Homo, tyttö, nössö

Avaudun, nyt taas v*tuttaa. Olen jotenkin taas ihan finaalissa sen kanssa etten sovi muottiin. Ajattelin tänään muutenkin kaikkea surkeaa (Linnut-foorumilla keskusteltiin miten nykyisin lapsilla ei ole mitään moraalia kun koiria retuutetaan, lintuja suihkitaan lakalla, siilejä potkitaan jne.) ja sitten taas törmäsin Hötölässä väitteeseen että olen tyttö, varmaan siksi että eihän pojat saa tykätä hevosista (tai piirtää virtuaalihevosille kuvia, muissa maissa se on ok muttei Suomessa?!), eläimistä, piirtämisestä ja maalaamisesta eikä puhua miltä tuntuu ja välillä jopa herkkistellä.

ASSFDDSDJAKLHKJL. Helvetti soikoon, jos minä en vaan mene siihen "ihannemuottiin" niin sitten en mene! En tajua että miksi Suomessa jätkien pitäisi olla tunnekylmiä ja mitäänsanomattomia, tylsiä lippispäitä joita ei kiinnosta kuin lätkä ja autot (okei ne mua kiinnostaa mut ei mitkään amispoppariooppelit vaan kunnon jenkit -huomenna Old Timeriin näin btw ;)dokailu ja naistennaurattaminen mutta sekin vasta hiprakassa kun ei muuten uskalleta... 


Arvatkaa vaan että onko mulle huudeltu koulussa vaikka mitä (by hienhajuiset, ES:ää kittaavat datanomit ja media-assarijäbät, ikää HUIKEAT 16v) vain sen takia että tuon julki hevosjuttujani ja opiskelen tekstiiliartesaaniksi, ehkä jälkimmäistä vasten tahtoani mutta kuitenkin? "Homo!!" ja "Ämmä!!!" on yleisimmät mitä meikälle suhistaan joko ihan suoraan koululla tai sitten netissä. 
Eikä vaan koulussa, talvella kävin uudella tallilla niin opettaja sanoi että "Eetu on aika hassu nimi tytölle." Kun olin siihen että jaa-a no eipä se tytön nimi olekkaan  niin hän totesi että "nokun eihän pojat ikinä ratsasta..." Eikö? Ehkä sitten olen vain onnekas kun olen törmännyt niin moneen ratsastavaan poikaan/mieheen jo pelkästään kotitallilla?
     Kun viime keväänä pidin Requiem-näyttelyäni tuli lopullinen näyte ihmisten muottiin pistämisestä. Esittelin itseni alkuun että "Eetu mut jos käyttäisit jutussas taiteilijanimeä Latu". Mutta voi hellanlettas kun on tyyppi joka tykkää hevosista, omistaa sellaisen ja piirtää ja maalaakin sellaisia niin eihän se MITENKÄÄN voi olla jätkä?! Jutun ensiriveillä luki "jo pikkutyttönä Latu..."
Voitte arvata että lähti tulenkatkuiset palautteet multa.


Meikällä alkaa palaa pinna, palaa ihan totaalisesti. Ei niinkään siihen että haukutaan, eiköhän jokaista ole pilkattu joskus, mutta kun se että jos joku ei käyttäydykään niinkuin oletetaan niin siitä pitää sitten repiä jotakin? Vaikka ehkä tykkäänkin hevosista ja maalaiselämästä niin toisaalta tykkään mie autoista, tytöistä, kaljoittelusta ja vähän roisista läpästä niinkuin siihen massamuottiin kuuluakseen pitäisi. Vain se että pidän hevosista ja taiteesta tekee musta huutelun arvoisen -onko nykymeno oikeasti tällaista? Kehutaan että ohhoh onpas yhteiskunta kehittynyt kun naisiakin arvostetaan enemmän ja homot ja lesbot voi tulla kaapeistaan, mutta samaan aikaan nuoriso kivittää sanallisesti niitä jotka poikkeavat, oli se poikkeavuus sitten suuntautuminen, harrastus, elämäntapa tai mikä tahansa.


En tiedä mikä ragetus tämä oli, miusta vaan tuntuu että mua on loukattu ihan tarpeeksi yhden elämän varalle. Vuosi sitten harkitsin jo ratsastuksen lopettamista (juuri tuon lehtijutun jälkeen), mutta totesin että ehkä meikän on vaan parempi näyttää että mulla on hei munaa, jatkan harrastusta vaikka sitten selän takana tirskuttekin. Sitä paitsi kun on jotakin lapsesta asti tehnyt niin sitä ei noin vaan lopeteta...


