Pieneen hetkeen en taas ole kirjoitellut, jotenkin vierastan sitä että pitäisi tehdä postaus ilman kuvia -piti siis odottaa että edes yksi ajankohtainen kuva tulisi otettua, jotta pääsen kirjoittamaan kuulumisiani. :P

Viimeisimmän kahden viikon saldo:

• Turvonnut sääri ja hervoton mustelma (kengitettävä heitti lattiaan ja astui säärelle, kengitysessu pelasti!)
• Rystyset sileinä (Tuntuu jo olevan harrastuksena tämä purkuraudalla rystysten tasoittaminen.)
• Reikä kädessä (Älkää edes kysykö miten sain naulan uppoamaan niin syvälle käteeni!)
• Sormenpäät kateissa (Vinkki: kannattaa katsoa että raspaa vain kaviota eikä sormiaan)
• Mustelma kipeässä polvessa (asiakkaan kaviot olivat aika lennokkaat)
• Mustunut palovamma kädessä (Ei sitä kättä tarvitsisi tunkea ahjoon asti)

Nyt ollaan jännän äärellä: lähitunnit loppuivat tältä keväältä, ja nyt pitäisi hioa peruskengitys siihen pisteeseen että voi seuraavien jaksojen aikana keskittyä turvallisesti mm. kuumakengitykseen.
Mutta siis, anteeksi mitä, itsenäistä opiskelua?!
En ainakaan minä luota vielä itseeni liikoja. Siksi ovelasti minulla onkin henkisenä tukena ja "kotiopettajana" Haddin vakikengittäjä, joka toimii niinsanotusti mestarina -minä olen se oppipoika. Eihän mitään nimittäin opi harjoittelematta, ja hänen nikseillään sain eilenkin taas lukuisia ahaa-elämyksiä Haddille kenkää pistäessäni. Minulla on tuuria kun näin kotioloissakin on kokenut ammattiseppä kertomassa omia näkemyksiään ja vinkkejään, ja jotenkin eilen kaikki aukeni mielessäni taas hieman paremmin: jos kenkä kelluu, missä kohtaa kaviossa on epätasaisuutta todennäköisimmin, onko mallikenkä välttämättä plaanissa vaikka tehdassuora onkin olevinaan, paljonko uskallan ottaa alkuun leikkureilla, miten uuden kengän saa helpoiten sovitettua oikeanlaiseksi (mallaamalla vanhaan kenkään, eipä tullut aiemmin mieleen mutta nyt melkein kerralla sain taottua uuden kengän oikeaan malliin kun mallasin vanhalla kengällä muotoja. Kyllä se sokeakin kana jyvän löytää :D), millainen naulankoko on sopiva juuri Haddille jnejne.
Paljon taas aukeni, ja tunnen olevani taas himpun verran fiksumpi -vau!

Itsenäisesti kyllä uskallan joitakin pieniä kokonaisuuksia tehdä, kuten harjoitella Haddilla kengän naulaamista ja kotkauksien tekemistä -käytännössä siis otan kengän irti ja pistän sen takaisin samoihin naulanreikiin. :D Höpöllä kasvaa pinna kohisten kun tätä vielä hetkenkin jatkan... Myöskin vuoluja uskallan tehdä yksin, minulla on enemmän se että otan liian vähän matskua pois, mutta toisaalta minusta tuntuu että ennemmin vuolen vähän tiheämpään kuin rouskaisisin kerralla liikaa, olette ehkäpä samaa mieltä. :V

Ensimmäinen itsetekemäni kenkä valmistumassa, hieman hapuilua on näkyvissä mutta hei, eihän kukaan ollut seppä syntyessään ;)

Harmittaa tosin hieman se, etten pääse nyt tässä keväällä enkä kesällä kuumaa rautaa käsittelemään, minulle kun ei tule mieleen ketään kenellä olisi ahjo niin että pääsisin kenkiä tekemään. Takomosta minulle tosin ehdotettiin nyt työpaikkaa, ja se tuntuisi kyllä oikeastaan aika houkuttelevalta -vaikken kenkiä välttämättä pääsisi siellä tekemään, niin hehkuvaa rautaa pääsisin kuitenkin käsittelemään ja ottamaan senkin taidon jo haltuuni.

Muuta ihmeellistä päiviteltävää ei olekaan. Haddi on ollut oma kiva itsensä, semireipas mutta suurimmilta osin ollut ihan kuulolla ja rallittelematta. Tänään vain lähinnä läpiratsastin sen parin päivän tauon jälkeen kaikissa askellajeissa, ja loppuajasta tuntui mahtavalta kun Höpö oli kuin sulaa vahaa ja yhteistyö oli kyllä aivan saumatonta -ehdin vain ajatella että pysähdyn enkä vielä edes puolipidätettä ollut tehnyt, niin Haddihan ottaa niin nättejä tasajalkapysähdyksiä että namnam. Jopa kevyessä ravissa se kulki tuntumalla ja kuunteli meikäläistä, vaikka yleensä silloin Haddi vain mennä humpsuttaa turpa taivaissa ravurinaskeleilla. Missä vaiheessa siitä on tullut näin mukava ratsastaa? :O