Ralliralliarallia!


Haddi + pelto = ei tarvitse enempää kertoa.

Tultiin siihen tulokseen että ehkä yritetään nyt keskittyä siihen että Haddilta saataisiin liiat talvipöhköilyt pois ennen kuin maastoihin taas lähdetään, meinaan sai Miia sen verran kylmää kyytiä että olin sillä hetkellä ihan onnellinen ollessani kameran takana. :D Ajateltiin että jos lähtee lapasesta niin pistetään varmuuden vuoksi olympiat, onhan ne ilkeät mutta parempi vaihtoehto kuin rynnistää tallin pihalle vauhkolla hevosella.
Toimiko? Ei. Katsoin vain kun Haddi teki jänisloikkasarjan ja lähti sitten pinkomaan minkä karvakoivistaan pääsi, Miia oli pikkuapina ja pysyi taas kaikenmaailman hölmöilyissä selässä vaikka jalustinkin sanoi että moro. Se on hyvä kun mulla on Haddin kanssa apuna tommonen rämäpää, koska itse olen niin nyhvä etten tasan tarkkaan lähtisi minnekään pellolle tuon epelin kanssa -sen verran on tullut Haddin kanssa jo elettyä että tiedän etten pärjää sille siinä vaiheessa kun on paaaaaaljon tilaa missä revittää ja leikkiä villihevosta. :V

No, ainakin hevosella oli hauskaa, loppujen lopuksi onneksi ratsastajallakin! Minä sen sijaan taidan tyytyä vain rämpimään metsästä ja nypertämään koulua ja esteitä aidatulla alueella. :DD

Nyt lähti mopo käsistä


Jarrujen löytyminen hämmensi kummatkin selvästi. :D
Kappas, se osasi töltätäkin ihan vahingossa! 

Kyllä huomaa kuka rakensi ohjat kasaan (=minä) kun stopparitkin unohtui aluksi väärälle puolelle 8) 


Oi naminami katsokaa nyt tuota harjaa ja verratkaa vuodentakaisiin kuviin, uuuuuh.


Haddi, kengityksenopettaja

Kännykkäni huima kuvanlaatu pakkasella...
Näin eilen Haddia piiiiiitkästä aikaa, voi onnea! Harjasin sen putipuhtaaksi, selvitin jouhet ja harjasin ne kiiltäviksi ja silkkisiksi, syötin porkkanaa ja paijailin kuukauden edestä. Mikään ei piristä niin paljon kuin iso, lämmin hevonen joka on juuri sellainen halailtavan kokoinen ja karvaisella turvalla hamuaa pipoa päästä. C:

Haddi kengitettiin ja tahdoin olla mukana oppimassa, siksi niin tulenpalavasti tahdoinkin tallille vähän pöpperöisestä olosta huolimatta (olen tällä hetkellä mm. hyvin uneton minkä vuoksi vedän lääkkeitä naamaan päivittäin että saisin edes muutaman tunnin rauhallisen hetken unineen, siitä syystä en myöskään ole nyt ajanut autoa kun ajaisin kuitenkin heti ekaan lepikköön nukahdettuani rattiin :D) seuraamaan hommaa. Minullahan alkaa ensimmäinen kengityskurssi 16.2, ja innolla odotan että pääsen uusiin maisemiin oppimaan jotain uutta ja oikeasti mielenkiintoista. Sain varattua itselleni nyt Hingunniemen asuntolasta huoneenkin , hyvä minä, olen saanut edes jotain aikaiseksi siis! Paljon muuta en sitten olekaan saanut tehtyä, yhdenkin tilaustyön lineartit olen varmaan kolmatta kertaa piirtämässä nyt uusiksi kun en meinaa niin mitenkään onnistua tekemään niistä oikean näköistä potretin kohteeseen verrattuna. Miten niin olen vaikea. :B

Haddi on ihan täydellinen opetushevonen mikä kengitykseen tulee, koska se ottaa aina niin lungisti. Kengittäjä kertoi että Haddi torkkuu vaikka olisi yksinkin tallissa, ja nytkään Höpövaatti ei kertaakaan hermostunut mistään. Minäkin kun aina häslään ja sählään, lyön naulan välillä vinoon tai en jaksa kannatella enää jalkaa, en osaa käyttää oikeaa kättäni tai olen lentää pyllylleni kun kuroittelen liian kauas jätettyjä välineitä, niin Haddi ei sano mitään -välillä tuntuu vain huokaisevan oikein, oikein syvään. :D


Haastetta pukkaa


Minulle on nyt tullut useampikin 11 faktaa-haaste, ja koska minä edelleen vain jumittelen enkä saa mitään hevosaiheista tehtyä, niin ajattelin että ehkäpä voin hieman haasteella blogia saada elämään. :"D Tosin perjantaina aion mennä vaikka väkisin messiin kun Haddia kengitetään, haluan oppia lisää!