Pieni vetoomus. Elkää jooko solvatko edes leikillään ketään joka ei mahdu perusmuottiin, koska se oikeasti tuntuu tosi pahalta. Ääneen en ehkä tätä kenellekään sanoisi mutta joo, kyllä miulla on välillä tosi paha mieli kun olen lukenut foorumeilla pohdintoja sukupuolestani tai kun tulen koulusta kotiin kuunneltuani tarpeeksi supinaa sen takia että punoin hevoselle suitsia.


Töyhtöhyyppiä ja kaljamahoja


Haddi tuunasi hupulleen uuden korvanreiän, meikää ei ymmärrettävästi napannut idea kuten ilmeestä näkee. :-D

On ollut nyt vähän hiljaista ja siihen on ollut hyvät syyt -ensinnäkin koneeni kiintolevy on tehnyt itsemurhan jonkun epäonnisen päivityksen vuoksi ja olen liian köyhä vaihtaakseni sitä levyä, joten datistelen nyt viimeisiään vetelevällä koneella. Suomeksi sanottuna kauhulla odotan sitä päivää kun ei enää läbäri käynnisty. :D Toisekseen olen viettänyt rehellisesti sanottuna melkein koko alkukesän tyttöystävän kanssa ja siinä on paha ruveta datistelemaan kun toinen vahtaa vieressä -ei siinä siis mitään, ennemmin kyllä hänen seurassaan olen kuin homehtuisin koneella. :--D
Tässä tulee tämmöinen koostepostaus siis.


Otin pari viikkoa takaperin kuvia Dexteristä, ja voi pojat että se näyttää niissä säälittävältä verrattuna nykyiseen! Poikasaikojen suojaväri (=naaraan kuviointi) on nykyisin jo aika hyvin mennyt pois ja tilalle on tullut komea, kovaääninen pikkuherra. Surkea töyhtönnysäkin on nykyisin jo paljon tuuheampi ja kivemman näköinen, siitä se kasvaa takaisin vielä. :)
Dexterin mielestä ihmiset on vieläkin vähän pelottavia, onhan meillä sentäs silmät kuin pedolla ja terävät kulmahampaatkin, puhumattakaan käsistä joilla voisi tarttua ja pistää tirpan poskeensa... Se on kuitenkin hyväksynyt meikän olemassaolon ja uskaltaa syödä kun olen vieressä, hienoilla lauluillakin piristää koko kämppää. Kyllä se tästä vielä kesyyntyy, annan sen vain ennemmin itse tulla ottamaan minuun kontaktia kuin että tyrkyttäisin itseäni sille -vaikka siihen menisi sitten viikkoja, kuukausia tai vaikka vuosia. Dexter nyt kumminkin ainakin toivon mukaan tulee muutaman vuosikymmenen elämään, joten meillä on kyllä aikaa tutustua rauhassa. :)
Yksi Dexin superhyväpuoli on se, että se osaa illalla mennä itse häkkiinsä!.Isäni päästää sen siis aina aamuisin n. 7:00 vapaaksi kanien kanssa, ja yleensä herään joko siihen että Dexter aloittaa laulunsa tai kanit tunkevat sängylle. Ei pitkiä aamu-unia siis. 8)

Näissä kuvissa on siis vielä täysin poikaspukuinen lapsi-Dex. Pitää kuvata sitä joku päivä uudestaan niin huomaatte eron...



Juhannuksena oli myöskin rakkaani synttärit, ja koska en muuta lahjaa keksinyt niin maksoin hänen matkansa tänne meille -hän ei ollut koskaan ennen viettänyt jussia maalla joten pitihän se nyt kokea! Että hyvää syntymäpäivää vaan, joutui sitten soutuvenettä pesemään ja rantasaunaa siistimään. Näin me orjuutetaan juhlakaluja. :P Käytiin satamassa katsomassa kokkoakin.


