Post It! -tunnustelua


Post-It -tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post it-lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Suuri kiitos Peninalle päivän piristyksestä! :)

Viisi lempiblogiani:
Janitan Elämää
For better, for worse
Kaktun ja Futuran blogi
Team Suokkipojat
Tallipihan Bilehile


Haddi ei ole tuoli!

Miksi siis istun sen selässä kuin tuolilla?

Kenelläkään ollut samanlaista ongelmaa ja selvittänyt sen jotenkin? Miten saisin jalat pysymään paikoillaan Haddin kanssa? Miten päästä eroon tuoli-istunnasta?


Ette pääse ilman iänikuista istuntakitinää, kuten edellisessä kuvapostauksessa jo piruja maalailin. Mutta kun asjdkalj tällä hetkellä meikää ei tuskastuta mikään - ja siis ei mikään, ei se että pitäisi valmistua tässä kuussa, se että on muutto meneillään, se että pitäisi saada hokit alle että pääsisi kentälle jnejnejne- niin paljon kuin tuo ihan pee tyyli jolla ratsastan. Meikällä on oikeasti tosi räikeitä virheitä ratsastaessa, mutta nuo jalat ovat niistä ehkä pahimmat ja eniten vaikuttavat. 

Jos kädet ovat hetken kunnolla nyrkissä ja kyynärpääkulma oikein, niin sitten jalat on liian edessä. Jos jalat ovat paikallaan, on kädet viturallaan. Ainoa asia mihin olen tyytyväinen on se etten tuijottele pahemmin alaspäin ja yleensä muistan edes yrittää pitää istunnan rentona, mutta on vaan lievästi sanottuna vähän paha ratsastaa jos kädet on kuin kottikärryjä työntäessä ja jalat edessä kuin tuolilla istuessa!

Hassua kyllä, länkkärijuttuja tehdessä istun ainakin kuvien perusteella ihan ok, todellinen mysteeri. Ehkä se liittyy siihen ettei kyynärkulma lähde katoamaan kun hevonen ei voi painaa kädelle, jolloin käteni vain jotenkin luiiiiisuvat suoriksi ja nyrkit aukeaa, ja huomaan sen vasta noin miljoonan tunnin kuluttua. Muut asiat saattaa kusta, mutta jalat eivät mene ainakaan liian eteen -joka tapauksessa ne ovat monta senttiä lähempänä sitä oikeaa paikkaa kuin tuntumalla ratsastaessa. (Ja sitten vielä miettivät, miksi olen niin hurahtanut lännenratsastukseen :P)

Ja sitten toinen mysteeri -vain Haddi tuottaa tällä hetkellä ongelmaa jalkojen paikan kanssa, tässä taas voisin palata nyyhkimään siitä etten osaa ratsastaa omalla hevosellani mutta koska olen sen jo tehnyt, jätän nyt väliin. En suostu käyttämään tekosyynä issikkasatulaa, sillä kyllä muilla on ne jalat ollut kohdallaan tuon samaisen satulan kanssa. Viikko sitten väänsin 1½h rauhallisesti ihan peruskoulupullaa (enkä tykännyt yhtään, en tiedä miksi rääkkäsin itseäni niin) ja keskityin oikeastaan koko ajan vain omaan istuntaani, Haddi pääsi aika vähällä kun meikä siellä selässä vaan venytti, vanutti ja jumppasi. Ei ne jalat vaan silti mennyt kohdalleen! RRR! 

Alla voi vertailla, ensin mennään rennosti Timon kanssa alkukäyntejä ja jo siinä vaiheessa on olka-lonkka-jalka-linja ok. Sitten alemmassa kuvassa alkuverkkailua Haddin kanssa, jalka ei-niin-hyvin. Kädetkin on kyllä aika rumasti ja nyrkit on nurin, mutta ne saan sentäs korjattua aina kun muistan... Jos muistan...




Tässä kuvassa on Haddin vanha penkki vielä alla, en kyllä usko että satulalla on vaikutusta kun tuo uusi on täsmälleen samanlainen, vain paaaljon leveämpi. Pitäisi siinäkin silti osata istua... (Ja nyrkit yyyyyyyh miksi ne ovat kuolleet kumoon? :----D)


Mua nyppii kuin pientä oravaa! Harvalla on täydellinen istunta ja kaikkien kuvista voi bongata pieniä tai suuria virheitä, mutta hei kamoon noita jalkojani ja nyrkkejäni ja kyynärkulmani ja ryhtiäni ja GRRR.


Yhdistelmäkisat Haukkamäessä: kuvapostaus

Kone tuli ihan extranopeasti takaisin huollosta, en kyllä tiennyt miten olisi pitänyt reagoida kun "diagnoosina" tuli että "CPU ylikuumentunut jonka vuoksi pii-tahnat kovettuneet ja kiintolevy rikkoutunut, syynä kaninkarvapallerot CPU:ssa". Jahas :B Ja kun tuo CPU tuppaa olemaan niin pohjimmaisen pohjimmaisena että a) itse en kotikonstein sinne yllä konetta kokonaan purkamatta ja b) miten helkkarissa ne kaninkarvat ovat edes päässeet niin syvälle?!

