Stressikuolemapaniikki ja mitäs sen jälkeen?

Löysin tämmöisen vanhan piirroksen Haddista, on pakko näyttää. :D Vesileiman mukaan -11 tehty, tarkemmin helmikuussa -11. On kyllä vain niin hämmentävää katsella näitä vanhoja piirroksia...

(// edit, ja siis ei minä en todellakaan hauku tätä kuvaa, älkää niin luulko, näytin tämän koska mielestäni on vain hauska kuva :)


En ole nyt kirjoitellut siitä syystä että minulla ei ole elämää: tai siis on elämä, ja se on päättötyö. En valehtele jos sanon ettei viimeiset kaksi viikkoa ole ollut muuta kuin paniikinomaista ahertamista (ylihuomenna pitäisi valmistua, ei mitään paineita... :P), olen stressannut itseni puhki niin etten nuku viittä tuntia pidempään yöllä ja kun tulen pimeällä koulusta kotiin, menen ottamaan lepiä ja yleensä suoraan ainakin tunnin "iltaunille". En ole piirtänyt paljon mitään, en ole soittanut kitaraa, en ole tanssinut sufflea, en ole ratsastanut enkä edes kunnolla käynyt tallilla. 

Ei ole siis ollut oikeastaan mitään kirjoitettavaa, koska c'moon ketä kiinnostaa jos olen puolikuollut, väsynyt ja paniikinomaisessa stressitilassa kun on pikkasen niinkusta liian kiire. :P Lupaan ottaa taas Haukkamäessä kunnon vääntötunnin niin että voin valittaa edes siitä, miten hyvää liikuntaa ja kunnonkohotusta ratsastus on! tarkoituksena olisi myöskin käydä tutustuttamassa Haddi naapuritallin maneesipeileihin, sillä mietin vain että se ei ole koskaan vielä peiliä nähnyt ja semmosena kyttääjänä se voi hyvinkin sanoa niistä jotakin -enkä tahdo että saan asiaa selville vasta mennessäni suoritukseen. "Seuraavaksi Eetu A ja Haddi frá V-" ja siinä vaiheessa on Haddi hävinnyt jo alta sanoen että "hyppää itse ratasi!"
Ikinä ei voi olla liian varovainen ja epäileväinen Haddin kanssa.


Ihanan kamala päivä, ihanan kamala viikko

Niin, juuri sinä sähköjänis siellä!
Tänään oli taas astetta hevostäytteisempi päivä kun Haddin lisäksi liikutettaviin kuului taas Wilikin. Miian piti ratsastaa Haddilla samaan aikaan kun minä Wilillä, mutta hän sairastui, ja koska en aio enää pitää Haddille enempää kuin yhden välipäivän (siihen on syynsä, selitän lisää alempana) niin reippaasti lähdin jo iltapäivällä tallille. Päätin ratsastaa ensin Haddin kentällä kun kerrankin pystyi, yleensä käyn tallilla niin myöhään että tunnint ovat jo loppuneet ja on kivempi mennä hyvin valaistuun maneesiin kuin antaa Haddin tuijotella pimeällä pimeille pelloille.

