Oon nyt ollut viimeiset kolme päivää mukavasti saikulla, yöunet ja ruokahalu mennyt eikä se psyykekään ole ollut ihan kasassa joten lääkäri katsoi parhaaksi passittaa rauhoittumaan. Huono eroamaan, ehkä? :D Tästä sitten seurauksena on ollut se, että on jäänyt aikaa tehdä omia kivoja juttuja -no, lähinnä hevosten kanssa himmailua siis.
Tosin ainakin Haddin kanssa mie oon vaan saanut turpiini ja kyrpiintynyt entistä enemmän: toissapäivänä se pelkäsi niin hurjasti portin napsuvaa sähkölankaa, että tunnin sisällehaun saldona oli vain revityt kädet ja polvet muussina kun olin useampaankin otteeseen ottanut kontaktia maan kanssa Haddin vetäistessä mut komeesti nurin. Se oli ihan oikeasti kauhuissaan, pyöri kuin pieru perseessä, korisi ja hyppi pystyyn. Lopulta hain tallinomistajan avuksi ja saatiin Hödö talliin.
Ongelmat eivät loppuneet siihen, vaan kun lähdin samoille suunnille (mutta eri laitumelle, mulla palo pinna sen portin kanssa) viemään Haddia takaisin pihalle, niin sehän pisti liinat kiinni ja aloitti taas temuamisen. "En varmasti tuu, hitto siellä se portti taas oottaa mua!!!!" Niinpä sitten otin turpahinasta kiinni laittaakseni ketjunarun turvan ympärille -Haddi hyppää juuri silloin pystyyn ja miun sormet jää sen turvan ja turpiksen väliin. Ai vittu että sattui! Siinä oli se hyvä puoli että suutuin ihan helkkaristi, ärjäisin ja "jyräsin" Haddia silkasta kipuvitutuksesta -se meni heti tossun alle ja tyytyi piilottelemaan miun takana pahalta portilta, kun vein sen toiselle laitsalle. Nyt on sormetkin sitten kipeenä, how great is that.
Tänään kävin syöttelemässä Haddille porkkanoita siinä portin lähellä, että ei jäisi mitään kamalaa pelkoa. Se olikin tarpeen, sillä kovasti se vielä kyttäsi ja otti jatkuvasti epämääräisiä loikkia portilta pois, ja kun napsaisin porkkanan poikki niin poikahan lensi ainakin metrin ilmaan. Hui, naksahdus! Kun se lopulta uskaltautui takaisin miun luokse, se otti porkkanan, puraisi ja -naks, "IIIIK KARKUUN HYIII SE KUULU MIU SUUSTA!" Ja sinne tarhan perälle se sitten jäikin kyräilemään ja otti oman aikansa maanitella takaisin. =_= En aina ymmärrä.

Banana Split :D

Ratsastaessa Hödötsyykki on ollut ihan mukiinmenevä, ja olen testannut tekemiäni ohjia: hyvin toimivat ja pysyvät kiinnikin jopa. Nuo kuolaimista roikkuvat lärpäkkeet miun piti pistää jo alkuun pois, sillä Haddi keskitti kaiken energiansa siihen että saisi syötyä ne. :D
Pakko kehaista että ovat tällä hetkellä ehkä mukavimmat ohjat mitä meillä on. Nuo on punottu matonkuteesta neljän langan letiksi, eli ne ensinnäkin joustaa. Ne on myöskin tosi pehmeät käsissä, en tarvitse hanskoja noiden kanssa -ja mikä ehkä kaikista kivointa, noi on tosi kevyet, tuntuu ku ilmaa vaan ois. Suuhun pysyy siis koko ajan herkkä ja pieni tuntuma, ja puolipidätteistä saa suorastaan olemattoman pieniä, samoin kuin muistakin ohjien avuista, ja silti menee perille. Testikäyttö on vielä kesken mutta on nuo hyppäämiset ja kouluväännöt kestäneet, eivät pienten esteilopukkienkaan kanssa pettäneet. Että voin kyllä tuollaisia tilauksestakin tehdä jos joku tahtoo itsekin kokeilla, vaikken virallisesti noita ohjia vielä myykkään kun tosiaan vielä vähän protoilen ja hommaa kehittelen.


Ja sitten tuli käytyä tänään taas Karkillakin ratsastelemassa. Nyt kun oltiin tultu tutuiksi niin pystyin keskittymään enemmän jo ratsastamiseen -yritin kovasti saada omaa istuntaani paremmaksi, mikä ei kyllä näin suoraan sanottuna ollut kovin helppoa kun toisesta jalasta on nivelsiteet venähtäneet. No, parhaani yritin enkä nyt niin kamalan vinossa ollut, välillä jalatkin jopa olivat paikoillaan.
Karkki on kyllä ihan huippu ratsastaa ja uskon että kyllä mie sen kanssa pääsen edistymään ees jonkin verran vielä, tai siis kun se huomauttaa aika herkästi jos oon kovakätinen tai könötän -jos olen kova niin pää menee vinoon, ja jos könötän niin Karkki olettaa sen pidättäväksi istunnaksi ja parhaimmillaan pysähtyy töks vain. :D Haddi on niin tottunut näihin miun istuntavirheisiin ettei enää jaksa taistella niitä vastaan, lol... Hevosparka.

Kentän laidassa oli punainen jakkara. Punainen jakkara oli hyvin hiljainen oikeaan kierrokseen, mutta vasempaan se selvästi murisi ja sihisi Karkille. Vasemmassa kierroksessa se nimittäin väistettiin aina komealla kiertoliikkeellä, ja varsinkin laukatessa se selvästi vihjasi ruunalle että saattaa hypätä kimppuun. Hui, iik, sivuväistöliike ninjaelkein!