If the carpet is the Turkman’s soul, the horse is his wings.


Dreams are made to be true,
aiemmin haaveilin teille myytävästä ahaltekestä, myöhemmin kävin katsomassa sitä:
nyt poikalaumaan on liittymässä yksi maailman upeimman hevosrodun edustaja.

Ahalteke, ensimmäinen muttei viimeiseni.


Se tunne kun tajusin sanoneeni että "joo, kyllä mie tämän otan", sitä on vaikea sanoin kuvata. Olen niin kauan, alakouluikäisestä lapsesta saakka haaveillut omistavani joskus ahalteken, että nyt kun unelma toteutui on vaikea uskoa sitä todeksi. 

Tutustuessani uuteen tulevaan kisakaveriini ja unelmieni tiivistymään, sain ratsastaa myöskin pidemmälle koulutetulla tekeorilla jotta saisin tatsia rodun ominaisuuksiin ratsastaessa — ja jukupätkä, jo niiden samettisten ja pitkien askelien vuoksi kannatti matkustaa! Myöskin tämän kolmevuotiaan oripojan Kara-Galipin selässä kävin vaikkei herra paljon vielä osannut, mutta mahtavan pehmeät askeleet sieltä silti paljastui. Jos olen koskaan pitänyt jonkun toisen hevosen askelia pehmeinä, niin nekään eivät voineet voittaa Karan untuvaista askellusta. *_* Dat waz heaven. Puhumattakaan kuinka hyvin koulutettu se oli jo valmiiksi, kolmevuotias ori oli rauhallisempi varustaa ja käsitellä kuin 17-v issikka... Tai sitten Haddi on vain, no, Haddi. :D Kaiken antaa Kara tehdä eikä mikään toimenpide sitä hötkäytä, ja tammoista huolimatta jaksoi keskittyä ihmisten vaatimuksiin. 

Kerron myöhemmin enemmän tästä elämäni parhaimmasta repäisystä, nyt olen vielä liian hämmentynyt kirjoittaakseni mitään sen kummempaa. (Hämmentynyt myös siksi että osallistuin tänään Lilla Ettanilla extempore koulukisoihin ihan kylmiltäni, ja ihmeekseni muistin radan ja sain hyväksytyn tuloksenkin, 61% :D Ehkä ensi kisoihin ilmoittaudun silti sen verran ajoissa että ehdin harjoittelemaan...)

Tässä muutamia kuvia, lisää löytyy galleriastani.



"Mitäköhän tuokin tossa tuijottaa, eikse ennen hevosta oo nähnyt..."



Ensimmäiset näyttelyt, ja...

...Näyttelyiden paras!

Kiitos Bloggerille laadun murskaamisesta.......

Eilen illalla olin vasta 21:30 kotona, joten olin vielä lähempänä puolta yötä puunaamassa Merlot the kakkapyllyä näyttelykuntoon — totta kai juuri ennen näyttelyä piti pyöriä pihalla niin lannassa kuin mudassakin! Ja luojan kiitos heräsin aamulla aikaisin jotta ehtisin vuolemaan kaviot, eipäs siinä mitään meinaan ehditty vuolemaan kun loimet oli revitty päältä ja tietenkään puhtaissa alusissa ei ollut voinut piehtaroida, vaan taas lannassa niin että vastapesemässä pollessa oli vihreä läikkä kyljessä. Enpä ole koskaan ennen putsannut hevosta yhtä tehokkaasti kuin tänä aamuna!

Näyttelypaikalla Merlot äijäili, ori kun mielestään on muka vieläkin. Kamalan pahaa metakkaa lähti noinkin pienestä elukasta ja molemmat sai päivän liikunnat kun Merlot ei voinut olla paikoillaan sekuntiakaan. Ihme kuitenkin tapahtui ja kehässä se käyttäytyi oikein nätisti, tuomarillekin poseerasi hätkyilemättä. Päästiin BIS-kehään, mikä jo itsessään oli miulle iso juttu. Vielä suurempi oli kuitenkin se, että jaettuaan Reserve Champion-tittelin tuomari alkoi kertomaan miksi hän arvostaa ruunia, varsinkin jos ne ovat hyvässä kunnossa. Aavistin jo mitä oli tulossa, mutta oli olo silti aivan hämmentynyt kun tuomari käveli luokseni, kätteli ja sanoi "Congratulations, what a great horse he is" ojentaen palkintopystit. Mitä, Merlotko oli näyttelyiden paras? Anteeksi mitä?! Lähdin näyttelyihin sillä ajatuksella että kerätään vaan kokemusta vaikkei menestystä tulisikaan, minä en ollut koskaan ennen esittänyt hevosta eikä Merlot ollut juossut kehässä.

