Paljon kuvia vaikka jos mistä

Tänään oli niin überkaunis, keväinen ilma että teki pitkästä aikaa mieli kuvata -ja siis ihan oikeasti ottaa kuvia eikä surkealla kännykkäkameralla räpsiä mitään todistusaineistoa. :D Puunasin Haddin puhtaaksi ja putsasin länkkärisuitset, pengoin liinan esiiin ja ei kun kentälle! Minulla ei ollut avustajaa mukana, joten Haddi sai luvan seisoa liinan päässä. Harmi vain että liina oli liian lyhyt, se on joskus jostain älyttömästä syystä lyhennetty ja muistutti enemmän riimunnarua, joten Haddi joutui seistä tököttämään "maahan sidottuna". Onneksi se kaikkien ihmeeksi oli senkin oppinut, osaa Ruuna Raketti välillä olla ihan fiksukin poika. :)
Ja katsokaa tuota harjaa, voitte uskoa paljonko hikeä, verta ja kyyneliä ollaan Miian kanssa vuodatettu että saadaan kesäihottumahevosella pysymään jouhet kuosissa ja tallessa!

"Mikä tää on voiks tän syödä?"


Haddi muuttui poniksi! :D 


Joo, hieman tänään tuuli... 
 Miten Haddin harja saatiin sitten kesällä säilytettyä? Letittämällä! Joka päivä. Joka. Ikinen. Päivä. Selvitysainettakin kului varmaan litra... Jouhet eivät katkeile yhtä helposti jos ne ovat piukeilla leteillä, jotka välillä vielä kieputettiin yhdeksi pitkäksi pitkoksi. Kun päällä on vielä kaksi kerrosta ötsiloimea, pikiöljyä tyvissä ja hyönteismyrkkyä kului varmaan purkki per viikko, niin Haddi ei tavalliseen tapaansa tuhonnutkaan harjaansa. Toki vaivaa mokomasta harjasta on paljon, mutta tämä on joku meikäläisten henkilökohtainen projetki saada kesishevosesta tuuheatukkainen ja selviämään ilman muitakaan ihovaurioita -myöskin ensi kesänä aiotaan polttiaiset ja paarmat voittaa ihan 6-0!

Yritin myöskin aamupäivällä kuvata Sulo-kissaa, mikä osoittautui hankalaksi; Sulo tuli jatkuvasti kiehnäämään linssiä vasten, joten yritä siinä sitten esitellä teille lukijoille mokomaa kattia! Hessu on sen sijaan paljon edustavampi kuvattava, kaunis maatiaisrouva. Näistä kateista pitääkin tehdä nyt vielä muistaessani esittelyt karvakorviin.

Palleropullero Hessu.
Kikkurakorvakarvat. Sulo the siperiankissa ei nähtävästi aio mennä ulos ennen kesää...

Sisko yritti saada Suloon jotain ryhtiä. Ei onnistunut, lötkö mikä lötkö. :P
En voinut vastustaa kiusausta kun löysin Photoshopin uumenista vanhoja tallentamiani toimintojonoja -oli pakko päästä vähän muokkailemaan kuvia! Tallilta tullessani otin siis kameran ja ajattelin ottaa jopa uuden profiilikuvan lärvikirjaan.

Ei onnistunut, tosin voiko muuta olettaa kun naama on paskainen hiestä ja liasta ja muutenkin ilme juuri niin tallilta palanut kuin voi vain olla... :D Pääsin joka tapauksessa leikkimään niillä toiminnoilla, ja ehkäpä minä täällä blogissa uskallan nämä kaameudet näyttää. En pidä ulkonäöstäni juuri nyt, näytän aivan peruskoululaiselta siloposkisena ja ilman keesiäni... voih, tulisipa jo kesä ja keesikausi! :CC


Mitä, miten niin elän kahvin voimalla? Ei ainakaan silmäpussit sitä sulle kertonut, hyshys nyt.  >:(

Alennuin teinipeiliin, tunsin muuttuvani taas 17-vuotiaaksi :D Mutta tuo peili on niin kivan näköinen että halusin edes jotenkin jossakin valokuvassa sitä hyödyntää, mikseipä sitten teineilyssä hehe.


Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, aiemmin en jostain syystä aikonut asiasta blogiin kirjoittaa mutta loppujen lopuksi ajattelin että miksikäs en. Pappani kuoli ennen joulua ja hautajaiset pidettiin loppiaisena, muistojuhla järjestettiin kotonamme eli papan synnyin- ja elintilalla. Asia ei sinällään minua järkyttänyt, hän oli jo vanha eikä alzheimerin vuoksi läheskään sama elämäniloinen mies kuin aiemmin. Mummoni heräsi yöllä papan sanoihin "minulla on kaikki nyt hyvin", sitten hän korahti ja nukkui pois vaimonsa viereltä omasta sängystään.
Pelottavaa kuinka ihminen voi noin aavistaa lähtevänsä. :o

Maailmassa on yksi loistava vanhan ajan hevosmies vähemmän, lepää rauhassa Tauno-pappa.


Ei kukaan ole seppä syntyessään (sis. graafisia kuvia)

Olin viikko sitten ensimmäistä kertaa Hingunniemen opistolla, ja eka reaktio oli että WAU. Matka oli tuskastuttavan pitkä ja tunsin olevani ihan ei-missään, mutta eipä se paljoa haitannut kun koulu oli niin mahtava. Hienot, siistit suuret tallit ja tilukset, ja asuntolassa vasta nastaa olikin: asunto oli kuudelle hengelle ja meitä oli kolme sälliä samassa kämpässä, eli jokaiselle oli oma huone. Saunakin löytyi, niin että päästiin ensimmäisen pitkän päivän päätteeksi lauantaisaunaankin!

Päivät oli toki rankkoja, mutta se ei siltä kyllä tuntunut: opettajat olivat niin mukavia ja tunnit niin mielenkiintoisia, että jopa anatomian teoriatuntien jälkeen tuli se tunnettu "höh, ai loppuks tää jo :C"-tunne.

Niille jotka ovat siis jostain syystä missanneet tämän ilonaiheeni, niin opiskelen vihdoinkin ammattia jossa oikeasti tahdon työskennellä (toisin kuin artesaanina :P), eli kengittäjäksi ja sen jälkeen vielä kengityssepäksi. Tunnit ovat aikuisopiskelumuodossa viikonloppuisin Hingunniemen Hevosopistolla Kiuruvedellä, ja olen nyt ensimmäisen kerran koululla käynyt. Seuraavana viikonloppuna käy matkani taas kohti Kiuruvettä, ja vaikka joudunkin menemään bussilla tuskastuttavan pitkän matkan niin odotan silti innolla. :)

Ensimmäinen takomani takakenkä, voisi olla
parempikin mielestäni mutta menettelee
ensimmäiseksi työksi :>
Ensimmäisenä päivänä koulua oli 9-18, ja aamutunnit olivat pelkkää anatomian teoriaa. Olin aivan tokkurassa saavuttuani edellisenä iltana mutkien kautta perille, mutta ihmeellisesti muutuin skarpiksi heti kun kuulin että meillä on maaliskuussa anatomian tentti. :D Olin jotenkin hölmösti luullut että koska opetus on kurssimuotoista, meillä ei olisi tenttejä...
Iltapäivällä aloitimme tunnin teorialla peruskengityksestä, kengän ominaisuuksista ja kaikesta yleisestä perustiedosta kuten kengän painosta, käänteiden tarpeesta yadda yadda. Sen jälkeen joimme iltapäiväkahvit tallissa ja suuntasimme pajaan, jossa kuuteen asti harjoittelimme kaikessa yksinkertaisuudessaan takomista ja oikeaa takomisasentoa sekä kengän suoristamista. Ihme kyllä, minulle ei ole vielä kertaakaan tullut mikään paikka kipeäksi vaikka viikollakin olen harjoitellut kotitallilla ahkeraan kengän muotoilua, kun vain olen muistanut oikean asennon ja ergonomian. (Nyt koputan puuta, katsotaan muistanko enää kymmenen vuoden päästä...)

Sunnuntaina olimme koko päivän pajassa. Aamu alkoi sillä että rinkimme keskelle heitettiin kasa hevosen irtojalkoja, katsottiin siinä kämppiksen kanssa että hyvin alkaa päivä. :D Anatomiset seikat iskivät kyllä vasta sinä päivänä alitajuntaan, kalvolta ei asioita voi oppia mitenkään samalla tapaa kuin ottamalla konkreettisesti vaikkapa sen halkaistun kavion käteen ja oikeasti katsoa ja mitata, missä kohtaa on kavioluu, mistä alkaa martokavio ja paljonko voi vuolla. Otin itse asiassa kuviakin niin että on tekstien lisäksi jotain kuvallistakin matskua kotiin kerrattavaksi, ja laitoin ne tämän postauksen alaosaan näkyviin. Jos et tykkää nähdä halkaistuja hevosenraajoja, ei kannata katsoa tarkemmin. :V
Sunnuntaina teuraskavioiden sörkkimisen lisäksi harjoiteltiin ihan vain kengän muotoilua. Teimme etukengistä takakenkiä ja takakengistä etukenkiä, ja samaa harjoitusta olen jatkanut nyt kotonakin. Takominen on ihmeen terapeuttista, siinä lähtee patoumat liikkeelle kun paukuttaa menemään -itse asiassa välillä liikaakin, sillä olen kuulemma "turhan väkivaltainen kenkäpoloista kohtaan" opettajani sanoin. Pelkäsin vain etten tao tarpeeksi lujaa, joten varmuuden vuoksi iskin aina vähän kovempaa kuin pitäisi -lopputuloksena suurin osa kengistä oli aivan rusetilla. 8)) Mutta eihän sepäksi synnytä vaan opitaan.



