Justiinsa kun bailasin siitä että vapaus tuli, moikka vaan koulu niin... no mutta, onhan tässä aikaa muutama kuukausi elää ilman opiskelua ja näin suoraan sanottuna on helpotus päästä vihdoin ja viimein opiskelemaan ihan haluamaansa ammattia eikä vain parasta mitä on kaupungissa tarjolla -silloin 16-v ei paljoa huvittanut lähteä pois kotikaupungista kun tiedostin kyllä että olen vielä true murkkuikäinen teini, tyhmä, mustavalkea ja ajattelematon -oli sinällään fiksumpaa olla ihan tutuissa piireissä ja hankkia ensin edes jokin ammatti siinä sivussa kun harkitsisin kasvavani edes hieman henkisesti, heh.
Toivon vain että fysiikka kestää, tai siis tarkoitan lähinnä juuri tuota polvea. Mutta en minä sitä voi tietää että kestääkö vai eikö kuin kokeilemalla, jos jättäisin menemättä koulutukseen "varmuuden vuoksi" niin katuisin sitä, jos jalka ei kestä niin olenpahan edes yrittänyt -ja jos se kestääkin niin olen unelma-ammatissani, voiko sen paremmin asiat ollakaan? Kengittäjiä tarvitaan muutenkin aina ja täällä niistä on jopa pulaa, joten jos siihen päälle vielä päräytän sen kengityssepän tutkinnon niin ainakaan ihan työttömäksi en jää -toinen asia sitten miten paljon tienaa, mutta tällä hetkellä sanon että olisi se vähän parempi kuin ei mitään... Nimimerkillä lompakossani kyykkii pelkkä matti, ei mulla tällä hetkellä ole varaa käydä edes ratsastustunneilla (eikä hammaslääkärissä, pelkään siellä niin paljon että tarvitsen käynnin yksityisellä jos tekevät muutakin kuin vain tarkastavat -ja nyt varmaan olisi juurihoidon paikka ja kukaan ei minua varmaan hoida ilman nukutusta kun viimeksi huidoin nyrkeillä jo poratessa että pääsisin pois huoneesta :D) enkä viitsi edes haaveilla siitä trail-satulasta miljoonaan vuoteen :/ Onneksi vanhemmat ovat sen verran ymmärtäväisiä että satsaavat tähän omia vähiä rahojaan ja maksavat opiskelun, turvakengät ja asuntolan.
Harvoin odotan näin innolla koulun alkamista!
7. joulukuuta 2012 klo 17.30
täältä löytyy toinen hammaslääkäripelkoinen !! onneks ei kovin useasti siellä käydä...