Kooma

Viime viikolla jäi kirjoittaminen kokonaan ikävän allergiakohtauksen ja siitä seuranneen rumban (ensiapu on hyyvvin tuttu paikka nyt :---D) vuoksi, ja taitaapi tuo haastekin jäädä kesken kun nyt se on yli 1½ viikkoa myöhässä. No, ehkä joskus onnistun viemään jonkun haasteen loppuun...

Piirtänyt sentäs olen. Yllätys sinänsä, taas hevosia -tai piirsin kyllä muutakin, mutten koneella eikä nappaisi nyt skannailla-, tällä kertaa sentäs muutakin kuin ahaltekejä.
Muuta elämää piirtämisen lisäksi ei ole ollutkaan, Haddia olen aika tuloksetta yrittänyt saada näyttämään enemmän hevoselta kuin rusettimarsulta... Pakko kyllä sen verran kehua että jouhet olen saanut aika hyvin selvitettyä, tunteja siihen on mennyt mutta nyt hulmuaa harjakin tuulessa lennokkaana ja kevyenä 8D Ainakin siihen asti että Haddi pyllähtää piehtaroimaan, minkä se arvatenkin on tehnyt jo ainakin viisi kertaa viimeisimmänkin jynssäysoperaation jälkeen.






Okei huijasin, kyllä mä yhden teken piirsin. Mutta vain yhden. >:I
Btw ärsyttää, olen ollut niin tyhmä. Olen miettinyt että mitä miksei mun kuvat kelpaa, kun olen lähettänyt tilatut työt tilaajilleen näyttääkseni että onko ne hyviä, pitääkö muutella. Kukaan ei ole vastannut, ja vasta nyt tajusin että varmaan (toivottavasti tämä on vain omaa kyynisyyttäni, ihan totta toivon niin) tyypit ovat vain tulostaneet/teettäneet kuvat itselleen ja jättäneet maksamatta! Helvata, no sainpahan opetukseni -tästä lähtien jokainen työvaiheiden näyttökin on vesileimattu kulmasta kulmaan "©Latu, tämä työ on luvatta kopioitu ja käytetty"-leimalla.
Toivon niiiiiiiiiiiin hartaasti että olen oikeasti itse vain nyt hirveän kyyninen ja että ihmiset vain olisivat unohtaneet tms. Jos sinä tunnustaudut nyt tilanneesi minulta työn ilman että olet vastannut mitään näytön jälkeen, toivottavasti omatuntosi alkaa kolkuttamaan ja laitat minulle nythetikiitos sähköpostia tai tekstarin.



Skipattu haastepäivä sekä uusikin vastaava


Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny eniten.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen'

Tähän en osaa nyt oikein sanoa mitään, koska oikeastaan kaikki hevoset joiden selkään olen istunut ovat olleet yritteliäitä, meno on lähinnä riippunut siitä että miten hyvin/huonosti (tai hyvin huonosti :D) minä olen ratsastanut. Joten tähän sanon että kaikki hevoset ovat olleet yhtä yritteliäitä omalla tavallaan ja tasollaan. :)


Olen nähtävästi skipannut kohdan 14. joten vastataan nyt siihenkin. Haddin kanssa on ollut ehdottomasti parhaimmat onnistumisfiilikset tunnilla, varsinkin joidenkin estetuntien jälkeen on ollut ihan sellainen olo että leijuisi pari senttiä maan yläpuolella. Parhaiten muistan nyt tunnin jolla harjoiteltiin laukka-käynti-siirtymisiä sekä vastalaukkoja -Haddi suoriutui omaksi yllätyksekseni vastalaukoista parhaiten eikä miua ole ikinä ratsain ylistetty niin. Varsinkin se että vastalaukat onnistui vasempaan kierrokseen sai meikän leijumaan, sillä Haddille on tunnetusti vaikeaa nostaa oikeaa laukkaa ja se posottelee vaikka millaisia ympyröitä väärässä laukassa. Oli sii varsinainen ihme, että se nosti vasempaan kierrokseen oikean laukan pyynnöstä. :o


Lagitusta vaikka olen ollut ahkeranakin!

