Se on unelmaa

Nyt kun yöllä tilille ilmestyisi muutama tonni lisää...


Rakastuin. Ei saisi, mutta niin silti kävi. Kävin tänään kokeilemassa sitä tammaa josta aiemmassa postauksessa puhuin ja olin aivan myyty, toivottavasti olisi hevonenkin pian. Rauhallinen ja kiltti, reipas mutta jarrut löytyi, kuuliainen, sopivan kokoinen, sopivan ikäinen, kelpaa kisakaveriksi ja sopisi alistuvana lapasena laitumella pomoilevan Haddin seuraksi. Elänyt pihatossa eli pärjää siinä hyvin, länkkäri onnistuu siinä missä muutkin, tykkää hyppäämisestä, maastovarma, sopisi hyvin tasoittamaan vähän hötkyilevää arkajalkahevosta ja ratsastajaakin... Kuulostaa juuri siltä mitä minun unelma on toisen hevoseni suhteen, sopiva minulle ja sopiva Haddille.

Ajattelin että liian hyvää ollakseen totta. No, niinpäs minulla onkin nyt hieman hätä kädessä kun rahaa ei ole riittävästi, porukat eivät tunnu innostuvan sponssaamisesta ja olen jokseenkin varma että tuollainen aarre on jo myyty siinä vaiheessa kun olen saanut säästettyä rahat kasaan. 8( Ainahan voin toivoa parasta, jos löytäisin vaikka jonkun viikonloppu- tai iltaduunin lisätienesteiksi. Räpyttelen kauniisti silmiä sukulaistädeille ja -sedille kertoen nyyhkytarinaa siitä kuinka Haddi ei voi jäädä yksin talveksi.... 8) 

Yllätin itseni ja jaksoin vielä yhdeksän jälkeen illalla käydä liikuttamassa Haddin, vaikka olinkin aivan poikki koeratsastuksen ja puomitalkoiden jälkeen — vuoltiin suoria koivunrankoja ja maalattiin supermakeita blingbling-puomeja mm. hopeamaalilla. Kunhan saisin Haddille töppöset (tai vaihtoehtoisesti sen etusen ja toiseen takasen keväiset lohkeamat kasvaisivat niin pian että saisi kengät kiinni) niin pääsisi taas hyppäämäänkin; herralla on ollut nyt sopivasti vientiä eteenpäin niin että jarrut kumminkin vielä löytyy, ja tekisi mieli hypätä ja jatkaa reiningtreenejä siitä mihin keväällä jäätiin.

Haddi piristi tänään olemalla taas normaali, se ei ollut laamana turpa taivaissa mutta ei möyrinyt virkkuukoukkunakaan. Perse laahasi kilometrin jäljessä, mutta ruuna tuntui halukkaalta liikkumaan ja kevyeltä ratsastaa. Vaikka haavesuokkini olisikin jo myyty ennen kuin saan rahaa säästettyä, voin aina turvautua siihen että onneksi minulla on kotona jo yksi halutessaan mukava ja aina yhtä rakastettava, pienisuuripersoona Haddi. :) Se ei ehkä ole aina kamalan hyvä minunlaiseni aremman ratsastajan alla eikä Haddi saa aina luottopisteitä kamalasti kerättyä, mutta se ei silti muuta sitä tosifaktaa että se on minun ensimmäinen kunnon hevoseni, ja vaikka kuinka aina kitisen siitä kuinka huonosti meillä välillä menee ja miten miua riepotetaan kuusnolla niin en silti koskaan tahtoisi jänishousuissikastani eroonkaan. Haddi saa minun puolestani rällätä vielä 30-vuotiaaksi saakka täällä, mieluiten pidempäänkin. ;)




Kesästä loppuelämään (+kuvapostaus, miniatyyrihevosia!)

Hän esiintyy teille alempana.

