 |
| Miksi minulla joskus oli edes vähän ryhtiä, mihin se katosi? Kuka tunnustaa syöneensä sen? Mur! >8( |
Yleispätevää, mietteliästä tekstiä on siis luvassa -teitä on varoitettu varsinaisesta sanaoksennuksesta. :D
Minulla olisi siis aivan järkyttävä hinku edetä ratsastajana. 14-vuotiaana homma jotenkin lopahti ja siitä seuraavat vuoden vain lumpsuttelin ja kirjaimellisestikin vain hölkyttelin eräjormailemassa, ihan vain muodon vuoksi välillä koulu- ja estetunneilla käyden. Istuin kuin perunasäkki ja tärkeintä oli että maastossa pysyin selässä Haddin leikkiessä aina tasaisin väliajoin katapulttia. Osasin siis suoraan sanottuna vain roikkua apinan raivolla kyydissä. (Enää en osaa kyllä sitäkään, kysykää vaikka polveltani!)Noin vuosi sitten katsellessani seurakisoja iski sellainen olo että kyllähän minäkin tahtoisin kilpailla. Kyllä tahtoisin kehittyä, kyllä tahtoisin edetä harrastuksessa, kyllä tahtoisin nähdä minne asti Haddilla rahkeet riittää. Siitä lähti epätoivoinen päkertäminen, ostin kaikki mahdolliset kirjat mitä valmentajat ja kilparatsastajat ovat kirjoittaneet, yritin tunneilla leikkiä pesusientä joka imee jokaisen tietohippusen opettajan puheista, yritin rohkaistua käymään edes naapuritallilla seurakisoissa. Polven rikkoontuminen katkaisi kuitenkin ikävästi koko homman, ja vasta nyt syksyllä olen taas alkanut tuskailemaan kehittymiseni kanssa.
Kyllä kehitystä on ollut paljon, sitä en kiellä! Minulle on pitänyt opettaa suurin piirtein kaikki alusta, kädestä pitäen välillä: miten oikeaoppisesti asetetaan, miten tehdään hyvä puolipidäte. Miten istunta vaikuttaa kaikkeen, miten sillä saadaan aikaan lisäyksiä, kasaamista, laukannostoja. Onneksi opettajani, kaikki kolme, ovat olleet hyvin pitkämielisiä ja jaksavat opettaa samat asiat moneen kertaan -joskus minä osasin, enään en. En kuitenkaan enää hylsky satulassa miten sattuu enkä istunnallani "työnnä" hevosta jatkuvasti, vaan olen taas muistanut sen miksi sanotaan että "kun hevonen ravaa, ravaa sen kanssa!". Olen iloinen huomatessani että kun olen oppinut käyttämään istuntaani, myöskin Haddi (ja muut hevoset) kiittää rentoutumalla. Timo-ruuna on ollut oikea mestariopettaja: jos selässä istuu huonosti eikä tee yhteistyötä, se pahimmillaan nakkaa tantereeseen että ratsasta yksinäsi, ei sun kanssa ole kiva työskennellä! Voittajafiilis on jo siitä ettei Timo ole kertaakaan mitään hömpsötellyt kanssani eikä kyttäillyt turhia, vaan keskittyy minuun -ja kiittää minua. Kun istuu hetkenkin oikein se kiittää heti pyöristymällä ja alkamalla itsekin työskentelmään. Tällaisia tuntihevosia voisi olla enemmänkin! Timon kanssa olen aina huomannut itsekin jos teen jonkun virheen kun taaskin Haddi on suoraan sanottuna p*skaan istuntaani jo turtunut -saan istua siellä vaikka päälläni ja se mennä jyrryyttää eteenpäin, se ei sano mitään, tuntuu vain mielessään huokaavan että "kauanko tätä pitää vielä kestää".
Yritän nyt jouluksi tienata rahaa niin että voisin ostaa itselleni parhaimman mahdollisen joululahjan -kausikortin! Vanhempani ovat tähän mennessä kustantaneet ratsastustuntini, mutta polven takia niistä on ollut vuoden tauko jos lännenratsastuksen "koulutuskurssia" ei lasketa, ja nyt heillä ei ole varaa minua auttaa enkä kyllä ehkä tahtoisikaan että he enää maksaisivat tuntini.
Haluaisin niin kovasti edetä lännenratsastuksessakin, se on minusta paljon hauskempaa kuin enkkutyylinen nypläily, mutta toisaalta tahtoisin saada perusasiat kuntoon ennen kuin lähden lännenasioita jatkamaan.
Juhlallisesti siis ilmoitan tavoitteeni ensi vuodelle:
- Kun tasan vuoden päästä katson tämän vuoden ratsastuskuvia, vajoan häpeästä maan alle (enemmän kuin nyt) sillä ensi vuonna aion olla ainakin 150% parempi ratsastaja kuin vuonna 2012!
- Aion käydä edes yhdissä seuraestekisoissa vieraalla tallilla Haddin kanssa, vaikka se miten pösilö olisikin. Menen vaikka niin pieneen luokkaan ettei esteitä tarvitse jännittää Haddin rallitellessa.
- Noloiluasenne pois: jos epäonnistun, niin mitä sitten? Ei kaikki tee puhdasta rataa, ei kaikilla istunta pysy 24/7 täydellisenä, ei kaikki ole nopeita oppimaan. Edistyn omaan tahtiini, piste!
- Jos vain raha antaa myöten, niin yritän käydä säännöllisesti tunneilla mm. Haukkamäessä. Minulle tekee selvästi hyvää ratsastaa välillä muilla hevosilla, varsinkin kolmikäyntisillä...
- Aion pysyä Haddin selässä vaikka mitä pierupukkipiruetteja tulisi! :D Tai jos en pysy niin en ainakaan riko mitään!
Ei pitäisi olla liian vaativia tavoitteita, 90% harrastajista nuo on peruskauraa, minä vain tulen vähän jälkijunassa. Onko muilla mitään tavoitteita ensi vuoden varalle? :)
8. joulukuuta 2012 klo 17.21
Tavotteiden asettaminen on jotenkin pelottavaa kun se tuntuu jo jotenkin manaamiselta :D Siis että jos sanoo jotain sen suuntaista että kisaa, niin ainakin itsellä joku paikka loukkaantuu tai hevonen on pois pelistä tai mitä vielä.
Meidän tavoitteet ensi vuodelle on pysyä ehjinä, opetella eri lajeja, ehkä käydä jotain pieniä helppoja kisoja lähistöllä ja edistää yhteistyötä saumattomammaksi. Olis kiva kun kaikki askellajit pysyis koottuna yhdellä kädellä ratsastaen siirtymiset mukaanlukien. Aina saa unelmoida!