Everyday outfit


Viikonloppuna ratsastin niin surkeasti ettei siitä sen enempää. :D Arght. Anteeksi kaikille jotka katsoivat, silmien polttamisesta. Ainakin tarjottiin sitä luvattua leipää ja sirkushuvia kun kävin tantereessa ("One man down!") ja sählättiin kaikkea. Meidän suunnitelmat meni ihan uusiksi eikä katrilliakaan mahtunut tekemään esteiden seassa. No, tulipahan kohotettua muiden itsetuntoa törttöilemällä. (y)















Aaarght.





Nyt viikonloppuna päätettiin vielä kotonakin repäistä ja ottaa vielä barokki/rokokoo-sekamelskakuvia. Ja totta kai kaikki sujuu paremmin kun ei olla esiintymässä. Prkl. :D





Nyt kun sain pitkästä aikaa kunnon kuvaajan niin sitten ei itse osaa yhtään mitään. Tai oikeastaan ehkä vain tarvitsin kuvaajan todistamaan etten osaa. Pft. Ärsyttävää, mutta nytpä ainakin tiedän miten EN ratsasta vastaisuudessa kun katselen näitä... :P Yhden ainoan uskallan viikon "taviskuvista" julkaista, kertoo paljon.



Ollov-kumikengät testissä

Testasin tänään uusia ollov-kumikenkiä. Kara kulki paljon paremmin ja varmemmin kun pitokin tuntui paljon aiempaa paremmalta. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Sopivuus riippuu tietenkin hevosesta ja ratsukosta, mutta meillä pelitti niin hyvin että näillä jatketaan. :)

Ainakin kenkien kotisivuilta saa noita tilattua. En tiedä myydäänkö olloveja vielä Suomessa missään ihan hyllytavarana — jos tiedät jonkun liikkeen niin kerrothan, olisi kiva jos ei tarvitsisi aina Ruotsista saakka näitä välikäsien kautta tilailla. :P

(Kahtokaa, Karan tukka on kasvanut jo vähän takaisin ;w; Vihdoinkin.)

Suddenly Kara.


Menossa Salo Riders Trophyyn?

Katso siis myös tämä!


Jos käyt Salo Riders Trophyssä niin jää toki katsomaan samalla reissulla myös tekkejä! :) Loistava tilaisuus päästä "syvemmälle" rotuun, tämä tilaisuus on ensimmäinen laatuaan Suomessa joten kannattaa käyttää hyödyksi. ;) Ainakin meikäläinen (ja varmasti kaikki muutkin) vastailee kysymyksiin ja selittelee rodusta jos joku vain tahtoo. Näitä hevosia ei voi olla liikaa...


Ex-arabiriimu, kukkasia ja kevättä (kuvapostaus)

Ensi viikolla on luvassa yllätys! En halua pilata jännitystä joten en edes vihjaa mihin se liittyy, mutta jännää se tulee olemaan. ;)

En jaksa kirjoittaa mitään ihmeellistä mutta yritän pysyä silti edes jotenkuten aktiivisena, joten jälleen kerran kuvaspämmiä olkaa hyvä. :D

Suitsista sen verran että ne olivat alunperin arabiriimu, jota ei sitten koskaan lunastettukaan joten pidin itselläni ja tuunasin suitsiksi. Sekä suitset että ohjat ovat 100% lampaanvillasta poimien kudottua pirtanauhaa (jotain hyötyä oli siitä artesaanikoulutuksestakin...) Kunhan löydän lisää samansävyistä lankaa niin aion tehdä suitsiin vielä turpa- ja otsahihnan samalla kudonnalla. :) Koristeina on halvasti lasi- ja muovihelmiä. Rasvalanka vilkkuu näkyvissä vielä, protoilen vaihtoehtoisia kiinnityssysteemejä solkien sijasta ja tällä hetkellä testissä on sidonta rasvalangalla.

Kaikki Karan kuvat ovat © Sandra Dyster.

Huomatkaa Karan hauskat ruskeat korvat... :D Se ei vaan osaa päättää tahtooko näyttää mustalta, ruunikolta vai mustanvoikolta joten herra päättää olla kaikkea yhtä aikaa?


