Pääsin ujuttautumaan skannerin äärelle. >:) Hyvä puoli koneettomuudessa on se, että nyt on pakko piirtää välillä käsinkin... Derwent Inktense/Studio- kynät sekä Copicit ovat olleet ahkerassa käytössä.

Vladimirintyöhevonen,  Derwent Inktense.

Suomenhevonen, Copic Ciao.

Epäsuokkimainen suokki, Copic Ciao.

Quarter, Derwent Studio. Skanneri ei tykkää ruunivoikoista... :CCC

Oon tehnyt jotain tosi pahaa kun karma näin potkii päähän, ensin hajosi kone ja sen jälkeen ukkonen pisti netinkin poikki ja pinoon. Olen ollut jo useamman viikon ilman omaa konetta ja nettiä, vieroitusoireita on jo havaittavissa — surullisinta tässä on se että pääsen jatkamaan bloggaamista ja muita koneella tehtäviä mukavia asioita vasta heinäkuussa, kun olen saanut ostettua palkallani uuden koneen. :I Niin, paistaa se päivä risukasaankin, sain haluamani työpaikan, bileet!

Miulla olisi niin paljon kerrottavaa ja kuvia näytettäväksi, joten ketutuslukemat ovat korkeina kun en pääse kuvia ohjelmien puutteessa muokkaamaan enkä viitsi lainakonetta turhan tiheään aina ruinuta itselleni. Kesäkuun jälkeen on siis luvassa aikamoinen pommi tekstiä ja kuvia aina laitumillelaskusta Haddin uuteen hippilookkiin ja uusiin, suloisiin varsoihin. Sitä odotellessa, hyvää kesänalkua ja etukäteistä Juhannusta jos en pääse sitä itse ajankohtana teille toivottamaan! C:

Pörröpäällä on teille paljon terveisiä, jos vain maltatte odottaa >:)

Yh yh että olenkin ollut kurjaraukka ja ollut kirjoittamatta, vaikka paljon asiaakin olisi! :P Vähän kipeänä olen ollut ja nyt toukokuussa olisi pieni operaatio tulossa, joten kamalan aktiivista kirjoittelua ei kannata nyt toivoakaan. Sunnuntaina meillä on niinsanotusti talkoot käynnissä, aidataan laitumia ja kentän paikkaa tuumitaan, ehkäpä samalla maalataan puomejakin. Näillä näkymin meille on kesäksi tulossa nyt ainakin kolme  ruunanrupsukkaa laitumille, joten ei ole tylsä kesä tulossa — ja teidän riemuksenne kirjoitettavaa varmasti riittää, kaikki kolme herraa (Haddi, Huru ja Sintsi-poni) ovat sellaisia velmukelmuja etten edes yritäkään toivoa etteikö mitään tapahtuisi. :V

Eli siis juttu meni niin että tuo kesällä ostettu issikkasatula ei nyt enää sopinutkaan — Haddi on alkanut vihdoin ja viimein laihtumaan, joten vanhempi satula oli piirun verran liian leveä. Sen huomasi siitä että satula keikkasi hieman keventäessä, plus Haddi ei ollut aivan normaali ratsastaessa: se venkoili, ei tahtonut nostaa laukkaa (tässä vaiheessa tajuttiin Miian kanssa että nyt ei ole kaikki hyvin, Haddi ei halua rallittaa!) ja oli muutenkin oudolla tavalla tahmea. Otettiin satula pois ja Miia kipusi paljaaseen selkään, minä jäin katselemaan miltä näyttää, ja niinhän siinä kävi että korvat kääntyi Hödömäisen tötterölle ja tuli ihan iloista laukkaa. Ei kun siis uutta satulaa etsimään! Olin säästänyt lännensatulaan, mieluiten trail-malliseen, mutta sillä hetkellä oli niin kiire saada sopiva penkki että tyydyin millaiseen vain: epäsopivaa satulaa en kuollaksenikaan käyttäisi tietoisesti kertaakaan, ilman satulaa ei voinut mennä sillä jo hieman jumiutunut selkä olisi kipeytynyt entisestään kun paine keskittyisi pienemmälle alueelle, ja olen oppinut että ilman liikuntaa en Haddia pidä päivääkään niin pitkään kuin ei ole pakko. Pari viikkoa pidin Haddille sairaslomaa jonka aikana sen selkää hierottiin geelin kanssa auki, mutta silloinkin tein maastakäsinharjoituksia ja juoksutin — ne jotka ovat seuranneet blogiani viime talvesta saakka, tietävät mitä tarkoitan kun sanon että ei kiitos sitä viritettyä vieterisähköjänistä enää kiitos.