Hieman -itutti kun jumituttiin ruuhkaan, varsinkin kun täällä päin tuntuu olevan tapa ettei kukaan osaa ajovuoroja. >:T
Muut juhli jussina, me otettiin makrokuvia objektiivi nurin päin. :D

Tänään ei ihan synkannut Haddin kanssa, mutta eihän sitä voi olettaakaan että kaikki menisi aina kuin ruusuilla kun kahdesta elävästä olennostahan tässä puhutaan ja molemmilla voi olla huonoja päiviä. Itse olin väsynyt jo ennen kuin pääsin selkään, eikä Haddikaan sen virkeämmältä tuntunut. Ilma oli ikävän nihkeä ja pari kertaa jyrähtikin, polttiaiset kiusasi ja turhautuminen taisi iskeä molempiin. Haddi oli niin tahmainen että käytin koko tunnin vain sen virkistämiseen ja kuulolle saamiseen vaikka alkuun tarkoituksena olikin saada sitä taas kasaamaan itseään hitusen enemmän kuin viimeksi.

Olympiakuolaimet tuntuu kyllä täysin turhalta sileällä, itse en tajunnut katsoa mitkä kuolaimet on suitsissa ennen kuin kentällä. :D Olympiat olivat jääneet kun Miia kävi viimeksi maastossa Hödön kanssa, ei me niitä nykyisin muualla käytetäkään -jos kentällä häviää jarrut niin aina on aita mihin stopata, mutta maastossa on kyllä olympiat pelastaneet.

Ihmettelen nykyistä muotia pitää hevosilla olympioita mitä pienimmistä syistä, ja vieläpä ilman leukaremmiä -itse olen joskus mennyt ilman sitä, mutta tuntui niin toivottamalta kun hevonen ei saanut mitään palkkiota myötäyksestä että nykyisin jos ei remmiä ole niin en sitä kuolainta suostu käyttämään. Muutenkaan en tykkää koko härpäkkeestä, niinku kuvistakin varmaan näätte niin menen välillä ihan liian löysällä ohjalla kun paranoidisoin siitä että otan liian kovaa suusta kiinni... Miten niin neuroottinen ratsastaja. :D
Tästä muoti-ilmiöstä voin kuitenkin paasata myöhemminkin ja jättää tämän postauksen tämmöiseksi kivaksi. :P



Meille molemmille on tullut hieno kesämaha. :---)


Tahdon puskaan. Tai oikeastaan pois sieltä.

// 100 lukijaa woaaah, miksen ole valmistautunut erikoispostauksella?! >:( Onko mitään toiveita millaista postausta tahtoisitte -sovitaan nyt vaikka että sadan lukijan kunniaksi tehdään toivepostaus!

Katselin kateellisena kun toiset lähtivät maastoon kavereittensa kanssa, ehkäpä ilman satulaa, pelkät nivelkuolaimet poskihihnassa ja siinä se. Mitä itse maksaisinkaan että voisin palata tuohon aikaan? Te joiden hevoset ovat edes jotenkuten maastovarmoja, olkaa onnellisia. Taputtakaa itseänne -teillä on onni.

Haddilta on saatu ylimääräiset energiat talven jäljiltä purettua, ja se on nykyisin tosi kiva ratsastaa -eteenpäinpyrkivä mutta kuuliainen. Mutta heti kun lähdetään tallin turvallisesta pihasta pois alkaa riekkuminen. Haddi kuumenee maastossa ja lisää vettä omaan myllyynsä ihan itse, ja äkkiä huomaakin istuvansa ruutitynnyrin päällä -ja se tynnyri saattaa räjähtää ohilentävästä linnusta, äkkinäisestä äänestä, joskus ihan muuten vain. Kaikki on Haddin mielestä ihan kamalaa, "hui iik jännittää kun tuolla on varmaan kamala lintu tuolla puussa", ja jos ei paeta turhuuksia niin sitten Hödö on muuten vaan sellanen tärinäpöksy että saattaa ampaista pukkilaukalla pöpelikköön ihan omaa riemuaan.

Tää on perseestä, tahtoisin niin kovasti maastoon. Polvi ei anna hypätä ja sitäkin kaipaan hirveästi, mutten läheskään niin paljon kuin lupsakoita maastoja ilman satulaa kesähelteellä, syvässä hangessa hallittua rallittelua tai syksyllä retkiä laskettelurinteen huipulle ruskaa katsomaan, kavereitten kanssa tietysti. Haddilla ei voi edes pihatiellä kulkea ilman että se yrittää jo vammailla -ennätys tältä vuodelta taitaa olla että 500m kuljettiin ilman yhtään pukkia tai kiikuttamista. Huimaa.