Nyt oli kyllä haaste viikon jäissä kun olin ensin (taas!) kipeä, sitten loman lopun ihan diibadaaba ja sitten muuten vain laginen. Joten jatketaanpas siitä mihin jäätiin. :>


Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny eniten.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen'

Tähän on vaikea sanoa mitään, koska oikeastaan en ole tippunut ikinä niin pahasti että olisin tarvinnut mitään sen kummempaa hoitoa. Ehkäpä silti vastaan taas ikävä kyllä että Haddilta, sillä viime marraskuussa se sai kunnian olla ensimmäinen hevonen kuka on aiheuttanut meikälle aivotärähdyksen.... :P

Mutta hei, mä oon ollu ahkerana ja piirtänyt taas hevosia tässä alkuvuodesta ihan reippaasti. Kaddokee vaikka :>

Ahalteke
FWB
Ahalteke
....taas ahalteke...
...ja taas. Voisin rajottaa näiden ahaltekien kanssa. :D
Irlannincob.
Laaturotu issikka, dundunduu 8D!


Ei niin huonosti

Nyt jotakin muutakin kuin pelkkiä hevosjuttuja, ko oon mää saanu muutaki aikaiseksi kuin pörrättyä Haddin kanssa. :> Piirrettyä on tullut sitä sun tätä ja kitaraa mieluusti soittaisin jos muutamat nimeltämainitsemattomat elukat eivät olisi jyrsineet sitä niin että nyt on liimausurakka taas eessä. Prkl noiden kanien kanssa >:I

Irmeli on ollut taas kipeänä -pasteurella, mikäs muukaan. Tuuri on ollut jälleen matkassa ja bakteeri oli missannut keuhkot ja sydämen, ja antibioottikuurilla sen saa hallintaan. Tässä olenkin pari päivää piikitellyt antibiootteja Irmelin niskaan ja se on auttanut, Irma on ollut jo oma tuhoamisvimmainen itsensä... :)

Oikeastaan kaikki ei siis ole niin huonosti mitä aina miusta näyttää kun inisen kaikesta. :D Perus minä.



Suuri persoona Haddi

No niin, tässä sitten sitä todistusaineistoa tältä päivältä että Haddihan osaa mennä jo ihan nätisti -enkä nyt tarkoita mitään peräänantoa tai sellaista, vaan ihan yksinkertaisesti sitä ettei riepota, pukita tai tee muitakaan tyhmyyksiä. :>
Thiedeman-apuohjat ovat kyllä oikeasti edelleen maailman paras keksintö, sillä ne estävät pään nostamisen liian ylös. Näin ollen Haddi ei pysty toteuttamaan lempitemppuaan, eli laukannostossa turpa taivaisiin ja kuolaimen yläpuolelle, sitten mennään! Eipä herra nyt edes yrittänytkään moisia, ei yrittänyt eilenkään. Lienee fiksuuntunut tuo mammutti?
Nuo meidän tapaukset vielä ovat niin kivat, että kun Haddille ei varsinkaan talvisin tukkansa ja karvansa kanssa mene kuin full-kokoiset ohjat, niin niitä ei saa missään vaiheessa liian tiukalle eli niin että joutuisi rullalla menemään koko koni. Kuten kuvistakin näkee niin ohjat lerpsuttaa ja me käytetään niitä Haddilla ihan juurikin vain ryöstämisen estämiseksi.

Btw pakko sanoa että ärsyttää, tavarani lähtevät kävelemään tallilla. Kolmipalakuolaimet ovat kadonneet,ja thiedeman-ohjatkin olivat oman aikansa karussa kunnes löytyvät Raipe-orin suitsinaulasta. Harjakivikin otettiin, mutta ihme kyllä parin viikon päästä myöskin palautettiin... :---D Ja sinä mokoma ryökäle joka pöllit islantilaisohjat ja -suitset, jos luet tämän etkä siltikään palauta niin teen siusta omin käsin valjasnahkaa! >8( Ratsastuskoululla nähtävästi kaikki pitää nimmaroida ettei katoaisi... Ikävöin myöskin kaikkia kadonneita harjoja, kaviokoukkuja, kaviosuteja, päitsiä, naruja ja kuivatushuopia. Kleptomaanejako täällä liikkuu? :O

