Ex-arabiriimu, kukkasia ja kevättä (kuvapostaus)

Ensi viikolla on luvassa yllätys! En halua pilata jännitystä joten en edes vihjaa mihin se liittyy, mutta jännää se tulee olemaan. ;)

En jaksa kirjoittaa mitään ihmeellistä mutta yritän pysyä silti edes jotenkuten aktiivisena, joten jälleen kerran kuvaspämmiä olkaa hyvä. :D

Suitsista sen verran että ne olivat alunperin arabiriimu, jota ei sitten koskaan lunastettukaan joten pidin itselläni ja tuunasin suitsiksi. Sekä suitset että ohjat ovat 100% lampaanvillasta poimien kudottua pirtanauhaa (jotain hyötyä oli siitä artesaanikoulutuksestakin...) Kunhan löydän lisää samansävyistä lankaa niin aion tehdä suitsiin vielä turpa- ja otsahihnan samalla kudonnalla. :) Koristeina on halvasti lasi- ja muovihelmiä. Rasvalanka vilkkuu näkyvissä vielä, protoilen vaihtoehtoisia kiinnityssysteemejä solkien sijasta ja tällä hetkellä testissä on sidonta rasvalangalla.

Kaikki Karan kuvat ovat © Sandra Dyster.

Huomatkaa Karan hauskat ruskeat korvat... :D Se ei vaan osaa päättää tahtooko näyttää mustalta, ruunikolta vai mustanvoikolta joten herra päättää olla kaikkea yhtä aikaa?


"MOI"







Korvat :D

Tässä tämä hurja, villi ja levoton orhi ;O 


Hei hei seppele :c

"Ai mikä seppele? En mie vaa oo nähny mitää seppelettä."



Perunasäkki viritetyllä vieterillä (kuvapostaus)

Sain vielä näin jälkikäteen laadukkaita kuvia toissaviikkoisista tallikisoista, joten jälleen kerran —
kuvaspämmi! :D

© Lotta Rahikainen (hartialinjasta ei puhuta hyiyökyäk  >__>")

© Elli Pölhö

© Elli Pölhö

© Elli Pölhö

© Lotta Rahikainen

© Lotta Rahikainen

© Lotta Rahikainen

© Lotta Rahikainen

© Lotta Rahikainen

© Lotta Rahikainen (Kuolen häpeään taas tuon istuntani kanssa D:D:DD:D Mihin suuntaan perunasäkki tippuu...?)


Kesäkausi check!

Mitäpä muuta tähän sitten lisäämään kuin että jipii, itsekin pääsen nyt "lomailemaan" kun ei tarvitse juosta aamu- ja iltatalleja tekemään. Kesä \m/


Osa kuvista on aiemmin otettu, kun Haddi, Kara ja Merlot pääsivät hetkeksi yhdessä kevätvihreille.

Kara on hauskasti puoliksi musta ja puoliksi ruunikko, kun takana on vielä kulottunutta talvikarvaa jäljellä. :D





Levitoiva hevonen :D

Pieni viaton matomies laittoi päitset itselleen "paremmin" päähän.



Tähän kuvaan tiivistyy hyvin laidunkausi...

Hieman pappakin jaksoi pörheillä.



Karan ekat kisat, ylimotivaatiota ilmassa

Kuvat on videon kuvakaappauslaatua, laittelen videoita mm. sooloillusta uusinnasta kunhan saan pakattua
 ne tarpeeksi pieneen kokoon. :)


Eilen oli historialliset hetket kun Kara kävi elämänsä ensimmäisissä kisoissa, ja siinäpä oli pienelle miehelle paljon ihmeteltävää! On se orin elämä rankkaa kun pitää koko ajan esiintyä ja olla äänessä, se on ihan sama haetaanko sitä huomiota tammoilta, peilikuvalta vaiko kottikärryiltä... ;D

Mutta voi kuinka fiksusti Kara oli moikkailuistaan huolimatta, se yllätti minut ja välillä jopa taisi ihan vahingossa kuunnella radallakin, herranjumala sentäs! Koska kotona olemme harjoitelleet lähinnä 60-70 cm niin kisoissa mentiin perusrata 50 cm ja uusinnassa 60 cm. Onneksi oltiin aiemminkin samassa maneesissa oltu eivätkä uudet esteet ja yleisö aiheuttaneet minkäänlaisia sydämentykytyksiä. Perusrata meni puhtaasti ja Kara, jota yleensä ei kiinnosta nostella koipiaan pikkuristikoille ja kaveleteille, oikeasti hyppäsi pienetkin esteet! Alkuun ajattelin myöskin mennä koko radan ravilla läpi jotta saisin lähestymiset varmasti hyvin, mutta Kara tarjosi niin innolla laukkaa että muutamiin väleihin annoin sen sen ottaa — aina ei herraa huvittaisi liikkua hyvin eteen, joten nyt kun se kerta tahtoi niin antaa mennä vaan!

Uusinnassa Kara ajatteli vähän liikaakin eteenpäin, sillä ensin itse möhläsin ja aloitin väärää rataa ja sen jälkeen Kara kunniakkaasti hyppeli väliin muutamia omia ylimääräisiä esteitään... :D Se ei tyhmäillyt tai kiikuttanut, mutta en itse ollut hereillä ja niinhän Kara katsoi että tossa on este ja siitä pitää mennä yli boing. Ei kai kukaan nyt maneesissa seisota esteitä turhaan? ;I No, pyysin siinä sitten vauhdissa luvan jatkaa radan loppuun ja niin me sitten sooloiltiin vähän normaalia pidempi uusintarata... Kara oli niin symppis pomppiessaan korvat tötteröllä extraesteitä että mitäpä mie siihen lisää enää kommentoimaan. :""D

Lopputiivistelmänä Kara skarppasi ja meni paremmin kuin kuski, ehkä ensi kerralla minäkin sitten voin kokeilla olla hereillä ja a) muistaa radan b) pitää kurssin oikeilla esteillä...

31.5 on tiedossa meittien ensimmäiset koulukisat, joilta en ratsastustaitoni tuntien paljoa odota mutta käydäänpähän keräämässä sekin kokemus. Tämä eka kausi Karan kanssa lähinnä vain käydään ihmettelemässä ja totuttelemassa kisahulinaan enkä edes lähde tavoittelemaan menestystä — toki on mahtavaa jos niitä sijoituksia siinä sivussa vahingossa tulisi, mutta 2015 focus on ihan vaan saada kisaamisesta rutiinia pikku-ukolle niin että ensi kausi voitaisiin sitten ottaa jo vähän tavoitteitakin mukaan.