Haasteen sain mm. Senniltä, muina versiona monilta muiltakin. Tämä oli kuitenkin hevospainotteisin joten valinta oli sinällään helppo. :)


Haasteen säännöt:
- Kerro 11 faktaa itsestäsi
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen
- Keksi 11 uutta kysymystä
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
- Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät

11 faktaa minusta

  1. Olen kahvinarkki. Ei aamukahvia, ei päivää. Jos en saa kahvia parin tunnin välein, olen kuin persiisiin ammuttu karhu.
  2. Minulla on ärsyttävä pakko-oire tarkistaa kaikki aina kliseisistä hellan napeista tarhojen portteihin ja pistorasioihin aina miljoona kertaa ennen kuin voin lähteä mihinkään. Arvatkaa, montako kertaa opiskellessani myöhästyin koulusta kun autolla tuli se "....vai jätinköhän sittenkin kahvinkeittimen päälle..."-ajatus päähän, monta kertaa peräkkäin?
  3. En tykkää kissoista -paitsi yhdestä, nimittäin meidän Sulosta. Se on niin epäkissamainen kuin kissa vain voi olla, joten ehkä siinä on se syykin, miksi. 
  4. Pyydän päivän aikana varmasti ainakin 30 1436 kertaa anteeksi.
  5. Riitelen välillä itseni kanssa ääneen. Parhaimpiani oli kiista siitä, miksen voi käydä Mäkkärissä vaikka tekeekin mieli mäkkipäkkimättöä. 
  6. Pelkään kuuluisuutta. En ikinä tahtoisi olla kuuluisa, en tahdo ylimääräistä huomiota. Tämän kokoinen blogi vielä menettelee, mutta jos lukijoita olisi yli tuhat, menisin varmaan täysin lukkoon enkä uskaltaisi enää kirjoittaa omia ajatuksiani tai mielipiteitäni. Tästä tulisi vain tylsä piirros/heppablogi.
  7. Syön kaikkea mille en vain ole allerginen ja mätän yleensä pitkin päivää ruokaa leivästä sipseihin ja siitä karjalanpaistiin. Ei uskoisi. :D
  8. Suutun irl todella helposti ja alan räyhäämään ihan turhastakin -toisaalta myöskin otan nokkiini ja masennun ihan mitättömistä asioista.
  9. Aina kun Haddi lähtee riepottamaan minua enkä saa siihen mitään kontaktia, kuvittelen että meidän perässä juoksee karhu ja meidän pitääkin mennä lujaa. :D
  10. Synnyin pikkukeskosena ja kärsin pieniluisuudesta, eli minulla on siis todella pienet ja ohuet luut. Jalkani ovat niin kapeat etten pysy yhdellä jalalla pystyssä ilman tukea, ja käteni on niin pieni että monilla naispuolisilla ystävillänikin on miehekkäämmät kädet. Ja jep, kyllä nyppii!
  11. Vaikka usein ärsyynnynkin siitä jos ihmiset luulevat minua homoksi ulkonäköni tai harrastusteni vuoksi, minulla ei silti ole mitään homoseksuaaleja vastaan. Ei vaan aina jaksaisi tulla luokitelluksi ulkoisten seikkojen vuoksi, räyh!


11 kysymystä Sennilä
1. Millaista ominaisuutta arvostat hevosessa?
Luotettavuutta ja varmuutta. Jos ei pysty luottamaan hevoseen, on syvällä suossa. Ikävä kyllä olen tässä tilanteessa Haddin kanssa juuri tällä hetkellä. :/ Talvella siitä tulee niin sähköjänis, ettei mikään liikunta tunnu olevan sille tarpeeksi ja juoksutuksesta huolimatta saan kyytiä.

