Saanko esitellä suomalaisen herrasmiehen Hurun, Miian ja hänen siskonsa mahdollisen tulevan vuokrahevosen.
Ai kuinka heidän hevosasiansa liittyy blogiin? Mikäli he päätyvät vuokraaman Hurua kesän, niin Haddi saa uuden ystävän -molemmat höperöt nimittäin tulisivat kesälaitumille meille kotiin! :)
Miulla on sellainen kutina että jos saadaan hevoset kotitilalle, niin tästä kesästä voi hyvinkin suurella todennäköisyydellä tulla parhain (ja työteliäin) kesä ikinä.
(Arvatkaa kuka täytti eilen pyöreät 20? 8)
Siellä on kevät ja siellä on kaunis ilma, mikäs sen parempi keli työskennellä kentällä!
Tai siis jos hevonen olisi psyykkeltään ihan tasapainossa... Ohjasajopäivä oli vielä ok, mutta tänään meidän huippurohkea, urhea viikinkiratsu oli ihan huonot housuissa kun tuuli. Niin siis Islannissako ei sitten tuullut...? Tai ollut lunta...? Meidän paras rallikohtaus ikinä tuli nimittäin tänään siitä kun apuavoieivoieivoiei, hokki narskahti lunta vasten. :D Ei hyvää päivää, kustantaisiko joku tälle minun issikalleni (=sitkeä ja rohkea pieni viikinkihevonen, ei pelkää mitään ja loistava maastoratsu...) terapiaa, kun se käyttäytyy välillä enemmänkin kuin täykkäri Kentucky Derbyn lähtöporteilla... Jokaisessa kulmassa asui tuhat mörköperhettä, ja niin, tietenkin sitä naapurin tonttia piti vahtia kun naapuri siellä voi kaivella taas nenäänsä...
Yksi asia on varma, ja se on se että Haddin kanssa ei ole ikinä tylsää!
Kärsikää randompostauksesta, minun oli pakko vuodattaa tämän päivän epäreiluus pois, meinaan kun ajattelin ihan rauhassa vain treenata siirtymisiä ja ehkä siinä välissä sidepassia. Jotenkin kummasti tuosta koulu/länkkäritreenistä tulikin silkkaa balettia. :P
Pieneen hetkeen en taas ole kirjoitellut, jotenkin vierastan sitä että pitäisi tehdä postaus ilman kuvia -piti siis odottaa että edes yksi ajankohtainen kuva tulisi otettua, jotta pääsen kirjoittamaan kuulumisiani. :P
Viimeisimmän kahden viikon saldo:
- Turvonnut sääri ja hervoton mustelma (kengitettävä heitti lattiaan ja astui säärelle, kengitysessu pelasti!)
- Rystyset sileinä (Tuntuu jo olevan harrastuksena tämä purkuraudalla rystysten tasoittaminen.)
- Reikä kädessä (Älkää edes kysykö miten sain naulan uppoamaan niin syvälle käteeni!)
- Sormenpäät kateissa (Vinkki: kannattaa katsoa että raspaa vain kaviota eikä sormiaan)
- Mustelma kipeässä polvessa (asiakkaan kaviot olivat aika lennokkaat)
- Mustunut palovamma kädessä (Ei sitä kättä tarvitsisi tunkea ahjoon asti)
Olenkohan minä tätä menoa kymmenen vuoden päästä edes hengissäkään tässä ammattivalinnassa? :D
Nyt ollaan jännän äärellä: lähitunnit loppuivat tältä keväältä, ja nyt pitäisi hioa peruskengitys siihen pisteeseen että voi seuraavien jaksojen aikana keskittyä turvallisesti mm. kuumakengitykseen.
Mutta siis, anteeksi mitä, itsenäistä opiskelua?!
En ainakaan minä luota vielä itseeni liikoja. Siksi ovelasti minulla onkin henkisenä tukena ja "kotiopettajana" Haddin vakikengittäjä, joka toimii niinsanotusti mestarina -minä olen se oppipoika. Eihän mitään nimittäin opi harjoittelematta, ja hänen nikseillään sain eilenkin taas lukuisia ahaa-elämyksiä Haddille kenkää pistäessäni. Minulla on tuuria kun näin kotioloissakin on kokenut ammattiseppä kertomassa omia näkemyksiään ja vinkkejään, ja jotenkin eilen kaikki aukeni mielessäni taas hieman paremmin: jos kenkä kelluu, missä kohtaa kaviossa on epätasaisuutta todennäköisimmin, onko mallikenkä välttämättä plaanissa vaikka tehdassuora onkin olevinaan, paljonko uskallan ottaa alkuun leikkureilla, miten uuden kengän saa helpoiten sovitettua oikeanlaiseksi (mallaamalla vanhaan kenkään, eipä tullut aiemmin mieleen mutta nyt melkein kerralla sain taottua uuden kengän oikeaan malliin kun mallasin vanhalla kengällä muotoja. Kyllä se sokeakin kana jyvän löytää :D), millainen naulankoko on sopiva juuri Haddille jnejne.
Paljon taas aukeni, ja tunnen olevani taas himpun verran fiksumpi -vau!
Itsenäisesti kyllä uskallan joitakin pieniä kokonaisuuksia tehdä, kuten harjoitella Haddilla kengän naulaamista ja kotkauksien tekemistä -käytännössä siis otan kengän irti ja pistän sen takaisin samoihin naulanreikiin. :D Höpöllä kasvaa pinna kohisten kun tätä vielä hetkenkin jatkan... Myöskin vuoluja uskallan tehdä yksin, minulla on enemmän se että otan liian vähän matskua pois, mutta toisaalta minusta tuntuu että ennemmin vuolen vähän tiheämpään kuin rouskaisisin kerralla liikaa, olette ehkäpä samaa mieltä. :V
Ensimmäinen itsetekemäni kenkä valmistumassa, hieman hapuilua on näkyvissä mutta hei, eihän kukaan ollut seppä syntyessään ;) |
Muuta ihmeellistä päiviteltävää ei olekaan. Haddi on ollut oma kiva itsensä, semireipas mutta suurimmilta osin ollut ihan kuulolla ja rallittelematta. Tänään vain lähinnä läpiratsastin sen parin päivän tauon jälkeen kaikissa askellajeissa, ja loppuajasta tuntui mahtavalta kun Höpö oli kuin sulaa vahaa ja yhteistyö oli kyllä aivan saumatonta -ehdin vain ajatella että pysähdyn enkä vielä edes puolipidätettä ollut tehnyt, niin Haddihan ottaa niin nättejä tasajalkapysähdyksiä että namnam. Jopa kevyessä ravissa se kulki tuntumalla ja kuunteli meikäläistä, vaikka yleensä silloin Haddi vain mennä humpsuttaa turpa taivaissa ravurinaskeleilla. Missä vaiheessa siitä on tullut näin mukava ratsastaa? :O
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)