En tiedä mitä tapahtui, hevosten piti olla täällä vain kesän mutta nyt nähtävästi kesä venyykin loppuelämän mittaiseksi... :V Tulin siihen tulokseen että tuntuu kyllä ihan kohtuuttomalta maksaa ~400 €/kk tallipaikasta kun pihaton rakentaminen talviasuttavaksi vaatisi vain töitä ja jaksamista — ennemmin näen nyt vaivaa ja teen töitä pershikisenä kuin maksan itseni kipeäksi siitä etten jaksanut nyt kesällä niin tehdä.

Eli aina kun rakentaminen alkaa nyppimään, lasken mielessäni paljonko säästän vuodessa sillä että nyt askartelenpaskartelen (4 800 €!). Kyllä pukkaa taas intoa!

Lisätyön lisäksi tämä suunnitelma meinaa myös hevosmäärän kasvua, sillä Sintsi-ponihan palautuu omaan kotiinsa laidunkauden päätyttyä. Olen huomenna menossa katsomaan muuan lupsakkaa suokkirouvaa tässä aivan kotikulmilla, ja kieltämäti vähän jännittää. :D Onhan siitä jo viisi vuotta kun viimeksi olin hevoskaupoilla... Makutuomareita pakkaan kyllä autoon niin paljon kuin mukaan mahtuu ja lupaan olla kriittinen, eli en tee kuten Haddin kanssa — herrahan siis hepuloi koetilanteessa tallissa, yritti vedättää ja tempaisi toisella kokeilukerralla makutuomarini komealla pukkilaukalla tantereeseen, ja uskottelin itselleni että Hödö käyttäytyi niin vain siksi että jännitti uusia ihmisiä. Nyt sitä jännäilyä on kestänyt viimeiset viisi vuotta jos teoriani olisi pitänyt paikkaansa... :--) Kuulemani mukaan tämä tamma on kuitenkin todella kiltti ja rauhallinen luonteeltaan ja sopisi hyvin vähän säikympää hevosta tasoittamaan, joten vaikken nyt haluaisi liian optimistinen olla niin kuulostaa kyllä lupaavalta. Huomennahan sen näkee~

Kentän rakentaminen on vieläkin ihan vaiheessa, sen paikalla kun on selluksi menevä puupino jota ei ole vieläkään ostaja hakenut pois vaikka ennen juhannusta se olisi pitänyt tehdä. Epätoivoissani pykäsin keskelle peltoa pienen 20 m x 30 m aidatun alueen joka saa tuurata hiekkakenttää oman aikansa. On mahtavaa kun Haddilla pystyy taas  maastoilemaan turvallisesti, mutta joinakin päivinä sitä vain kaipaa turvallisesti aitoja ympärilleen... Tänään oli sellainen päivä, Haddi oli aivan vieterinä ja tuulinen päivä teki sen tavallistakin säikymmäksi. Testasin vielä ensimmäistä kertaa tuota ns. kenttää, ja alkutunnista Haddi juoksi pää pystyssä ja kyttäsi jokaiseen ilmansuuntaan. Kun lopulta herra palasi takaisin kuulolle, se väänsi itsensä edestä virkkuukoukuksi ja perse taaskin laahusti kilometrin perässä, eikä tahtonut niin mitenkään kulkea ergonomisemmin vaikka miten annoin ohjaa ja pyysin peppua alle. No, ehkä huomenna parempi päivä...

Sitten taas läjäpinokasa kuvia viimeisimpien viikkojen ajalta. On hyvä aloittaa Dexterillä, riiviöllä joka on selvästi suivaantunut siitä että koiranpentu Sisua huomioidaan välillä enemmän kuin Hänen Ylhäistä Korkeuttaan, ja punaposkien prinssi protestoi asiaa yleensä hyvin kovaäänisesti ja mm. kristallikruunussa istuen ja kristalleja meidän niskaan heitellen... Päivän tietonappula, ei kannata koskaan suututtaa kakadua! D:

Kameran säätökään ei onnistu ilman että joku linssilutikka on mukana, en kyllä tiedä kumpaa tarkoitan. :B




 Kävin tänään kuvailemassa miniatyyrihevosia, ja ei herramunjee ihastuin varsinkin pikkuvarsaan jonka olisi kantanut vaikka selkärepussa. ;u; En tiedä mikä shettiksissä, welsheissä ja minihevosissa oikein viehättää, mutta pitää olla varovainen ettei kohta pursua pihatto pikkuhevosia... Ikuisena haaveena on kahden pienen mustan shettiksen valjakko. Harmi ettei täällä päin turhan paljon pidetä kisoja valjakkoajon merkeissä, onneksi opetusta sentäs edes löytyy. (Kyllä, meikää kiinnostaa kaikki hevosurheilun lajit raveista kouluratsastukseen ja trailista valjakkoajoon...)