Tähän loppuun näitä namnam- kuvia.



Tästä näkee selkeästi miten lähellä sarveisosaa kavioluu oikeasti onkaan.


Bukefalos

Kuulin tänään hauskan jutun tallilla: Haddi pelkää aamuisin omaa varjoaan! :D Sitä on kuulemma hankala saada aamulla pihalle jos maneesin seinään heittäytyy herran varjomuotokuva auringon, tai näin talvisin, kuun, voimin. Jumittaa, korisee, pomppii. Oman varjonsa vuoksi... Kyllä on aikamoinen sankari tuo Höpö, tulee mieleen ihan tarina Aleksanteri Suuren Bukefalos-orista joka pelkäsi omaa varjoaan.

Ratsastin tänään ensimmäiseen kertaan 1½ kk, ja minä jo varauduin että pääsen taas tutkimaan tarkemmin maneesin hiekkaa -Haddia ei ole muutamaan päivään liikutettu ja tunnetusti silloin virtaa riittää, ja kun siihen lisätään vielä se että se takuuvarmasti testailisi minua niin katastrofi on taattu. Vieläpä kun en jostain kumman syystä edes juoksuttanut Haddia, kuten se yleensä talvisin aina pitää ennen kuin nousee selkään, ellei sitten ehdoin tahdoin tahdo tehdä kaiken superhypermeganopeudella.

Mutta ihmepä tapahtui, Haddi oli aivan loistava! Minäkin tunsin että jopa onnistuin jossakin, mikä on harvinaista varsinkin silloin kun on ollut taukoa. Haddi ei tehnyt pahempaa kuin alkuun hieman tahmaili testatakseen että onko pakko, no oli pakko, sitten mentiinkin reippaasti mutta hallitusti. Harmittaa kun ei ollut kuvaajaa mukana, harvoin nimittäin tuo yhtälö toteutuu -joko Haddi on lapasessa mutta se vain raahustaa perse tallissa, tai sitten vaihtoehtoisesti on reipas ja ihan rallikierroksilla. Tänään se tukeutui hyvin ja meni jäntevästi ja reippaasti, ei kuitenkaan jännittyneesti (vaikka maneesin katolla riehuikin jotain hulluja kamikaze-talitinttejä, ihmettelen yhä ettei Haddi edes niitä säikkynyt!) ja toimi muutenkin ihan kymppiplus. Molemmat laukat onnistui niin suoralla kuin kaarevallakin uralla, asetukset ja kasaamiset myöskin onnistui harvinaisesti jopa oikeassa laukassa, ravit nousi suoraan ja puhtaasti ilman possupassitarjoilua...
...Siis nyt joku myöntää että mitä pilsuja on käynyt Haddille syöttämässä, se ei ikinä ole jättänyt alle viikonkaan tauon jälkeen testaamatta ja muutenkin koko hevonen meni suorastaan pelottavan nätisti. Tama hyva, voisi toistua useamminkin. 8)

Jospa nyt voisin alkaa käymään useammin tallilla ja keskittyä taas ihan kunnolla länkkärijuttuihin, työttömänä olemisessa on se hyvä puoli että harrastuksille ainakin on aikaa. Muita hyviä puolia sitten olekaan. :/


Mene pois, artblock! Kauas pois!

Raivostuttavaa, miten tekisi mieli piirtää sitä ja tätä ja tuota ja mitään ei saa aikaiseksi kun on niin jumalaton artblock päällä.

Tässä sitten viimeisimmän viikon olen yrittänyt jumia poistaa piirtämällä ihan randomilla kasan täykkäripotretteja. :D Saattoi jopa auttaakin, ainakin juuri tällä hetkellä pääsin taas tilaustöissäkin eteenpäin! Hävettää ihan kun olen niin jumissa... Tuntuu ettei taida taideala sittenkään olla se mun juttu, jotenkin tuntuu että tuo meikäläisen inspispinspis on vähän liian ailahtelevainen. :V