Mutta niihin kuviin. Onnistuin sitten jotenkin kummasti valitsemaan juuri niitä kuvia joissa Miia juuri ajaa Haddia joko eteenpäin tai sitten on muuten hassusti, bad me. :--D Miia on siis oikeasti todella hyvä ratsastamaan, ainakin hän saa Haddin paremmin kuulolle kuin meikäläinen -ja siksi olenkin niin kovin iloinen että hän jaksaa temuta Haddin kanssa nyt puolestani. Jos meinaan totta puhutaan, niin jos mie liikuttelisin sellaista hevosta kuin Haddi niin miulla olisi jo mennyt pinna, sanoisin omistajalle että pidäppä riehujasi mä kaipaan rauhallista hevosta. :D Mutta en mie silti ikinä voisi Haddista luopua kun se oma on, olen luvannut että se saa meiltä loppuelämänsä kodin ja sen se myös tulee saamaan. Toinen on vain suuri persoona. 8)

...Kuviin. :D



"Käytä sitä persettä rrrrrrrrrrrrrrr!"






11, 12 ja 13. Itsestään selvyyksiä siis


Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny eniten.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen'


Taas vähän ryhmäyttelen näitä päiviä, kun olin viikosta kipeänä enkä jaksanut koneella oikein olla -tai no jaksoin, mutta lähinnä tuijotin ruutua keksimättä mitään järkevää.

Minulla ei ole oikeastaan hevosta jolla en ole mennyt mutta tahtoisin mennä. Jos minut tyrkätään jonkun toisen hevosen selkään niin jee kiva, uusi tuttavuus, mutten varsinaisesti hinkua toisten hevosten selkiin, en varsinkaan yhden ja tietyn. Tämän hetken tavoitteena olisi että voisin ylipäätänsä ratsastaa. :/
     Uusi hevostuttavuus on jo aiemmissakin blogimerkinnöissäni mainitsemani Tara, josta en nyt lähde enempiä selittelemään kun olen sen jo tehnyt.

Olen hypännyt Haddilla isoimman esteeni, eli metrin. Se oli hämmentävä kokemus, koska olin kerrankin itsevarmana pystyesteellä (yleensä jostain syystä jännitän pystyjä, ne ovat niin pelottavia seisoessaan siinä niin paljaan ja tylsän näköisinä... :D). Juuri ennen estettä iski kuitenkin pupu pöksyyn ja olin aivan varma että mennään vaan läpi ja yhyy yhyy en mää voi issikalla hypätä. Haddi vissiin sitten kuuli ajatukseni, koska itsestään poiketen se sitten hyppäsikin oikein komeasti vaikka itse hannaroinkin. "Vai et voi issikalla hypätä mitä hä?! >8O"

Hypystä ei ole kuvamateriaalia, harmi -onhan se ainakin meikälle jonkinlainen merkkipaalu kun ensimmäisen kerran elämässään ylittää metrisen esteen.  Varsinkin kun ottaa huomioon, millainen kohelluspari silloin oltiin Haddin kanssa -jos sanon että vielä hirveämpi kuin nykyisin.... :----D Tänään tosin menen Miian kanssa tallille ja aion ottaa teille todistuskuvia, että Haddi on alkanut käyttäytymään! 8)


Päivä 10, kehitystä, onko sitä?


Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny eniten.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen

Tähän on pakko vastata että Haddi, koska luonnollisesti jos on ensin ratsastellut niillä sun näillä tuntsareilla ja sitten sen jälkeen seuraavat 3½-vuotta ratsastaa vain yhdellä hevosella, näkee sen yhden kehityskaaren parhaiten. Tosin tällä hetkellä tuntuu vähän nurinkuriselta, kun Haddi tuli meille niin se oli sellainen lumpulatumpula maastomopo -nyt siitä on tullut aika... no, sanotaanko riehakas. D: Mutta sen kanssa olen silti kehittynyt kaikista eniten, niin hyvien kuin huonojenkin kokemusten ansiosta. Minusta nimittäin yhteistyö tarkoittaa myöskin sitä, että osaa lukea hevosen eleistä mitä se seuraavaksi aikoo, ja varsinkin eleen "korvat tötterölle, pää pystyyn ja häntä perseeseen"- olen oppinut lukemaan aika hyvin sen merkiksi että nyt pitää ottaa kauhukahvasta kiinni. :---D
No ei, kyllä me ollaan muutenkin kehitytty. En kyllä saa Haddia menemään aina kauhean nätisti, pyöreää muotoa saan välillä hakea kissojen ja koirien kanssa ja itse olen sen verran huono ratsastaja ettei se ainakaan asiaa helpota. Istuntaani olen kuitenkin nyt viimeisen vuoden ajan aivan hurjana kehittänyt, ja Haddikin on alkanut oppimaan että jos kantaa itseään oikein, ei paikat mene niin jumiin... nimimerkillä popparinikamaisen hevosen omistaja. :D

Tosin arvatkaas, Haddi meni tänään kuulemma nätisti ja kiltisti, jopa tahmaisesti, Miialla -käynnissä pyöreässä muodossakin! Olin ihan huuli pyöreänä että mitämitä en usko, eikö se riepottanut kertaakaan? Vastaus on pyöreä nolla, go Hödö go! Syyksi paljastui myöhemmin se että jäpykät olivat riekkuneet koko aamun tarhassa. Kiitos Gloí kun leikität tuosta ikuisesta lapsesta energiat pihalle, rakastan sua! 8)

Kuva vuodelta nakki ja keppi, Hödö vielä komeassa kesämekossaan. :)
Istuntani 1½ vuotta sitten, josta on kehitytty toivottavasti.... jos ei, niin heitän kirveen lampeen. Voi häpeä. :I


AYO

Oikeastaan tämä piti laittaa jo eilisiltana kun lupasin postata jotain muutakin kuin lyhyen ja kämäisen haastevastauksen. :-D Ei tämäkään kyllä sen parempi, random rulettaa.


 Sometimes, you walk alone
You stop for a moment and take a look around
When you’re tired of the feeling of being alone
Follow me then, follow me, me, eh

You fall asleep alone again
You try hard to doze off
You close my worn out eyes
When you still can’t sleep
Because of the many, many thoughts
Follow me then, follow me, me, eh
♥ Sinä kuka tiedät että tarkoitan teikää :)



Lyhyesti virsi kaunis, päivä 9


Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen

Helppo vastaus, edellisessä postauksessa mainitsemani ja esittelemäni welsh-poni Mandis. C:

(Eikö olekin huiman pitkä ja antava postaus. :D Lupaan illalla tai huomenna viimeistään kirjoittaa pidemmin ja jotakin kuvallistakin, jostakin.)


Yalla yalla! Päivät 6,7 ja 8


Olin viettämässä viikonloppua Helsingin suuntimilla ja oli niin hauskaa (ja vallllan lämpöinen tunnelma ;) ettei siinä hötäkässä sitten ehtinyt edes lyhykäistä haastevastausta kirjoittamaan -joten tässä teille kolmen päivän kiinnostuksen kivivyöryt. Srsly en usko että ketään kiinnostaa nämä haastepostaukseni, mutta onpahan jotakin kirjoiteltavaa itselleni. :D
Ja kyllä, minun pitäisi olla tekemässä aivan liian isoja koulutehtäviä, kun aikaakin on aivan liian vähän -pitäisi ennen toukokuuta saada tehtyä päättötyöksi koululle joku iso seinävaate, ja sitten tilaustyönä jokin torkkupeitto jollakin muulla tekniikalla kuin palttinalla eikä tilaajaakaan ole vielä löytynyt! Joskus ihmettelen että mitä helvettiä teen alalla joka ei meikään edes paljoa vetoa... : D Mutta kai se on pakko nyt rutistaa loppuun kun valmistun ihan justiinsa, ja sitten voin alkaa opiskelemaan jotakin omaa alaa. Taidekorkeaan ainakin aion yrittää, toinen asia että pääsenkö...