Länkkäristä inkkariksi sulat lepattaen

Halusin saada kuvia jälleen perinteisesti kesäksi leikatusta keesistä sekä väsäämästäni sulkakorusta — luonnollisesti Dexterin sulista oli pakko nuo korvakorut tehdä, eihän niissä muuten olisi mitään tarinaa. :D Siinä sitten lähti "viimeinen mohikaani"-huulenheitosta idea että pitäähän Haddikin saada kuviin mukaan, joten tässä kerrakin vähän mielenkiintoisempi kuvapostaus uudesta kesäluukista. 8)

Pakko vielä mainita että nuo suitset olen itse punonut, kaikista kumminta että koulussa sisustussuunnittelun kursseilla. Sain jotenkin kummasti ruikutettua opettajalleni että miksei muka suitset voi olla sisustuselementti, voihan ne naulaan pistää roikkumaan... :----D Wut.

Länkkäristä inkkariksi →
















Tässähän tämä kesä menee (kuvapostaus mm. uudesta perheenjäsenestä!)

Ilman tietokonetta on kelju olla, mutta onneksi nyt onkin niin paljon tekemistä etten paljon sillä muutenkaan ehtisi olla. Silloin kun ei hoida, ruoki tai liikuta hevosia niin täytyy opetella jakamaan huomio Dexterin ja perheen uuden asukin, pienen Sisu-koiran kanssa. C: Sisu on pieni (15.04 syntynyt) mustavalkoinen seropi, mamman puolelta siinä on bordercollieta, labradorinnoutajaa sekä himppu ajokoiraa, isä on labradorinnoutajan ja kultaisennoutajan risteytys. Kaikenkaikkiaan siis ihan hyvä ja fiksu miksaus, ja on pikkupoika ollut yllättävän fiksukin tuon ikäiseksi vintiöksi! Saas nähdä millainen Sisusta kasvaa isona, postauksen alaosassa on vekarasta kuvia.



Karsinat ovat edelleen kasa lautoja, mutta varustehuoneet, laidun ja pihattokatos ovat jo valmiita. Tässä hieman kuvia ensimmäiseltä päivältä, satulatelineitä vielä odottelen että tulisivat postista mutta muuten kaikki on jo kohdallaan.

Piirrettiin tämmöinen fiilistelykuva Itun kanssa joskus 13-vuotiaina, haaveiltiin omista hevosista ja omasta tallista... En raaskinut ottaa tätä piirrosta pois, dream came true! :V

Oikeasti tämä huone on ihan siisti. :D



Suojakatos vielä hieman puolivalmiina, langat roikkuu ja seinillä oli vielä tavaraa.

Sitten the Sisu-Susi, tuo hurja peto. :B Ajattelin tehdä jossakin vaiheessa, en kyllä yhtään lupaa että missä kun tämä miun netissäoleminen on mitä on, taas yhden erikoispostauksen jostakin talon karva/sulkaturrista kuten aiemmin tein Irmelistä. Tuossa esittelyssä kun sanotaan muuten että se on jo kolme kertaa parantunut pasteurelloosista, niin nytpä luku on jo seitsemässä... Eläinlääkärit pitää Irmeliä jo ihmepupuna, kun aina se vaan siitä jaksaa antibioottien avulla parantua vaikka ennuste näyttääkin usein huonolta. Irmeli ei tahdo lähteä vielä Rainerin luokse sateenkaarisillalle, se aikoo selvästi olla täällä riivaamassa ja kiusaamassa meitä niin pitkään kuin pystyy. :) Hywä.


Mikäs demoni se sieltä viipottaa.