2. Entä millaista vihaat / inhoat?
Arvaamattomuutta ja alta ryntäämistä. Mikään ei ole sen kamalempaa kuin hevonen, joka saattaa tehdä millä hetkellä tahansa mitä tahansa. Myöskin alta pois ryntäävä, pidätteille ja avuille kuuro hevonen on keljuin mahdollinen ratsastettava minun maailmassani.

3. Jos saisit valita (ja mikään missään ei estäisi sitä), ratsastus ammattina vai harrastuksena? Miksi?
Ratsastus olisi ehkä kivempi vain harrastuksena, kun en siinä niin kamalan hyvä ole. Sen sijaan hevosalalla ylipäätänsä olisi kiva työskennellä, kuten nyt ehkä tulenkin kengittäjänä tekemään.

4. Kirja vai elokuva?
Kirja. Kirjasta on iloa pidemmäksi aikaa, sitä voi lukea syödessä, tylsyyksissään, nukahtaakseen. Kun katsot  elokuvan, se tulee ja menee parissa tunnissa. 

5. Millainen olet bloggaajana?
Hmmn, vaikea kysymys. Pakko myöntää että ehkäpä hieman epävarma -yritän miellyttää kaikkia samaan aikaan, mistä ei tietenkään tule mitään. Mietin aina miljoonaan kertaan, mitä uskallan julkisesti kirjoittaa esiin ja mitä en, miten ihmiset reagoi mihinkin jne. 
Yritän olla aktiivinen, mutta juuri tällä hetkellä se on vaikeaa kun ei ole paljon mistä kirjoittaa... Mutta voitte olla varmoja siitä, että vaikken olisi kuukauteenkaan pistänyt yhtään postausta niin ennemmin tai myöhemmin, useimmiten ennemmin, kumminkin  taas jotain kirjoitan! :)

6. Miten hevoset / hevosharratus on / onko vaikuttanut sinuun ihmisenä ?
Olen oppinut käyttämään omia aivojani, enkä sokeasti vain usko muiden sanaan -jokaisella kun on aina vähän erilaiset ohjeet! Ja kaipa sitä on vähän karaistunutkin, hevosten kanssa kun ei voi oikein välttyä mustelmilta ja ruhjeilta.

7. Paras hetki mitä viime vuonna tapahtui?
Uskalsin osallistua edes pieniin estekisoihin ja sijoituin, vaikka aina niin negatiivisesti kaiken ajattelenkin. Se tuntui hyvältä, voitin itseni kun edes osallistuin. :)

8. Jos saisit mitä tahansa takaisin, mitä haluaisit?
Tällä hetkellä entisen tyttöystäväni, tosin jos totta puhutaan niin en edes tiedä erottiinko me todellakin vai ei -ota tytöistä nyt aina selvää, kun välillä kyllä tarkoittaa ei ja ei kyllä! o_O Mutta näin yleisesti ottaen tahtoisin varmasti takaisin lapsuuteni, tahtoisin elää sen uudestaan ja vähän toisenlaisella asenteella. Tahtoisin että olisin panostanut ratsastukseen silloin enemmän.

9. Kilpailuihin vai maastolenkille?
Tällä hetkellä kilpailuihin, koska haluan rohkaista itseäni. En kyllä kieltäytyisi siitäkään, jos voisin lähteä Haddilla maastoon kerrankin ilman minkäänlaista steppaamista, yleistä höpöilyä ja sekasortoa.

10. Ikuisuuskysymys: Mikä sinusta tulee isona?
Kengitysseppä, ofc! 8)

11. Oletko helpottunut siitä että tämä on viimeinen kysymys?
Tavallaan olen, olen huono kertomaan itsestäni ja vastaamaan kysymyksiin, mutta kaipa taas kasvoin hieman ihmisenä. :"D

Haastan heidät:
(Hieman luistan, ei vaan meinaa löytyä enää blogeja joita ei olisi haastettu, nämäkin taitaa olla jo D:)

// ÄÄH niin ja ne kysymykset haastetuille!