"MOI"







Korvat :D

Tässä tämä hurja, villi ja levoton orhi ;O 


Hei hei seppele :c

"Ai mikä seppele? En mie vaa oo nähny mitää seppelettä."



Perunasäkki viritetyllä vieterillä (kuvapostaus)

Sain vielä näin jälkikäteen laadukkaita kuvia toissaviikkoisista tallikisoista, joten jälleen kerran —
kuvaspämmi! :D

© Lotta Rahikainen (hartialinjasta ei puhuta hyiyökyäk  >__>")

© Elli Pölhö

© Elli Pölhö

© Elli Pölhö

© Lotta Rahikainen

© Lotta Rahikainen

© Lotta Rahikainen

© Lotta Rahikainen

© Lotta Rahikainen

© Lotta Rahikainen (Kuolen häpeään taas tuon istuntani kanssa D:D:DD:D Mihin suuntaan perunasäkki tippuu...?)


Kesäkausi check!

Mitäpä muuta tähän sitten lisäämään kuin että jipii, itsekin pääsen nyt "lomailemaan" kun ei tarvitse juosta aamu- ja iltatalleja tekemään. Kesä \m/


Osa kuvista on aiemmin otettu, kun Haddi, Kara ja Merlot pääsivät hetkeksi yhdessä kevätvihreille.

Kara on hauskasti puoliksi musta ja puoliksi ruunikko, kun takana on vielä kulottunutta talvikarvaa jäljellä. :D





Levitoiva hevonen :D

Pieni viaton matomies laittoi päitset itselleen "paremmin" päähän.



Tähän kuvaan tiivistyy hyvin laidunkausi...

Hieman pappakin jaksoi pörheillä.



Karan ekat kisat, ylimotivaatiota ilmassa

Kuvat on videon kuvakaappauslaatua, laittelen videoita mm. sooloillusta uusinnasta kunhan saan pakattua
 ne tarpeeksi pieneen kokoon. :)


Eilen oli historialliset hetket kun Kara kävi elämänsä ensimmäisissä kisoissa, ja siinäpä oli pienelle miehelle paljon ihmeteltävää! On se orin elämä rankkaa kun pitää koko ajan esiintyä ja olla äänessä, se on ihan sama haetaanko sitä huomiota tammoilta, peilikuvalta vaiko kottikärryiltä... ;D

Mutta voi kuinka fiksusti Kara oli moikkailuistaan huolimatta, se yllätti minut ja välillä jopa taisi ihan vahingossa kuunnella radallakin, herranjumala sentäs! Koska kotona olemme harjoitelleet lähinnä 60-70 cm niin kisoissa mentiin perusrata 50 cm ja uusinnassa 60 cm. Onneksi oltiin aiemminkin samassa maneesissa oltu eivätkä uudet esteet ja yleisö aiheuttaneet minkäänlaisia sydämentykytyksiä. Perusrata meni puhtaasti ja Kara, jota yleensä ei kiinnosta nostella koipiaan pikkuristikoille ja kaveleteille, oikeasti hyppäsi pienetkin esteet! Alkuun ajattelin myöskin mennä koko radan ravilla läpi jotta saisin lähestymiset varmasti hyvin, mutta Kara tarjosi niin innolla laukkaa että muutamiin väleihin annoin sen sen ottaa — aina ei herraa huvittaisi liikkua hyvin eteen, joten nyt kun se kerta tahtoi niin antaa mennä vaan!

Uusinnassa Kara ajatteli vähän liikaakin eteenpäin, sillä ensin itse möhläsin ja aloitin väärää rataa ja sen jälkeen Kara kunniakkaasti hyppeli väliin muutamia omia ylimääräisiä esteitään... :D Se ei tyhmäillyt tai kiikuttanut, mutta en itse ollut hereillä ja niinhän Kara katsoi että tossa on este ja siitä pitää mennä yli boing. Ei kai kukaan nyt maneesissa seisota esteitä turhaan? ;I No, pyysin siinä sitten vauhdissa luvan jatkaa radan loppuun ja niin me sitten sooloiltiin vähän normaalia pidempi uusintarata... Kara oli niin symppis pomppiessaan korvat tötteröllä extraesteitä että mitäpä mie siihen lisää enää kommentoimaan. :""D

Lopputiivistelmänä Kara skarppasi ja meni paremmin kuin kuski, ehkä ensi kerralla minäkin sitten voin kokeilla olla hereillä ja a) muistaa radan b) pitää kurssin oikeilla esteillä...