Haddin ensimmäisimpiä hörhöilyjä, kuolaimesta kiinni ja umpipöpsään! :)
Oravanpyörä on katkaistava, mutta voin myöntää ettei omat taitoni siihen riitä -meikällä on niin huono tasapaino että lennän kuin kypsä luumu pöpsään, varsinkin kun ottaa huomioon että Haddi ryöstää niin laukasta, ravista, töltistä kuin käynnistäkin. Ihanteellinen maastomopo siis. Kaverini myöntävät saman, ettei heidän taitotasot ehkäpä riitä auttamiseen. Niinpä aion pyytää tänä kesänä toista opettajaani auttamaan, on vaikea kuvitella että Haddi saisi hänet millään keinolla alas ja vaikka saisikin niin hänellä on sen verran auktoriteettistä asennetta ettei toistuisi. 
Sanonta "Kaikki kupit eivät voi olla täynnä" taitaa olla ihan totta, sillä sitä mukaa kun kuppi jossa lukee "osaaminen" täyttyy, tyhjenee kuppi "maastovarmuus". Kun Haddi tuli meille sillä pystyi menemään vaikka miten ja missä ryteikössä tahansa, junat, hornetit ja rekat eivät pelottaneet -toisaalta sileällä ei löytynyt kuin kaasu, jarru, ratti ja joskus tuurilla pakki. 
Nyt kun Haddi osaa enemmän kentällä ja on muuttunut n. tsiljoona kertaa herkemmäksi kuin se neljän vuoden takainen puskajuhta, niin nytpä ei sitten maastoillakaan ihan noin vain. Kaikkea ei voi saada, mutta jos edes nuo randomit käynnistä pukkilaukkaan-kohtaukset jäisi. :V

En tiedä mikä tekstin tarkoitus on, nyt vain jostakin syystä nyppii ihan hirveästi ettei voi lähteä löllöilemään maastoon kun on niin ihania kelejäkin ollut. Pakko oli purkaa, plus ehkäpä tekstini tavoittaisi joitakin jotka ovat itse samassa tilanteessa, ehkäpä jopa selvinneet ja saaneet hevosensa rauhoittumaan -miten? Auttakee pient poekaa ku karvamopo ei nyt ihan toimi. :CCCCC

Tähän loppuun haikeasti vanhoja maastoilukuvia, kun Haddin selkään pystyi laittamaan melkein kenet vaan maastoon ja kun ratsastus oli todellista terapiaa. c: Kyllä mä vielä joku päivä saan tuosta hevosesta maastomopon jälleen, sen lupaan!







Pikku-Eetu järvessä pikku-Haddin kanssa. :D


© Niina (?) Miia revitteli vielä näin surutta syksyllä, kyllä itsekin sitä kaipaa kun paineltiin Haddin kanssa pitkin peltoa tuuli kasvoilla ja harja hulmuten...





+ Yhden päätöksen olen tehnyt: kuolaimilla ei ole maastoissa tuon juntin kanssa osaa eikä arpaa, joten yhtä hyvin sitä voi ratsastaa kolmipaloilla kuin olympioilla. Thiedemannit tai martsarit matkaan tästä lähin, ne auttaa enemmän kuin kovemmat kuolaimet... Tai oikeastaan tasan yhtä vähän. :D Mutta jos ei pollea saa edes pahanmaineisella norsujarrullakaan lopettamaan kiikutteluaan, niin parempi sitten valita se vaihtoehto joka on hepan suulle kivempi. (sitä paitsi ratsastuskoululla lähtee tavarat kävelemään, olympia-kuolainten ketju lähti kävelemään ja ilman sitä en suostu kys. kuolainta käyttämään.)


Vrrrm vrmm sanoo ralliauto

Tipusen nimeksi tuli nyt siis Dexter, kiitos kaikille äänestäjille! Nimi on oikein hyvä ja sopiva. :) Näytän kakadun kuvia kunhan se ensin kotiutuu, en nyt mene kameran kanssa sohimaan kun ensin annetaan pienen tutustua paikkaan rauhassa. Dexter kyllä uskaltaa jo tulla häkin reunalle kun sille menee juttelemaan, ja kovasti höpinää siltäkin tulee. Koskea ei saa, mutta sitten taaskin jos menen pois huoneesta niin alkaa huutaminen. Suoraan sanottuna en saa mennä pois mutten saa mennä lähellekään. :D Voi noita nuoren miehen mietteitä.

Kävin tänään Miian ja Lavin kanssa tallilla, oli Miian liikutusvuoro eli Hödö saisi taas vaihteeksi kunnon liikuntaa. Meikän liikuttelut kun kattaa nykyisin lähinnä aika kevyttä menoa oman jalan kunnon mukaan, joten Höpövaatti on päässyt nyt aika vähällä.
Tallityöntekijältä oltiin kysytty jokin aika sitten meikän taluttaessa Haddia että "onko tuo se poika joka käy aina ojan kautta" :DDDDD Mulla on hieno maine!