Mutta haasteeseen.
Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.

Kiltein hevonen jonka olen tavannut on ehdottomasti kaunis voikko welsh mountain-tamma Mandis, joka nyt valitettavasti kuoli pois syksyllä -ihan mummoiässä jo, tosin. Minulla on ollut useampiakin kausia jolloin pelkäsin ratsastamisessa jotakin, oli se sitten maastoilu, esteet, ilman satulaa meneminen tai mikä tahansa. Aina silti Mandis oli se kuka sai meikäläisen eroon peloistani -se oli niin pirun kiltti, ihana ja kirjaimellisestikin kultainen tammamamma. Se oli ensimmäinen hevonen jonka varustin ihan kokonaan itse (muita en sitten uskaltanutkaan varustaa :D), se oli ensimmäinen maastokaverini, ensimmäiset koulukisani kävin Mandiksella... Voih. Tämmöisiä poneja voisi olla maailma täynnä, niin kaikki pienet heppailijat saisivat turvallisen alun harrastukselleen. :)

We will meet again, joten vapise Tara! >8D
Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut on samaa sarjaa hulluimman kanssa -ensinnäkin ne kulkevat varmaankin aika käsi kädessä, ja toisekseen on vaikea määrittää hullua ja hirveää. Hirvein ratsastuskokemus on viime joululomalta, kun nousin Tara-suomimamman selkään. Me ei vaan tultu juttuun, vaikka miten yritin olla helläkätinen niin sekin oli sille liikaa, ja jotenkaan... no, en tiedä, meillä ei vaan natsannut. Hoitaessa se oli kyllä kiva utelias vekkuli, mutta siinä vaiheessa kun jyräsin pienellä jäisellä kentällä shetujen ja russien välissä kaahaavalla suomiputella, niin huhhuh. Opettaja huutaa keskeltä kenttää että "Eetu tuo on nyt aika vaarallista ja holtitonta ratsastusta!" -oh, tell me about it, enpäs itse huomannut. 8"D Tunnin huipensi se että polvilumpio sanoi siinä hötäkässä että moro -seuraavaksi nilkutin kohti tallia Taran kanssa ja istuskelin karsinassa kylmäpussien ylimpänä ystävänä.
Aion Taran selkään kuitenkin vielä nousta kunhan saan jalkani kuntoutettua, koska jäi niin pahasti kaivelemaan tuo täysin feilattu tunti. Otan sitten vaikka yksityistunnin, niin enpähän ole ainakaan jyräämässä viattomia kanssaharrastajia. XD

Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä ei asusta edes Suomessa, vaan Egyptissä -Kairossa tarkemmin ottaen. Tiedättehän kun siellä järjestetään ratsastusretkiä aavikolle ja pyramideille? Se oli ensimmäinen kerta puhtaan arabin selässä, samoin ensimmäinen kertani orin selässä -ja silti yllättävän turvallinen retki, vaikka hevonen (Yalla nimeltään. Yalla yallahan on sama kuin suomeksi "hopi hopi!", ja siksi en alkuun tajunnut että opas puhui ratsustani -luulin että hän vain kehotti menemään reippaammin :D) olikin silkka ruutitynnyri ja jarrut olivat kuluneet puhki varmasti jo aikaa sitten. Toisaalta aavikolla ei nyt ollut pahemmin mitään mihin törmätä ja pehmeässä hiekassa dyynille noustessa ei kovakuntoisinkaan hevonen varmasti kauaa jaksa kaahata, joten lähinnä nautin vain siitä että sai päästellä niin lujaa kuin hevosesta lähti -ja siitähän muuten sitä vauhtia irtosi! Yallalla ei ollut edes Haddimaista katapulttiominaisuutta, joten oli ihan sairaan kivaa.
Se oli kyllä todellinen heppakirjojen klisé, mutta sainpahan edes kerran elämässäni ratsastaa aavikolla mustan arabiorin selässä. Tasan viikko sen jälkeen karauttelinkin karvaisella issikkaruunalla pitkin lumista peltoa -pieni ympäristönvaihdos, ehkä. :D