2. Love

Kaksi mennyt, 98 jäljellä....

Omistettu eräälle tytölle, joka ei kuitenkaan usko suoraa sanaani.


Polvi perkele


(Joo, ihanku olisin muistanut tehdä tuota haastetta. :D No aina ei tajua.)




Nyt ei vähään aikaan ole tullut hevosjuttuja lainkaan, ja syynä on ollut ihan vaan se etten ole ollut paljoa tallilla. Jos jokin hyvä puoli on löydettävä siitä että hevonen on täysihoidossa, niin se että se saa silti ruuat naamansa eteen ja pääsee pihalle vaikken itse paikalle pääsisikään. Ja nyt te jotka ajattelitte huutaa liikutuksen perään niin ei huolta, Haddia käy aina ystäväni ratsastelemassa kun mie en pääse/pysty.
Haddi on ollut oma pörheä itsensä, on tullut pukkia ja keulimista sekä mörköjä nähty siellä sun täällä. Sinä perkeleen pakkanen, lakkaa villitsemästä hevostani! :C Kaipaan kesää ja laidunkausia, hellettä, uittamista ja jopa kesäistä kärpästen pörinää.


Tällä hetkellä kaikki hevosiin liittyvä tuntuu haikealta, sillä pelkään että saan kuulla huonoja uutisia. Oon kärsiny jo vuosia löysästä polvesta, joka linksahtelee nykyisin paikaltaan mitä typerimmistä syistä. Viimeksi se meni paikaltaan viikko sitten pohkeenväistöä tehdessä. Jouduin keskeyttämään homman, ratsastamaan tallin ovelle ja kinkkaamaan jotenkin epämääräisesti takaisin sisälle pörheilevän karvamammuttini kanssa (Yritä itse hyppiä yhdellä jalalla samalla kun monta sataa kiloa elävää lihaa kiiruhtaa siinä vierellä...). Polven sain takaisin paikalleen, mutta se turposi ja kipeytyi niin etten pystynyt ajamaan kotiin ja elin buranan voimin seuraavat pari päivää. Olen aina ajatellut että polvituki riittää avuksi, mutta eilisen ratsastustunnin jälkeen polvi oli taas kipeä vaikka tuki olikin.
Miua on siis jo peloteltu että ehkä on jätettävä ratsastus muiden hommaksi. ._. Toivon ettei niin kävisi, sillä vaikka nautin hevosten kanssa toimimisesta niin ratsastus on aina ollut miun tärkein -ainoa- liikuntamuoto. Toisekseen haaveeni hevosalan töistä tyssäisi myöskin, haaveilin kengityssepän ammatista jossa selän ja jalkojen kunto olis kyllä ihan kiva juttu...

Nojoo, jotten nyt ihan vaivu synkkyyden puolelle niin laitanpa hiukan huiman laaduttomia kuvia. :D Räpsynräpsyn vaan, onneksi voin olla vaikka jalaton, pystyn silti käyttämään kameraa!




  




.AMERICUNT.
W/ love, from Finland.
 



Läski kukkaistyttö Irmeli. :D


100 themes art challenge

Oon toteuttanut tätä haastetta joskus aiemminkin ja nyt ajattelin aloittaa projektin jälleen alusta, sillä miun piirustusaiheet pyörii ikävästi vain hevosten ja wowin ympärillä. :I Yritän pyrkiä siihen että joka päivä tulisi edes yksi pieni suttu tehtyä, elkääkä pelätkö että spämmään nyt blogin täyteen -ymppäilen monen päivän kuvia samoihin postauksiin, ainakin yritän. 
Kun en ole oikein mitään kehittävää jaksanut kirjoittaakaan, niin saapahan blogi jotain sisältöä. Yritän samalla selittää kuvaan liittyen jotakin, jos mtn selitettävää vain on. :-------D
1. Introduction
Niin siis ne jotka eivät vielä tienneet, niin miullon vuodesta 2005 foorumiroolipelaustaustaa. On tullut oltua vaikka missä peleissä, ja perustettua niin Gryphon's Tear kuin Martyrkin.
Aloitukseen sopi vallan mainiosti hahmoni Zenianreíraz ja Pupu, joita olen piirtänyt aivan liian harvoin tulipahan sekin nyt tehtyä, vaikkakin sitten julmetun crappysuttulaatuun. <69
 Here comes more of Zen, ja huomatkaa että kuvat on oikeesti ikivanhoja. IKIvanhoja. :C Joten anatomiasta, laadusta ja yleisestä siisteydestä ei sitten todellakaan puhuta... Eikä kyllä hahmon yhdenmukaisuudestakaan. Toisaalta kun tämän kaverin 2008 suunnittelin, oli se silloin vielä pikkuinen lapsukainen... Siivet, häntä ja lohikäärmemuoto ylipäätänsä ovat kyllä kokeneet aika radikaaleja muutoksia. :I Oh woes, ei voi mittään.