Tuijotteli se tänäänkin, ja ihan kaikkea. En tiedä mikä häröpäivä sillä oli, mutta kaikki jännitti -asiaa ei helpottanut se että lähimetsissä metsästivät eivätkä tuntuneet saavan hirvi-poloista päiviltään, vaan piti ihan kunnolla paukutella. Laukaukset onneksi aiheuttivat vain yleistä jännitystilaa ja pieniä spurtteja, mutta auta armias: naapuri oli nähtävästi ostanut uuden koiran, joka oli vapaana ja tuli ei-niin-yllättäen räkyttämään Haddille. Haddihan ei koiria pelkää ja niin kauan kuin suomenpystykorva väisti sitä, ei hätää.
Mutta sitten se stnan rakki ei enää väistänytkään, räkytti kahta kauheammin ja yritti tarrata Haddia kintereestä! Siitähän sitten riemu syntyi, me rallitettiin hurjana pitkin kenttää ja ajattelin että käyn kuristamassa sen koiran kunhan Haddi ensin pysähtyisi. Koira tuli uudestaan räkyttämään, mutta sain sen kauemmaksi huutamalla sille ja huitomalla kouluraipalla sitä kauemmaksi. Kun koira jäi yhä kyttäämään puskaan, paloi meikällä kiinni: hyppäsin alas tärisevän Haddin selästä ja sitä taluttaen marssin naapurin pihaan, heti hänet nähdessään huutaen että "onks toi sun koira, -kele sen paikka ei ole ratsastuskentällä!!!"
Voi sitä mielihyvää kun näin koiran ilmeen omistajan nuhdellessa sitä, ja vielä enemmän ilostuin kun turri joutui sisälle. Tässä vaiheessa Haddi oli kuitenkin jo niin heesinä ettei kentällä menosta tullut mitään, eikä maneesissakaan tullut yhtään ainutta hyvää pätkää kun koko ajan tuntui että hevonen on liian keveänä edestä ja kun sai koko ajan pidättää, pidättää ja pidättää.

Wili pelasti sentäs meikäläisen päivän olemalla todella kiva, se ei edes pukitellut laukannostoissa ja kulki välillä ihan reippaasti eteenpäin ilman jatkuvaa pyytämistä. Wilin omistaja kysyy aina multa että "haluutko terapioida itteäs Wilillä, en pääse vkl tallille?" ja nyt todentotta voin sanoa että se vuonis on silkkaa terapiaa!

Terapeuttina toimii myös Timo.
Viikko itsessäänkin on ollut ihan hanurista, sillä olen niska limassa tehnyt päättötyötäni eikä se siltikään ole valmis -ja ensi viikolla pitäisi valmistua! :C Haddikin säikytteli: sillä oli minun koulukiireiden ja Miian kipeyden vuoksi pari vapaapäivää, jonka jälkeen sen kankku oli ihan jumissa ja takajalat laahasi. Meikäläiset oli tietenkin jo ihan hengenhädässä ja totta kai joku paniikkinappula sinne aivoon sanoi että se on lannehalvaus. Olin jo aamulla soittamassa eläinlääkäriä hyyyyvin unettoman yön jälkeen, kun tallinomistaja kertoikin että oli Miian pyynnöstä tutkinut Haddin -muuta vikaa siinä ei ollut kuin liikamäärä kalsiumia, eli herra oli vapaapäivinään ähminyt vain itsensä aivan liian täyteen heinää! :D Kun liikuntamäärä palasi takaisin normaaliksi, niin nyt on taas peba lattarimeiningillä ja norsunjalatkin hävinneet, ja tuo meidän paniikki vain naurattaa näin jälkikäteen.

Mitä opittiin, ei Haddille vahingossakaan kahta vapaapäivää peräkkäin... Nämä ovat niitä asioita joita ei ennen hevosen ostamista ollut miettinytkään, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ruokinnasta luulin tietäväni tarpeeksi issikan varalle, mutta esimerkiksi juuri tuosta liiasta heinästä en tiennyt mitään. Ei se mitään jos sen energian saa kulutettua pois, mutta jos hevonen vain seisoo tarhassa ja syö, siihen kertyy liikaa kalsiumia mikä ilmenee mm. tolppamaisina mutta kuivina takajalkoina, lihasjäykkyytenä, hikoiluna ja puuskuttamisella -ja hoituu liikunnalla.


Rakkaudesta rimppakinttuihin

Joskus lupasin että piirrän välillä muitakin kuin ahaltekinhevosia.

Se lupaus ei pitänyt, anteeksi!

Cremello at-ori.

Tummanruunikko at-tamma.

Tummanruunikko at-tamma.

Voikko at-ori.

Miulla on vain joku juttu näihin hevosiin, on ollut varmaankin vähintään 13-vuotiaasta saakka. En ole ns. roturasisti ja hevonen on hevonen, olkoot se sitten jyllantilainen, täykkäri, issikka tai lämppäri, mutta jos minulle tarjottaisiin samaan hintaan pitkälle koulutettua ratsua ja vielä keskeneräistä ahaltekeä, ottaisin jälkimmäisen vaikka sen kanssa joutuisinkin ehkä kokemaan enemmän hikeä, verta ja kyyneliä enkä ehkä itse pääsisi viemään sitä niin pitkälle kuin "valmista" hevosta.