31.5 on tiedossa meittien ensimmäiset koulukisat, joilta en ratsastustaitoni tuntien paljoa odota mutta käydäänpähän keräämässä sekin kokemus. Tämä eka kausi Karan kanssa lähinnä vain käydään ihmettelemässä ja totuttelemassa kisahulinaan enkä edes lähde tavoittelemaan menestystä — toki on mahtavaa jos niitä sijoituksia siinä sivussa vahingossa tulisi, mutta 2015 focus on ihan vaan saada kisaamisesta rutiinia pikku-ukolle niin että ensi kausi voitaisiin sitten ottaa jo vähän tavoitteitakin mukaan.


Hoitaja, valtakunta hevosenhoitajasta


Hirveän hempeilevä olo tuli tänään kun puunailin Karaa. Se torkkui rauhassa ja havahtui sen verran että nosti kavioitaan puhdistettaviksi, jatkaen sitten lorvimistaan. Tuntuu niin hassulta miten se onkaan onnistunut antamaan osalle ihmisistä jotenkin äksyn tai vaikean kuvan, pieni mutapossuniko muka olisi hankala?! Toki se käy vieraissa paikoissa aina kierroksilla ja varsinkin alkuun ukkeli tuppasi unohtamaan herrasmiestavat päästessään seikkailuun, mutta nykyisin se on jo vieraissakin töhöttämistä ja saapumisestaan äänekkäästi ilmoittamista lukuunottamatta todella nätisti: viimeksi käydessämme Rouhialan maneesilla tuuppailemassa pikkuorhi käyttäytyi suorastaan moitteettomasti mikäli "turpa tukkoon"-komennon ohittamista ei lasketa... :P

Nykyisin Kara sietää uusia ihmisiä jo paljon paremmin kuin vuosi sitten, ja täysin tuntematon saa nousta satulaankin ilman protestointeja. Se on silti selkeästi vielä varautunut muiden kuin pääorjansa aka minun kanssani ja testailee yhä ihan suruitta mitä muut ovat miehiään irvistelemällä, kiemurtelemalla ja huitomalla kavioilla ilmaa. Helpostihan tuollainen käytös säikäyttää varsinkin jos on vieraan hevosen kanssa, mutta Kara ei selkeästikään yritä osua, säikyttää vain, ja siinä se on onnistunut vähän turhankin hyvin: en meinaa löytää vakituista luottohoitajaa joka tahtoisi luoda suhteen tämän herran kanssa, mikä toki vaatii hieman hevosenlukutaitoa ja jämeryyttä — ja siinä se. Muutamia hyviä ehdokkaita on ollut mutta he ovat kadonneet jossakin vaiheessa eivätkä ole ottaneet yhteyttä tullakseen uudestaan tapaamaan Karaa. Sitten on ollut joitakin tapauksia jotka ovat selkeästi joko yliarvioineet omat taitonsa tai vaihtoehtoisesti kokeilleet hakuammuntaa hoidokinetsinnässään; oikeastaan järjestään netin kautta löytyneet nuoret hoitajaehdokkaat jotka eivät ole tuntuneet rekisteröineen vaatimuksia "täysi-ikäinen", "osaava, napakka" tai "kokemusta nuorista hevosista". Näiden ääripäiden väliin mahtuu ne jotka kyllä viimeistään pienellä egobuustilla pärjäisivät testosteroniteinin kanssa, mutta eivät yhtä tutustumiskertaa pidemmälle edenneet.

