan olemassa saitti jonka avulla saa kyseisen koneen osoitteen ja sitä kautta käyttäjien nimet jne. ongittua. Lähetän lantanäytteitä seuraavalle nyymille, kuka kehtaa vielä piiloutua nimimerkittämyyden taakse... Mie en henkilökohtaisesti tiedä mitään säälittävämpää, ku mollata toisia netissä nimettömänä. Tarkottanee vaa sitä ettei uskalla naamakkain mitään sanoa. =)

Päivän rage, kiitos nam. Kattoo josko seuraava viesti olisi sitten jotain normimpaa, nyt vaan nappas vähä kiinni...