Aina saa haaveilla, nuo ovat niin pirun kalliita... Virossa erään kasvattajan kanssa olen ollut kirjeenvaihdossa ja aion kyllä käydä edes ahaltekejä siellä katsomassa, vaikken sitten (vielä) sellaista itselleni ostaisikaan. Jos joskus olisin vain tarpeeksi osaava ja taitava, hyvätuloinen ja vakaassa työsuhteessa niin sitten saisi Haddi varmasti rimppakinttukaverin.


Karvainen sammakko (kuvapostailua)

(Otsikointitaidot <69)

Olen kihlattu päättötyöhöni joten muuta elämää ei meikällä ikävä kyllä nyt ole tällä viikolla ollut -Miia on saanut (tai ehkä välillä joutunut :D) ottaa tämän viikon vastuuta Haddin liikutuksesta lähes kokonaan. Tiistaina herra isoherra pähkinäpäällä oli vapaapäivä, mikä näkyi sitten keskiviikkona kun sen ainoan kerran ehdin sitä käydä nopeaan juoksuttamassa -tuli pierupukkia ja kaahailua ihan tarpeeksi taas yhden kerran varalle, pelkään aina että milloin Haddi juoksee vahingossa päälle kun se ei oikeasti _yhtään_ katso minne juoksee -se kirjaimellisestikin kimpoilee seinistä! Hevosharrastus laski verenpainetta ja vähensi stressiä, niinhän se oli? :D

Muuten Haddi on ollut yllättävän nätisti, eilen Miia siskoineen kävi hieman sitä irtohyppyyttämässä ja taas oli kuulemma tukka putkella mennyt. Herra edusti taas hyvin itseään mm. hyppäämällä paikaltaan mietittyään ensin tilannetta hieman enemmän estettä tuijoteltuaan. Ainakin pomppuvoimaa siis riittää, mutta kun se vielä osattaisiin suunnata oikeisiin tilanteisiin eikä sammakkohyppyihin!

Wruuuuuuuuuuuum




Olen törmännyt nyt syksyllä lähinnä kisojen yhteydessä moniin ihmisiin, jotka vaan yhä sitkeästi uskoo että issikat on vain maastomopoja ja ne kisaa korkeintaan tölttibaanoilla. Viimeksi kuulin maailman ärsyttävimmän lauseen, "Ai mutta mä luulin aina että ne on vaan sellasia ristikkoluokkaponeja." Ristikkoluokkaponeja?! Totta kai realisti saa olla, en minä Haddillakaan ikinä nouse seuratasolta pois ja olen tyytyväinen jos saadaan kisoissa edes puhdas rata tai edes se hyvä mieli, mutta en minä voi väittääkään etteikö se ihan keskiverrosti hyppää. Tyyli ei ole mahtavin, se ei tajua itse ajoittaa hyppyjä eikä aina muista venyttää pituusesteille, mutta se silti tykkää siitä ja on tähän mennessä hypännyt jokaisen esteen yli jonka olen sille pysännyt, olkoot se sitten pieni 40 cm ristikko, pelottava kakkaämpärieste (Haddi saa painajaisia) tai metrin pysty. Välillä tulee ilopukkeja ja rallittelua mutta hei, positiivista on se että hevosella on kivaa! Siitä kertoo jo sekin ettei Haddille  tarvitse tehdä kujia irtona hypätessä -ei edes voikaan, sillä Haddi ei ihan tajua niitä johdanteita... 

Viimeksi kun sellaista nimittäin yritettiin pysätä hyppäsi Haddi aina sen johdanteen yli, vaikka se oli tasan tarkalleen samankorkuinen kuin estekin. Se nähtävästi jollakin ihmeen pöhkölogiikalla ajatteli että kaikki pitää tehdä vaikeaksi, eikä sitä suoralla lähestymisellä olevaa estettä voi hypätä vaan pitää kääntyä postimerkin päällä ja hypätä paikoiltaan johdanne... Huoh. :)))


Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta!