2010 tehty? :___D fff........


Hei ei se mun syy oo

Että en oo kirjotellut mitään. WoW on vienyt elämäni (taas, anteeksi! :D) mutta toisaalta taaskin tuonut inspiksen.




Vaativa laji

Se ilmeratsastus nimittäin...
Kaikki kuvat on otettu yhden ja saman esteradan aikana. :---D Onneksi kukaan ei ole älynnyt ikuistaa kokonaista tuntia!


Katsokaa, lentävä hewoinen! + kesämuistoja



Haddi on pegasos! Tai oikeastaan sen perse on. 8) Jeespoks eli sain tänään taas roikkua selässä kynsin ja hampain, tällä kertaa en kyllä kämähtänyt alas höhöö. Herra Huuhaa oli koko päivän kyllä ihan oma säpsy ja säikky itsensä, mutta meni maastossa hyvin -kunnes viimeisessä mutkassa, kun oltiin jo melkein tallin pihassa, päätti pistää karnevaalit ja leikkiä vähän formulaa pomppuominaisuuksilla.
Onneksi ei mitään sattunut vaikka alkuun säikähdinkin Haddin vääntäneen vuohisnivelensä siinä temuamisessa -se kun käveli niin epäpuhtaasti. Hyppäsin alas selästä ja huomasinkin jalkoihin vain takertuneet kamalan näköiset tilsat, ja kun ne olin kipsutellut pois niin askel sekä näytti että tuntui paremmalta.

täällä on pyryttänyt koko päivän, ajokeli on ihan en-sano-mistä eikä muutenkaan olisi tehnyt mieli pistää nokkaa ulos ollenkaan ratsastamisen lisäksi. Tänään vihdantuoksuisessa lauantaisaunassa suljin silmäni ja kuvittelin että on kesä, vihta on tuore ja ulkona kukkuu käki... En halunnut lopettaa fiilistelyä, joten laitoin kaihtimet alas jotten näkisi lumista pihaa ja aloin katselemaan kesäisiä kuvia.

Tyylinsä kullakin... ©Aleksi
©Aleksi
©Aleksi

Voi mitä kaikkia hyviä, hauskoja muistoja! Halusin jakaa teille tähän joitakin Haddiaiheisia -hassua kyllä, kaikkiin kuviin liittyy jokin tarina siitä, kuinka Haddi on keksinyt jotain omaa kivaa. Talutuskuvissa, niin niissä joissa mie olen Hödöttimen kanssa kuin missä pikkusiskokin on, herralla on ollut omia pörheilypöllöilyjään. Estekuvia löytyi paljon ja nauroin niille vedet silmissä siskoni kanssa äsken -pitää joskus tehdä kuvakollaasi meikäläisen naamoista radalla! Sinä päivänä Haddi ei nimittäin ollut ihan hallussa, jalustimesta oli irronnut toinen turvakumppari ja meikä menee pukittelevan hevosen kanssa pokkana kieli ulkona... Normipäivä. Uskalsin nyt kyllä laittaa vain yhden, seminormaalin kuvan tähän... hävettää liikaa. \m/