Haddi on ryhtynyt ovelaksi: kun se ei saa uutta ötsihuppua vedettyä irti, se (Gloín avustuksella tietty) repiikin sen taaksepäin suihkuhatuksi! :D Sitten on hyvä mieli kun ötökät syö naamaa ruvelle ja kitistään kun ei tahdota Jodopaxia lärviin.

Tuo uusi loimi on ollut ihan pirun hyvä, Haddi ei ole saanut sitä vielä irti eikä ole huppuakaan saanut kokonaan pois -ja jos joku loimi on Haddinkestävä niin huh huh! Harjakin on päässyt kasvamaan, ja loimi on painanut sitä kivasti niin että se alkaa nykyisin kääntymään kokonaan oikealle. Haddi olisi oikein komea aaltoilevine harjoineen, jos ei olisi niin mahdottoman pläski että näyttäisi odottavan kaksosia... Se taitaa sittenkin olla tamma...

Aion btw osallistua länkkärikurssille loppukesästä Haddin kanssa. Kyseessä on siis hevosenomistajille suunnattu kurssi, jossa ohjauksessa opetetaan hevoselle lännenratsastuksen alkeita ja opetellaan samalla itse. Miua on hirveästi länkkärijutut kiinnostanut (sopii hyvin jenkkikaaroihin, kaverin ylppärijuhlia varten kävin bootsitkin ostamassa että sopisin paremmin meidän perheen teemaan ;) ja ajattelin syksyllä mennä ihan tallin länkkärihevosilla tunneille, mutta vielä kivempi jos voisin Haddin kanssa samaan aikaan opetella ohjauksessa. :) Sitä paitsi muistikuvieni -joita ei kyllä ole paljoa- perusteella lännensatula on kuin sohva ja siinä on tukeva ja jytky istua, joten voisi olla huteralle jalalleni ja huonolle lonkalle paljon parempi istua kuin tavallinen (minun maailmassani issikkasatula on tavallinen) satula.
Sen näkee sitten kokeilemalla.

Haddi näytti siltä että nukahtaa pystyyn, vitsailtiinkin ennen kuin Miia nousi selkään että se kellahtaa kohta varmaan nukkumaan kentälle. Niin vissiin, Haddi ravasi shettisravurin elkein lyhyellä askeleella ja helvetin kovaa, ja laukoissa oli taas rallimakua. Se on aina erilainen ratsastaessa kuin mitä antaa näyttää hoitaessa -välillä kun pöristään ja temutaan ihan mahdottomasti hoitopuomissa, niin sitten kentällä mennään laiskan tuntsarin elkein. Ottakaa tästä hevosesta nyt selvää. :V



Ja kierrokset nousee... :B 


Auttakaa kakadun nimeämisessä!

Avunpyyntö teille arvon lukijat! Huomenna käyn noutamassa talouteen kaipaamani pienlemmikin (kaneja ei lasketa kun ne leikkivät koiria :D), pitkään harkitsemani neitokakadun. Ainoa ongelma on se etten osaa nimetä sitä! Kyseessä on siis aika jännä poju, sillä ei ole tällä hetkellä esimerkiksi töyhtöä koska sen siskot nyppivät sen irti kostona siitä että herra ahdisteli ja kiusasi. :D Muutenkin vähän öykkärimäinen, testosteronihyrräinen -on tosin juuri siinä kivassa teineilyiässäkin- lintu kyseessä, joten ajattelin että haluan sille jonkin hienon ja fiksun nimen että vähän tasapainottaisi remuavaa olemusta.

Viereisessä äänestyksessä olevia nimiä olen nyt eniten miettinyt, ainoana ongelmana on se etten osaa päättää mikä noista sitten lopulta olisikaan sopivin nimi. Äänestysaikaa on huomiseen neljään asti, jonka jälkeen lähden sitten siivekästä noutamaan. :) (Ja joo, kuvia on luvassa kunhan ensin vähän tutustutaan!)


Pikkuturaus piirroksia

Joo oon mie hengissä, tässä vaikka todistusaineistoa. >:T Ei ole nyt tullut paljoa kirjoiteltua kun mitään ei ole oikeastaan tapahtunutkaan, olen vain hengaillut rakkaan kanssa ja siinä se sitten onkin. :D 

Elentari © Elena