Minun piti pakinoida taas vähän lisää istunnasta (tai sen puutteesta, siis), mutta säästän teidät vielä ainakin hetken verran jupinoilta ja postaan vain hirrrrrveän läjän valokuvia tämänpäiväisistä harjoistuskisoista Haukkamäen Hevostilalla. Kisoissa oli siis niin este- kuin koululuokkia, ja lupauduin sinne kuvaajaksi. Kyllä kovasti yrittivät houkutella osallistumaankin mutta iski jänistyspänistys, ehkä sitten seuraaviin kisoihin... ;O

Olenko ainoa kuka tykkää kisapäivien tunnelmasta? Olin sitten valokuvaajana tai osallistujana, olen ihan täpinöissäni jo pelkästään fiiliksestä! Varsinkin kun ainakin meillä päin on kisoissa aina hirveän rempseä ja reilu tunnelma, jos mokaa niin sitten sille naureskellaan yhdessä ja tsemppaus on kova. Toki sitä leikillään toisille on pakko välillä vähän irvailla, mutta se on kaukana siitä mihin olen joskus törmännyt kun oikeasti toista morkataan. Näillä "kotitalleillani" joissa usein käyn onneksi moinen meininki puuttuu kokonaan ja kaikki tulee aina jotenkin toimeen vaikkei ihan ylimpiä ystäviä olisikaan. :) Propsit siitä!

Olitko sinä tai tuttusi kisoissa? Täältä löydät lisää kuvia.













Hevosen puutteessa voi kunniakierroksen suorittaa näinkin :D



Ehdottomasti koko kisojen mahtavin ja rohkein parivaljakko :)







Ja taas jumittaa

Jee, kone kosahti TAAS. Siis TAAS. Usko, toivo ja rakkaus menee, en saanut siihen itse mitään tolkkua joten tänään täysin käpy hanurissa vein sen huoltoon.


Ja postauksen idea? Tietenkin se etten ole hyljännyt teitä mihinkään, arvon lukijat, joudun jälleen pienelle pakkopaussille. :) Kännykälläni on toivotonta selata nettiä ja siskoni päästää minut leikisti yli viideksi minuutiksi koneelle, joten paljoa en voi netissä pönötellä. Pitäkää peukkuja että se saamarin kone nyt saataisiin kuntoon, kohta tosin taitaa olla halvempaa jo ostaa uusi kuin korjauttaa aina tuota yhtä ja samaa... >:I


Yllätyskisat: neljäs sija!


Joo, en ollut viitsinyt blogissa tästä kertoa aiemmin kun tahdoin ihan rauhassa tsemppailla itseäni, mutta osallistuin pitkästä aikaa -vuosiin- estekisoihin! Kyseessä oli ihan vain harjoituskisat, mutta minulle niihin osallistuminen oli suuri juttu koska a) jännitän liikaa -> se tarttuu Haddiin -> voiperkele, b) ei olla kisattu pitkään aikaan ja c) en ole polven rikkoontumisen jälkeen uskaltautunut hyppäämään edes pieniä esteitä, koska pelkään rikkovani sitä vielä lisää (ratsastuskieltohan on edelleen voimassa, krhm...).

Luokka ei ollut kooltaan hurja, 40-60 cm, mutta jännitin jo valmiiksi juuri noita pienempiä 40-50 cm esteitä kun Haddi ei tunnetusti niillä tahtoisi vaivautua hyppäämään. Harjoituksissa minua kiitettävästi kiikuteltiin, riepotettiin ja mentiin muutenkin ihan miten sattuu, mutta sitten radalla tapahtui Haddissakin joku outo tsemppaus ja se pysyi kolmitahtisella laukalla koko radan ilman pätkääkään possupassia herranjumala. Hieman se kiikutti, mutta onneksi aina oikeaan suuntaan ja painoavut menivät vielä läpi joten rattikin toimi. Kuudentena esteenä toimineella okserilla tuli "kielto", kun Haddi yritti pukittaa ja meikäläinen siinä fiksuna sitten vetäisee sen sivuun että saisi pään ylös... :P Oma oma, olisi vaan pitänyt jatkaa suoraan.

Silti se neljäs sija sieltä päsähti, sen verran hyvä aika tehtiin. Olen tosi, TOSI tyytyväinen, meikäläinen hillitsi hermonsa enkä alkanut sähläämään Haddin kaahatessa kuten yleensä teen ja Haddikin pelasi loppujenlopuksi aika hyvin yksiin, ainakin kun vertaa noihin meidän F1 aika-ajo-tyylisiin harjoituksiin...... :---D

(Katsomossa käytiin btw kuulemma mielenkiintoista keskustelua että onko Haddi suokki vai issikka, en tiedä onko se hyvä vai huono asia. :W)