Erityisesti mieltä lämmitti tuomarin kommentit hyväkuntoisesta, vireästä pikkuhevosesta ja asiallisesta ja ammattimaisesta esittämisestä — me kun ei oltu oikeasti perillä oikein mistään ja yritin vain parhaani mukaan pysyä Merlotin rinnalla ja poissa tieltä rakennetta arvostellessa. :D

Nyt on superhyvä mieli! Jos joku sattui olemaan kuvaamassa ja mie Merlotin kanssa osuttiin linssiin, niin säpoon latu93@POISTAhotmail.com voi lähettää kuvia. :)

Tuli jos jonkinmoista pystiä matkaan.

Olin flunssaisena juoksemassa, mikä taitaa näkyäkin. :D


BIS.


Te kysyitte, minä vastaan

Irmelin isolla nenällä ei ole mitään osuutta asiaan, mutta on se komea tuulenhalkoja.
Ja hyvin kristillisesti tasaluvulla kysymyksiä, 25. :)  Näitä sateli niin kommenteissa, mailitse kuin lärvikirjastakin pari. Kysymykset ovat aivan sikinsokin, hevosaiheet ovat randomien kysymysten seassa.

Miulla on myös hyvin jänniä uutisia, mutta hyshys, saatte kuulla niistä vasta seuraavassa postauksessa... ;) Kjeh.

1. Onko sulla sisaruksia?
On, kuusi vuotta nuorempi pikkusisko.

2. Kuka on sun paras kaveri?
Muuan Iina, jonka kanssa oltiin pitkään naapureita kun asuin kaupungissa. Välillä ollaan oltu samassa koulussa ja välillä ei, hän minut myöskin houkutteli Niemenpeltoon issikoiden pariin. Nyt mokoma ryökäle on muuttanut toiseen kaupunkiin pitkän matkan päähän opiskelemaan, mutta onneksi Whatsapp, Facebook ja puhelin on keksitty, ja tietty joskus viikonloppuisin osutaan samaan kaupunkiin samaan aikaan. :) Hyvä ystävyys sietää pitkääkin välimatkaa, aivan kuten parisuhteetkin!

3. Seurusteletko?
Kyllä, ja onneksi tyttö on aivan yhtä eläin- ja hevosrakas kuin minäkin joten tullaan ainakin juttuun. <3

4. Lempiväri?
Tykkään oikeastaan kaikista väreistä, rrrrrakastan kaikkia mehukkaita värejä, mutta auringonkeltainen on kyllä aina ollut nam. Tämmöinen herkullinen keltainen!

5. Lempiruoka?
Olen niin allerginen kaikelle mahdolliselle ettei ole varaa nirsoilla, pidän kaikista ruokalajeista joita vain voin syödä ilman kuolemanvaaraa. :""D Mutta jos on pakko joku suosikki valita niin hunajakanapasta, nomnomnom.

6. Tuutko joskus Hämeenlinnaan?
Olen mennyt Hämeenlinan läpi mutten ole koskaan pysähtynyt siellä, ei ole ollut oikein sinne asiaa — mutta en ikinä sano en ikinä, jos joku kaveri muuttaa sinne tai siellä on näyttelyt/kisat tms. niin totta kai. :)

7. Haluatko tehdä haasteen? :D Eikö ollut ovela?
No oli. :D Kyllähän minä tuon linkkaamasi kesäkuvahaasteen voisin vaikka toteuttaakin.

