Niin siinä sitten kävi (+ Helsinki Horse Fair!)

Niin.

En tiedä onko tämä blogi nyt sitten tässä vaiko ei. Kuten olette huomanneet, en ole aikapäiviin kirjoittanut mitään. On tehnyt kovasti mieli, mutta lopulta huomasin että mietin koko ajan mitä uskallan kirjoittaa ja mitä en, millaisia kuvia uskallan laittaa ja löydetäänkö silti minusta vain moitittavaa. Olen ottanut linjan etten julkaise pelkästään parjaavia kommentteja, mutta jostakin syystä Karan saapumisen jälkeen niitä alkoi tulemaan enemmän kuin minulla kesti hermo. Miksi? Ovatko ihmiset kateellisia? Vai ärsyttääkö vain minun hehkutus toteutuneesta unelmasta? Olen kuulemma isin pikku lellipentu (ei sillä väliä vaikka aivan itse kyllä tämän hankinnan kustansin ja tulenkin kustantamaan?), Kara on lihava (?!), Haddi huonosti koulutettu ja kuriton (?!!!), minä kamala leveilevä diiva (diiva ehkä joskus, mutta leveile en tietoisesti) yaddayaddayadda kaikkea muuta minkä vuoksi en ole enää _aikoihin_ edes katsonut uusia viestejä Bloggerista. On helppo päättää ettei anna kommenttien vaikuttaa, mutta kyllä ne vaikuttavat. Yhtä helposti kuin piristyn ja ilahdun positiivisista kommenteista, masennun ja neurotisoin negatiivisista. Ja nyt se vain kippasi yli, ehkä tuli liikaa kakkaa kerralla viestilootaan mutta en ole kuukausiin julkaissut mitään viestejä. En ole edes katsonut niitä.

Bloggaamista en lopeta täysin, sillä jatkan yhteisessä blogissa tyttöystäväni kanssa. Kirjoitan sinne tietenkin silloin tällöin myöskin hevosten kuulumisia, mutta yritän itse pitää linjani enimmäkseen taideaiheissa.

Suurin osa teistä lukijoista ovat olleet mahtavia, ihania ja kannustavia ihmisiä, ja heidän takia minua kirpaiseekin kirjoittaa tämä viesti ja siksi myöskin panttasin päätöstäni kuukausia. Rehellisesti, minun tulee ikävä teitä! .___. Voi kun olisi olemassa kusipääsuodatin joka estäisi kaikkia huonoilla aikeilla olevia ihmisiä pääsemästä blogiin ja voisin lukea ajatuksella kirjoitettuja risuja ja ruusuja, mutta valitettavasti sellaista laitetta ei ole vielä keksitty...

Loppuun kuitenkin jotain iloista: oletko tulossa Horse Fairiin Helsingin Messukeskukseen 8.-9.3? Miitataan siellä! Oli monia lukijoita jotka tahtoisin tavata myöskin naamakkain, joten jos olet tulossa Horse Fairiin niin lauantaina etsiydy Fin-ATA:n (Suomen Ahaltekeyhdistyksen) pöydälle, sieltä löydät luultavasti minut tai ainakin Karan. Meidän ensiesiintyminen julkisuudessa, yay! Tule rohkeasti nykimään miua hihasta mikäli näet, mustista hiuksista ja koruista et voi erehtyä. :)











Tämmöisiin mustiin mörköihin messuilla törmätessäsi, moikkaa ihmeessä! :)