Haddi aina yhtä fiksuna, se siis jotenkin epämääräisesti pomppi takajaloillaan...
Tänään lupauduin liikuttamaan myöskin Wili-herran, joten sain oikein tuplamäärän ratsastusta -ensin säheltelin aikani Wilin kanssa länkkäriä ja sitten Miia piti vielä napakan koulutunnin Haddin kanssa, joten tuskin tarvitsee edes sanoa että tänään ei tarvitse vatsalihaksia paljoa rutistella!

Oli ylevä olo kun en saanut Wiliä nostamaan ja ylläpitämään laukkaa kunnolla, "moi oon Eetu oon ratsastanut 12 v enkä osannut nostaa hyvää laukkaa :))" -ehkä huomenna pikkasen voisi harkita tsemppaamista? :_D Haddin kanssa olen vain niin jumittunut siihen että laukannostossa pitää ottaa pieni pidäte että laukka ei muutu heti alkuun possupassikaahaamiseksi, mutta vuoniksen kanssa pelko on turha -kertokaapa se mun käsille, ne ei totellut tänään aivoja kyllä yhtään!

Toisaalta kolikolla on aina kääntöpuoli, nyt en kertaakaan marissut Haddin laukasta että "onpas nelitahtista" tai "onpas tahmaista" tai "onpas formula" tai "onpas taas vastalaukka"... Tosin kuten ehkä yläkuvasta huomaattekin, niin eipä sitä laukkaa tarvinnut paljoa pyytääkään... Haddi leikki varsinkin lopputunnista ilmiselvää ravuria, tosin sillä erotuksella että aina kun kulmassa myötäsi niin pompattiinkin sitten laukalle.

Ja nyt meikä ottaa vähän lepiä, koska olen tyhmimmistä tyhmin enkä taaskaan muistanut venytellä ratsastuksen jälkeen -jumimäärän voitte kuvilla. Olenko ainoa kuka unohtaa aina venytellä ja sen jälkeen itkee ja vinkuu ja vonkuu kun joka paikkaan sattuu? :D



Tallivaatteet, mitä ne on? Voiko ne syödä?

Joku kysyi meikältä jo aikapäiviä sitten että millaisissa vaatteissa olen tallilla, varmaan lähinnä tarkoitti että tilaanko ihan miesten ratsastusrättejä vai ostanko vain mikä näyttää kivalta ja tuntuu hyvältä.


Vastaus, pukeudun aivan epätarkoituksenmukaisesti. :))) Ratsastaessa tykkään käyttää pehmeitä farkkuja, joskus jopa ihan ratsastushousuja jos haluan näyttää siistiltä, mutta jos tiedän etten selkään nouse niin en jaksa vaatteita vaihtaa -remmihousut, arkitakki ja (siskon) valkeat lapaset, asiallista eikö? 
...Synninpäästönä myönnän että olen myöskin joskus joutunut nousemaan kurinpalautuksellisessa tilanteessa satulaan noissa housuissa, ja kyllä, kankkuni sai komeat solkikuviot loppuillaksi!

Asiasta kukkaruukkuun, kuvan ottohetkellä pidin tuntia Miialle ja Haddille. Ei, en ole hyvä ratsastaja käytännössä, mutta teoriaa meikältä löytyy niin paljon kuin voi vain kuvitella löytyvän ihmisestä jota kiinnostaa kaikki klassisesta ratsastuksesta kvanttimekaniikkaan (ja ihan oikeasti olen kiinnostunut kvanttitason asioista, naurakaatten vaan :D). On toisaalta hienoa ja toisaalta ihan hemmetin mälsää, että itse en saa Haddia kulkemaan nätisti, mutta sitten osaan ohjeistaa kaikki muut ratsastamaan sitä oikein. On vain niin paljon helpompi korjata asioita kun ne näkee sivusta eikä selästä!