8.Miten päädyit ostamaan Haddin ja miten ostit sen? :)
Meidän ensimmäisenä
yhteisenä päivänä otettu
dämä kuva. :)
Edellinen ponini oltiin palautettu kasvattajalle sen kolmijalkaisuuden vuoksi, ja minä mökötin enkä tahtonut enää ratsastaa. Vanhempani silti sinnikkäästi etsivät minulle uutta hevosta, ja roudasivat Haddia katsomaan. Olin alkuun hirveän kyyninen, mutta heti kun näin Haddin tiesin että sen tahdon! En tosin lainkaan tiedä miksi sen tahdoin, sillä se ei suostunut tulemaan talliin, oli tasoltaan ihan helppo ö, oli säikky ja kärsi vetopaniikista, pukittipa se myöskin komealla sarjalla makutuomarini alas pöpelikköön! :D Jotenkin Haddi oli silti vain niin symppis ja omanlaisensa, joten se otettiin koeajalle. Muistan kun isäni kysyi kuukauden jälkeen että no tahdotko sie tuon Haddin, olin että mitä ihmettä mitä se tommosta kyselee, tietenkin! :) Pitkä ja kivinen on ollut taival, mutta yhtäkään hetkeä en pöhkö-Höpöni kanssa vaihtaisi pois.


9. Onko tää heppa josta puhut se Etta joka on nyt Haukkamäellä? :)
Kyllä vain, eikös käynyt hyvä tuuri kun tiemme tapasi jälleen?

10. Juotko/poltatko?
En voi varsinaisesti sanoa juovani, sillä korkeintaan kilistelen juhlissa tai otan saunakaljan. En tykkää käydä baareissa tai bileissä enää, olen huomannut että yleensä siitä seuraa minun kohdallani enemmän haittaa kuin iloa — oletko koskaan laapannut lantaa aivan jumalattomassa darrassa? En suosittelekaan kokeilemaan... :D En myöskään polta, yritän pitää itseni hyvässä fyysisessä kunnossa ja olen myöskin sen verran nuuka että askien hinnatkin jo hirvittää.

11. Silmien väri?
Todella tummat siniharmaat.

12. Random fakta sinusta?
Minulta on murentunut viisaudenhammas pirstaleiksi mutten uskalla käydä korjauttamassa sitä.

13. Missä haluaisit olla juuri nyt?
Jossakin aurinkoisessa paikassa, täällä on kurja vesisade.

15. Monessako meressä olet uinut?
Apua odotas... *Googlaa maailmankarttoja* ömn, neljässä: Välimeressä, Persianlahdella, Arabianlahdella sekä Mustallamerellä.

Hra. osaan-käyttää-aurinkotuolia.
16. Monessako maassa olet käynyt?
Olen huono muistelemaan! :D Ömhöm, varmaankin seitsemässä: Egyptissä, Espanjassa, Bulgariassa, Arabiemiraateissa, Kreikassa sekä tietenkin naapurimaissa Virossa ja Ruotsissa. Saattaa olla että blackouttasin jonkun matkan kokonaan, nyt ei aivo pelaa.

17. Amerikanaksentti vai brittiaksentti?
Vaikka olen hyvin jenkkiteemainen lännenratsastuksineni ja jenkkiautoharrastuksineni, niin pakko silti sanoa että brittiaksentti kuulostaa paremmalta ja vain... no, en tiedä, aidommalta. Älkää edes kysykö...

18. Missä kielessä haluaisit olla todella hyvä?
Venäjässä! Sitä olen kyllä opiskellut, mutta en riittävästi. Venäjää tarvitsee varsinkin täällä päin Suomea paljon.

19. Syötkö aamiaisen joka päivä?
Ainakin yritän, työpäivinä syön vähintään kun työpaikka tarjoaa kattavan aamiaisen ruokalassaan.

20. Montako kertaa olet ollut sairaalassa ja miksi?
Lyhyempiä kertoja esim. allergiakohtauksen vuoksi on ollut useampia, mutta varsinaisessa osastohoidossa olen ollut yhteensä kolme kertaa. Karmeinta oli sikainfluenssan vuoksi, kaikki kohtelivat kuin spitaalista!

21. Haukkiksen top5 hevoset ja ponit? :)
En minä osaa laittaa näitä järjestykseen, pidän oikeastaan aina kaikista hevosista joihin tutustun (Haddi ja Merlot on kyllä poikkeuksia, meirän ruunaremmiä ei mikään voita! :). Timolla on kyllä sellainen suosikkiasema, Etasta pidän myös hyvin paljon. Sara ja Tara ovat mukavia vauhtipalleroita ja Kolombolla on yksinkertaisesti aivan mahtavat liikkeet, kunhan sen saa vain ensin käyntiin. :"D

22. Miksi pidät blogia?
Minusta on hauska laittaa kaikkia tapahtumia ja valokuvia muistiin. Pidän sitä siis ensisijaisesti itseäni varten ja teen blogini kanssa vain kaikkea mistä tykkään, eikä sitä mitä vaaditaan.