Höpinää tötterössä



En ole nyt melkeinpä koko joululomalla mitään blogiin kirjoitellut, vaikka syytäkin olisi ollut. Sandra oli meillä viikon, joten ymmärrettävästi en koneella viitsinyt paljoa pyöriä... ;)
Mites loma menikään ellei sitten hevosentäytteisesti. Haddi on ollut ihan töntöntöö, tapaninpäivän laavureissulla herra kävi kuumana, ja ihmettelen että putosin vain kerran :--D Haddi vaihdettiin vetohevoseksi sen harrastaessa veturin ohittelua villissä pukkilaukassa, mutta kun edestä puuttui jarru niin arvatkaas kuka nakattiin ojanpohjalle? "HAAAAAADDIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII-" kuului ojasta kun rakas, aina niin rauhallinen, turvallinen ja tasainen issikkani katosi mutkan taakse jalustimet kylkiä hakaten... onneksi juoksi tallille eikä autoihinkaan törmäillyt. Tulin sitten nolona kärrykyydillä takaisin tallille, kun oma polle karkasi. :) Jes. Ja ei, me ei laukattu lainkaan. Hödövaatti lähti pikkuisista kätösistäni ravista ja käynnistä. Tasan yksi ravipätkä taisi mennä ilman pukkeja ja riepotusta?
Loppuloman Hödö on onneksi ottanut ihan lungisti. Tapanina vain myrskyä edeltänyt tuulisuus, ryhmämaasto (Haddi kuumenee kavereista, it's true), kahden päivän loma ja muutenkin yleinen pöllöilykausi teki tehtävänsä.
Eilen pidin Sandralle estetuntia ja Haddi oli ihan nätisti. Vähän se pörheili kun varsinkin käyntiin jyrähtävä traktori jänskätti, mutta pukeilla oli nollatoleranssi eikä riepotustakaan tullut, jee! Sandra hyppäsi ensimmäistä kertaa 65-70cm esteitä, ja hyppäsi myöskin ensimmäistä kertaa issikalla. Pakko nostaa hattua että sujui hienosti, Haddi pysyi ravilla ja passiakaan ei tullut oikeastaan lainkaan.

Pari kakkalaatuista kuvaa olkaatten hyvä. Ei ollut aikomusta eikä jaksamustakaan alkaa räpläämään kameraa sen enempiä, kun yritin siinä samalla jotakin ohjeistaakin. En todellakaan ole mikään hyvä ratsastaja, mutta sanotaanko että Haddin kanssa osaan ohjeistaa että miten toimia. Meillä kun on nimittäin vähän omia tapojamme toimia Hödöttimen kanssa, sen siitä saa kun taidoiltaan ruosteisen hevosen ostaa pikkuisen rookien ensiratsuksi.


  

Kävin myöskin ensimmäistä kerta Haukkamäen hevostilalla, Sandra kävi siellä harjoitusestekisoissa ja meikäläinen myöskin epäonnisella estetunnilla. Epäonnisella siksi, etten tullut ratsuni kanssa toimeen: en ollut ensimmäistä kertaa vähän jyrän suokkimamman selässä, enkä myöskään suustaan herkän. Silti miulla meni tämän Tara-mamman kanssa sukset ihan ristiin, ja tuntui että tein mitä tahansa ja olin miten hellä tahansa niin roikuin silti liikaa suussa. Loppuhuipennukseksi polvilumpioni muljahti paikaltaan -ei ollut ensimmäinen kerta, mutten saanut sitä vedettyä paikalleen ja tuntini päättyikin sitten siihen.
En kuitenkaan aio lannistua, tässähän tämä harrastuksen suola onkin kun haasteita löytyy aina joka tasolta lisää. :) Varaan uuden tunnin Taran selkään, otan vaikka tuhat tuntia kunnes opin tarpeeksi pehmeäkätiseksi. En uudenvuodenlupauksia harrasta, mutta aion tämän vuoden aikana oppia olemaan ottamatta liian kovasti suusta kiinni.

Suomineito jonka kanssa aion tulla vielä toimeen, lupaan!

Loppuun vielä randomeja kuvia uudeltavuodelta, joita en kehtaa DeviantArttiin asti pistää mutta pakko silti saada näyttää edes jossakin.