Tunnen eläväni



Nyt voin ainakin sanoa eläväni terveellisesti, eikä tarvitse edes valehdella. :D Syön kuin hevonen, olen suurimman osan päivästä pihalla ja nukun arvattavasti hyvin. Eilenkin kävin ensimmäistä kertaa yhdeksältä nukkumaan sitten ala-asteen. :V Eikä enää tunnu yhtään vaikealta herätä aikaisin tekemään aamutallia, nyt kun rytmiin on vihdoinkin tottunut: aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös, tuntuu että päivään on tullut muutama tunti lisää virkeää aikaa.

Käytävällinen sisätalli valmistuu koko ajan, viimeistään ylihuomenna alan laittamaan väliseiniä kiinni. Olen varmaan masokistinen, mutta vaikka kolmen hevosen hoitaminen, liikuttaminen ja tallin rakentaminen onkin kaikki raskasta työtä melkein 24/7 tehtäväksi, niin nautin siitä kun saan väsyttää itseni oikealla tekemisellä. Sisälle on kiva tulla tankkaamaan ja "vapaa-aikailemaan" netissä, mutta en voisi enää kuvitella palaavani takaisin amiksenaikaiseen meininkiini jossa suurimman osan viikonlopuistakin käytin tietokoneella ja sisällä löhöten. Salillekaan ei tarvitse raahautua kun päivän aikaan saa treenattua ihan jo pakkohommissakin... Muuttakaa maalle hyvät immeiset jos ette siellä vielä asu, kun raitisilmainen salikin löytyy ulko-oven avaamalla. \m/

Yritin saada kuvia kun sain kerrankin hyödynnettyä koulutustani, olen tässä nyt kovalla innolla tehnyt lautanauhoista riimunnaruja, Karalle nauhoja sekä Haddille aloitin päitset sekä paksumman Alaja-pantaa Karalle. Ei mennyt kolmen vuoden opiskely hukkaan... :DDD

Huomasin että taidan ensi kerralla Karaa kuvatessani ottaa mukaan avustajan, sillä oli yllättävän hankalaa kuvata kun muuan utelias musta turpa oli jatkuvalla intohimolla tutkimassa kameran linssiä... :D Lyhyenkään putken polttoväli ei riitä herralle joka ei luovuta ennen kuin on saanut maistaa Canonia!
Ei siinä kamerassa tarvitse kiinni olla, kiitos! :T



Bad boys gang, uskokaa tai älkää niin Merlot on tämän lauman kovin luu! Ei kannata ryttyillä minille. ;O


Kolmenkaltaisia hevosia

© Kolera

Kara on asustellut täällä melkein viikon, ja voin myöntää että olen täysin orin pauloissa. Se on suuri hevospersoona joka pitää huolen että kaikki näkevät (ja kuulevat) herran, eikä Karan suoraan ja sosiaaliseen luonteeseen voi olla ihastumatta. Se ottaa helposti kontaktia tuntemattomiinkin ihmisiin ja eläimiin, ja vaikka luonteeltaan ori onkin touhukas ja vielä hieman höpsö teini niin se on silti kiltti ja hyväntahtoinen. Välillä sitä vain tupataan kulkemaan vähän pää pilvissä... :) Kun Kara malttaa keskittyä se on kuuliainen ja oppivainen. Sen kanssa on hauska opetella sekä kerrata asioita — rehellisesti sanottuna en ole koskaan toiminut näin fiksun kolmivuotiaan, varsinkaan orin, kanssa. Joten viimeistään nyt ne jotka jostakin syystä pitävät ahaltekejä kärttyisinä ja hankalina hevosina voivat heittää ajatuksensa romukoppaan, sillä tätä iloista, hormonihyrräistä nuorta hevosenalkua ei voi kyllä niin kukaan pitää äkäisenä!

Olen nykyisin aika harvoin koneella, sillä ymmärrätte varmasti että viihdyn nyt entistäkin paremmin pihalla hevosten kanssa... ;)

© Kolera
Haddi ja Merlot ovat ottaneet uuden kaverinsa ihan ok vastaan, vaikkakaan Haddi ei ymmärrettävästi oikein tykännyt siitä että Kara piti setäparkaa alkuun tammana... .__. Ensimmäisinä päivinä Kara oli kovasti uusien tuttavuuksien perään, mutta jo nyt se on nähtävästi älynnyt etteivät ruunat katoa mihinkään vaikka niitä ei 24/7 siinä ympärillä olisikaan, ja kentällä harjoittelu sujuu hyvin ilman seuraakin, samoin hoitotoimenpiteet muiden ollessa ulkona.

Haddi on edistynyt valtavasti. Siitä on tullut todella pehmeä ja kevyt ratsastaa, ja ulkoavut menevät läpi kyselemättä. Vuosien värkkäämisen jälkeen Haddi on myöskin alkanut välillä käyttämään sisätakajalkaansa ravissakin, eikä mene koko aikaa ravissa pers tallissa ja turpa taivaissa. Käynnissä allepolkeminen, asettaminen ja pyöristyminen alkavat olemaan jo selvä asia, mutta ravi sekä töltti ovat edelleen vaikeasti työstettäviä. Jopa laukassa Haddi tuntuu helpommalta asettaa ja pyytää polkemaan edes sekunnin ajan alleen kuin edellämainituissa askellajeissa. Nyt Haddilta on jumpattu lavat sekä pers- että selkälihakset auki, ja ravissa tuntuu selvä muutos edelliseen. Jo muutamilla venytys- ja taivutusliikkeillä saa ihmeitä aikaan, suosittelen kokeilemaan jos löytyy muitakin betonipossuja kuin Höpövaatti... :)

Loppuun syksyisiä kuvia, kylläpä aika menee nopeasti kun vasta äskenhän alkoi tämäkin vuosi...





Hei takajalka ei sentäs ole enää ihan kilsan päästä rungosta...! Tyvestä puuhun noustaan.
 Yhtenä aamuna tein aamutallia punaisen usvan ympäröimänä. Creepyyyy~



Ps. Merlot on lentsikka.

© Niina L. kiitos!