Alkaa olemaan pikkuhiljaa epätoivoinen olo, mistä minä nyt hoitajan taion edes valmennus/kisareissujen apukädeksi — kloonaanko itseni vai voittaisinko lotossa ja palkkaisi ammattilaisen? Minulle olisi tärkeää saada Kara hyväksymään se että sitä voi käsitellä ja liikuttaa muutkin kuin minä, koska kuvitelkaa mitä tapahtuu jos joutuisin vaikkapa sairaalaan. Kyllähän aina orhi ruoan saisi ja siskoni sekä isäni pystyvät sen aivan hyvin tarhaamaan ja pitämään fyysisesti kunnossa, mutta Kara rakastaa huomiota ja on aivan maansa myynyt jo jos yhtenä kiireisenä päivänä en voikaan viettää aikaani sen kanssa ihan vain hengaillen jos en ratsastaen. Kuka sitä sitten rakastaa, puunaa ja vie rallittamaan? :( 

Kara on aivan mielettömän hurmaava ja suuri hevospersoona jota en vaihtaisi edes Makka Shaeliin tai Totilakseen. Joka ilta haluan nukahtaa nopeasti että pääsisin aamulla taas Karan luokse. Jokainen hevonen on minulle tärkeä, mutta Karalle on aivan erityinen paikka sydämessäni. Se on minun ystävistäni parhain ja luotettavin. 


Valmentajia, opettajia, näkökulmia, centered riding...

Minulla on ongelma: päässäni on ainakin tuhat ja yksi postausideaa joista ainakin tuhat olen tainnut listata paperille, mutta en saa aikaiseksi toteutettua niitä. Tiedän että teitä tuskastuttaa kuunnella ininääni ja pitäisi vain istua koneelle ja kirjoittaa, mutta pääni lyö tyhjää aina kun pitäisi kirjoittaa jotain selkeää ja fiksua! Sitten ajattelin tehdä edes jotain rutiinia ja kirjoittaa vähintään jokaisesta valmennuksesta jotakin: no, minä lähdin taas tälle matelulinjalle että ketäpä ne kiinnostaa en kirjoita.

Nyt lopetan matelun ja lupaan kirjoittaa sekä huomisesta Kaisa Pulkkisen tunnista että myös ensi viikon valmennuksesta Karita Kotikulman silmän alla. Keskiviikkona olen aikataulun suosiessa menossa yhäkin vain kuuntelemaan Kimmo Kinnusen tunninpitoa, hänhän on loistava mutta olen arka lähtemään vielä Karan kanssa hänen luokseen: Kimmo on ollut pienestä pitäen yksi idoleistani, joten luonnollisesti minulla on ramppikuumetta lähteä peeloilemaan paikan päälle raakileeni kanssa.

Olen pitkään harkinnut perehtyväni centered ridingin istuntaharjoituksiin ja nyt maaliskuussa olen lopultakin saanut potkittua itseeni liikettä asian tiimoilta. Käyn Maarit Relanderin tunneilla harjoittelemassa ja olen jo aivan hurahtanut koko hommaan, centered riding on loistava työkalu tasapainoisen ja istuntalähtöisen ratsastuksen kehittämiseen. Olen aina painottanut omassa ratsastuksessani enemmän istuntaa ja kaikki suosikkiopettajani ja -valmentajani ovat olleet hyvin istuntaan keskittyviä, joten ihmettelen kovasti että lähdin vasta nyt kaivelemaan centered ridingiä tarkemmin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :D Mikäli teitä kiinnostaa niin avaan aihetta mieluusti enemmänkin kun itsekin pääsen paremmin jyvälle kyseisistä harjoitteista, ja vaikkei kiinnostaisikaan niin avaan aihetta silti. Hähähä.

Minulla ei ole paljoa uusia kuvia, tai on mutta säästän ne myöhemmäksi ajankohtaisempiin postauksiin. Mutta spämmään teille silti pari alkutalven kuvaa pienestä pallomahaisesta lapsesta... Ei ole ainakaan liian laiha...... köh... Enkä nyt kerro puhunko kaksi- vai nelijalkaisesta. ;(

Kaikista kuvista kiitos Emmi Tiusaselle.

// Niin ja joo, otin nokkiini kun haukuttiin lihavaksi epätekeksi Karaa näiden kuvien perusteella. Joo, sillä oli mahaa, ja niin oli tarkoituskin kerätä massaa kevättä varten kun kuivuu silloin muuten ihan kasaan kun ei ole vielä kunnon lihaksistoakaan. Ensi kerralla kun parjaatte jonkun hevosta niin tehkää se yksityisesti niin ettei kenenkään mieli pahoitu. :--)



Minun syyni herätä joka aamu.