  1. Mikä hevonen on elämässäsi vaikuttanut sinuun eniten?
  2. Kuinka suhtaudut hevosten (yli)loimittamiseen?
  3. Oletko koskaan ratsastanut islanninhevosella? Mitä pidit?
  4. Oletko koskaan menettänyt aivan täysin malttiasi hevoshommissa ja lyönyt hanskoja tiskiin?
  5. Kuinka päädyit aloittamaanr atsastuksen? Milloin?
  6. Millaisilla talleilla olet pyörinyt? Millaisista talleista pidät eniten?
  7. Oletko koskaan saanut houkuteltua ei-hevosihmistä hevosharrastukseen mukaan?
  8. Kilpailetko tavoitteellisesti, vai kilpailetko lainkaan?
  9. Pystyisitkö kuvittelemaan elämääsi ilman hevosia? Millaista se olisi?
  10. Hehe, pakkokysymys: tunnetko paljonkin miehiä/poikia hevospiireistä? 
  11. Milloin sinua on nolottanut hervottomasti hevosten kanssa?




Kaljun linnun kanssa Haddia ikävöiden

Asaddsfdsdasas.

Alkaa pikkuhiljaa jo nyppiä tämä toimettomuus hevosten suhteen. Tahtoisin tallille mutta kukaan ei minua ole sinne viemään (vaikka kotimatkan varrella olisi) enkä itse vielä rattiin aio lähteä, joten olen nähnyt Haddia nyt tasan kaksi kertaa kuukauden sisään. Kaikki kiitos Miialle joka on jaksanut Haddia hoitaa ja liikuttaa sen aikaa kun minä jumin kotona! Siinä myöskin hyvä syy miksen ole mitään nyt oikein Haddista kirjoitellut, kun en ole sen kanssa päässyt mitään puuhailemaan. Tylsää. :/


Jee, Haddi pääsi taas lehteen edustamaan itseään. :D Minkäs sille voi jos on hevoselle lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia! Nyt on jo niin ikävä Haddia että sietäisin jopa sen pälleilykohtauksia ja formulaleikkejä, eli siis ikävä on TOSI kova. Mutta ehkä jo ensi viikolla pääsen sitä jo morostamaan ja itse liikuttamaan, sitä innolla odottaessa. Saatte varmaan kuvia kun tuiskahdan tantereeseen, Haddin testailut kyllä tunnetaan... Riittää jo se etten ole pariin päivään käynyt niin Haddi on sitä mieltä että olen ihan outo tyyppi joka pitää testata samalla tavalla kuin kaikki uudet ratsastajat, entäs nyt sitten kuukauden jälkeen. Voipi olla että sidon itseni jesarilla kiinni satulaan. :B

Dexter on kalju! Kun isä haki meikää sairaalasta, hän sanoi että elä sitten säikähdä Dexteriä. Olin että mitä ihmettä, mutta kyllä sai ovenpielistä pitää kiinni kun tipusen näin -sen komea töyhtö oli kadonnut. Oli käynyt niin, että Irmeli-kani oli syönyt sulkavauvansa tukan pois :D Se aina kovin innoissaan hoivaisi ja rapsuttelisi Dexteriä, ja nytpä se oli innostunut vähän liikaa ja pistänyt sulat poskeensa. 
Tämä on outo kuvio muutenkin. Irmelillähän on välillä ollut hirveitä vauvakuumeita ja se on ollut valeraskaana ja hoivaillut kaikkea lankakeristä villasukkiin. Nyt se on ottanut Dexterin lapsukaisekseen, ja Dexterhän on taaskin aivan onnessaan kun pääsee "äiti-Irmelin" hoivaan ja kaulapussin alle turvaan kyhnäämään. Kun kanit vietiin omaan pupuhuoneeseensa, sai Dex hirvittävät hepulit kun kaverit hävisi -ja niinpä sen piti päästä pupujen perässä pupulaan aka kodinhoitohuoneeseen, jossa se päivisin onnellisena on olevinaan kani ja kipsuttaa pitkin lattioita pitkäkorvaisten kaveriensa kanssa.

Että en nyt sitten tiedä että onko täällä kaksi kania ja kakadu, vaiko kolme kania joista yksi on vain hieman sulkainen. :D

// Pitääpä meidän kissoista laittaa vielä joskus esittelyä, kunhan niistä edustavia kuvia saisi. Meiltähän löytyy siis mummolta jääneet kissat Hessu (maatiaistyttö nimestään huolimatta) sekä siperiankissa Sulo, joka on kyllä enemmän koira kuin kissa. Se kipsuttelee perässä, tykkää masun rapsuttelusta, ei osaa rotunsa mukaisesti naukua ja toisaalta taaskaan rotunsa vastaisesti ei mene ulos ennen kuin lämmintä on vähintään se +20... Joten tästäkin kissaparivaljakosta riittäisi kerrottavaa.