Farkkujen puolustukseksi on sanottava, että ne ovat pehmeät ja mukavimmat ratsastushousut mihin olen koskaan törmännyt! Ja kyllä, farkut!
Hirrrrveän random postaus, rupesin vain vanhoja kuvia katsellessani miettimään että joo-o, kyllä mulla 1/5 kuvissa oli ihan oikeat tallivaatteet... :D Toisaalta möyritään eläinpölyssä, liassa ja kurassa muutenkin joten ei kukaan perheessä enää jaksa erotella erikseen talli- ja arkivaatteita.


Liinan päästä löytyy (kuvaspämmiä)

Näissä näkymissä on kiva ryystää aamukahvit, on mahtavaa asua maaseudulla!


Viime lauantaina olin liinatunnilla, koska haluan ihan toden totta saada istuntaani vähän nätimmäksi. Viimeksi olin liinan päässä (ulkoreunalla, siis) varmaan, öö, 4 vuotta sitten, eli tuntui siltä että olisi ihan paikallaan tämä homma. Ei ollut helppo tunti, kun alkuun kuulin että otetaas jalustimet pois niin sanoin että "onko pakko", oli pakko :D Ei (kunnollista) tuntumaa, ei jalustimia, ei raippaa -nyt kuljettiin pelkän istunnan voimin kun ei tarvinnut ohjaamiseenkaan uhrata keskittymistä. Tuskin turha sanoakaan että kävelin ihan sykkyrällä koko loppupäivän, kaiken sen keventämisen, venyttämisen ja vanuttamisen jälkeen oli reidet, pohkeet, vatsalihakset, kyljet, olkavarret ja selkä hellinä -ainakin sitä tiesi että oli tehnyt jotakin... Ja hyötykerroinhan tunnista oli taas 150% joten en valita! Ja mulla muuten btw näkyy jo vatsalihakset, muutama hassu rutistustoisto ja paaaljon ratsastamista niin tapahtuu ihmeitä. Valitin koko illan tyttöystävälle että yhyy yhyy katso miten muhkurainen maha yhyy buhuu kunnes hän valaisi minua sen verran että "kulta, ne on vatsalihakset." ja perään turpakiinniäläkämarise-katse. Aina oppii uutta. :--D

Ilmeratsastus on jo ihan oma juttunsa...

...Mutta tähän en osaa sanoa mitään, en niin yhtään mitään. :G






Tästä on jo muodostunut meikän lempiharjoitus, kättä pyörittämällä saadaan lonkka liikkeelle eli periaatteessa pyörittämällä saadaan nostettua laukka ja muutettua sitä -nopeampaa pyörittäessä laukan temmonkin pitäisi nousta, ja myöskin toisin päin. Suosikiksi tämä harjoitus nousi siksi, että sillä olen saanut Haddilta kaivettua esiin hyvän oikean laukan joka pysyy ympyröilläkin tahdikkaana, plus saan elävöitettyä jäykkiä lonkkiani ja lannetta. Lattaritanssijan elkeet hakusessa, plz!


Ja kun liinasta puhutaan, niin loppuun jotain hyvin irtonaista.

Vain yksi lause, mitä hemmettiä tässä kuvassa tapahtuu? :"D
Ahaa, me nahistaan!

Onneksi näytti tulevan sovinto. :)


Ja hän piirtää päivät, piirtää yöt (kuvapostaus)

Puhpah lupailin jo ajat sitten laitella lisää piirtämiäni hevoskuvia tänne näytille, mutta arvatkaa muistinko...
Joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Sisäinen värifriikkini on taas herännyt, vai mitä sanotte väreistä ruunihallakonkirjava tai ruunivoikonpäistärikönkimo?

Islanninhevosori, ruunikonkirjava (tobiano).

Islanninhevostamma, ruunihallakonkirjava (tobiano).
Fwb-ori, musta.
Fwb-tamma, tummanruunikko.
Fwb-ori, voikonkirjava (sabino).
Fwb-tamma.
Quarter-tamma, ruunivoikonpäistärikönkimo.
Fwb-tamma, ruunikonpäistärikkö.
Suomenhevosori, punarautias, mahd. sabinokirjava.