Ei pelkästään ratsastus!
23. Mikä ratsastuslaji kiinnostaa eniten?
Paha kysymys, tiedätte ehkä että minähän olen tunnetustikin kiinnostunut kaikista lajeista kuten valjakkoajosta, esteratsastuksesta, työajosta, trailista, pleasuresta, kouluratsastuksesta, raveista... lista on loputon varmaan. Tällä hetkellä inspaa eniten trail, reining sekä esteratsastus.

24. Lempijuomasi?
Kahvi. Koska kahvi on kahvi.

25. Lempilemmikkisi?
Ei rakkaita lapsia voi laittaa järjestykseen! D: Kaikki ovat tasaveroisesti yhtä tärkeitä.



Länkkärispämmi (kuvapostaus)

Länkkäriteemaista kuvapostailua, yeehaw! Mm. barrel racing-kuvailua Niemenpellossa sekä tyttöystävä kävi vähän peltoilemassa Haddin kanssa, mikäs tässä hewostellessa. :)

Ps. Kierin tuskissani lattialla. Suomessa olisi myynnissä at-ori, hintana, 5 000 €.
Siis luitteko varmasti, vain 5 000 €.
Suomessa. Suomessa, ei Virosta tai Ruotsista tai Venäjältä.
Niin, 5 000 €.

;______; Joskus voitan vielä lotossa ja kasvatan ahaltekejä ja issikoita ja miniatyyrejä ja suomenhevosia ja quartereita ja painteja ja appaloosia ja hinkuvinkuintian banaaniponeja...
































Ylläripylläri estekisat — toinen sija

(Kysymyksiä saa edelleen miulle pommittaa! :)

:P Väsyttää.

Niin, repäisin ja osallistuin Timo-ruunalla estekisoihin tänään, luokkakorkeutena 60 cm: oli jo olympiakullan arvoinen suoritus että edes uskalsin taas lähteä kisoihin! Harjoittelemaan ehdin Timon kanssa ennen kisoja kerran, kotona sitten yritin harjoitella Haddin kanssa mutta eihän se tietty ihan sama asia ole hypätä Timon kaltaisella konkarilla ja Haddilla.

Mutta höh kun olen kamala ja laitan enemmän (?) kuvia suorituksesta vasta myöhemmin, kun niitä lisää saan. Nyt oli kuvia lähinnä esteille lähestymisistä ja niiltä poistumisista, juuri hyppyosuudet olivat jääneet sitten kuvaamatta... :D 

Toinen sija tuli! Ruusuketta ei matkaan kuitenkaan lähtenyt, sillä luokassa oli vain kolme osallistujaa ja vain ensimmäinen pääsi palkinnoille. Vaikka unohdinkin aivan totaalisesti oikeasti ratsastaa, paatuneena viisikäyntimopoilijana laukkasin perusistunnassa (Tosin tähän väliin ylpeänä mainitsen että nykyisin Haddi pitää kolmitahtisen laukan kolmipisteistunnassakin, eikä aina edes yritä vaihtaa possupassiin! :) ja uusinnan ekasta esteestä ohjasin ohi — älkää edes kysykö — niin hyvin meni! Tästä rohkaistuneena sitten parin viikon päästä koulukisoihin mars, siellä jos sitten muistaisin miettiä sitä ratsastamistakin enkä vain matkustelua... 

Illalla kipusin vielä Tara-suomineidin selkään, ja aikamoinen betoniporsas olin sielläkin. En tiedä missä ajatukseni oli koko päivän, ei ainakaan siinä mitä juuri sillä hetkellä teen eli ratsastan, haahuilin vain satulassa ja välillä piti oikein henkisesti läimiä itseään poskille että KESKITY NYT. Niinä harvoina hetkinä kun olin tilanteen tasalla oli menokin ihan semiok, mutta yleensä ottaen me Taran kanssa vain kirjaimellisestikin juostiin tunti läpi. No, tapa se on sekin.

Seuraavassa postauksessa on luvassa länkkärispämmiä kaiken tämän este- ja koulurumbailun päätteeksi, ellei sitten kysymyksiä ole siihen mennessä ehtinyt kasautumaan. Cya then!



Kauhistunut ilme :D Oli se verkkailu jännää lol.







 _miks_me_ei_MENNÄ?! D:D:D:D::D:<

Epätoivoinen ravipohkeenväistö.