Onneksi jälleen kävi tuuri ja tallinomistajalta löytyi myynnistä muutama halpa satula, joista peräti kolme olisi ollut Haddille 100% sopiva. Valinnanvaraa oli issikkasatulan ja koulupenkin väliltä, ja meinasin jo valita tuttuun tapaan issikkasatulan kun niistä pidän. Sitten muistin miten Miia aina kärisi kuinka kova edellinen issikkapenkki on ja miten paljon parempi olisi koulusatula... Saanko palkinnon, sillä kuuntelin myöskin hevoseni liikuttajan valintaa ja vaikka mieluummin itse olisin issikkasatulan ottanut niin ostin silti koulusatulan hänen yllätyksekseen. :) Yllätyin itsekin, nimittäin siitä miten mukava koulusatula on istua — se tuntui yhtä tukevalta ja "kuppimaiselta" kuin issikkapenkkikin, tosin sillä erotuksella että tämä uusi Sigman synteettinen koulusatula on n. 10 000 kertaa pehmeämpi, ja synteettinen istuin pitää huolen että persuus pysyy penkissä kuin liimattu. Sen testasi heti ensin Miia, joka minun matkatessani Helsingissä nousi Haddin selkään ensimmäisen kerran loman jälkeen ja sai kuulemma sellaiset rodeorallittelutestailut että penkki kävi todellakin tulikokeessaan — ja läpäisi sen. :D Minuakin Haddi alkuun hieman tesmaili, mutta onneksi hellemmällä kädellä ja lähinnä vain rallittamalla ensimmäisissä laukannostoissa. Pakko sanoa että vaikka alkuun vähän dissasinkin tuota koulusatulaa kun ei ollut aivan sitä mitä suunnittelin ostavani, niin on todella hyvä ostos, sopii myöskin tukevuutensa takia vauhdikkaampiinkin länkkäriharjoituksiin. Nimimerkillä yritä pysyä liukkaassa, suorassa issikkasatulassa rollbackin aikana...

Satulan myötä minun piti ostaa tietenkin myös sopiva vyö, sillä nykyiset ovat liian pitkiä Haddille. Olisin tahtonut halvan neopreenivyön, mutta se oli aivan liian lyhyt ja ainoa sopivan mittainen ja suoraan hyllystä löytyvä vyö oli anatomisesti muotoiltu, hengittävä, joustinpäillä varustettu vyö -hintalappua en uskaltanut edes katsoa. Siinä sitten kävikin kliseiset ja hullaannuin ostamaan uuden tummansinisen Horze Hamptons-huovan vaikka päätinkin etten mitään ylimääräistä osta, kyllä käteen tosin jäi jenkkiriimukin. Siinä vaiheessa kun mietin tosissani ostavani nahkaiset, remmitetyt suojat joiden kappalehinta oli VAIN n. 50€, peräännyin hitaasti kohti kassaa, maksoin ja pakenin ennen kuin lankeaisin... Naiset sekoaa Stockan Hulluilla päivillä, minä Horzen uuden malliston saapuessa. :--D Vaarallista meininkiä tuo varusteliikkeeseen meneminen näin työttömän näkökulmasta.

MITÄ, väitäksä et mun hevonen on lihava vai? ;O Laihis ja kuntokuuri tulee nyt selvästi oikeaan osoitteeseen...

Tapahtuu muutenkin kummia. Minä, ainainen ratsuihminen, aion olla loikkari ja käydä tutustumassa ravipuoleen auttamalla eräällä pienellä ravitallilla. Huomenna käyn tutustumassa paikkaan ja innolla odotan, minun ravikokemukseni kun koostuvat siitä että olen korkeintaan varikolla auttanut. Pienempänä halusin kyllä kovasti ajaa poniravikortin, mutten saanut — syynä oli kuulemma se etten voi ajaa jos ratsastan, mutta veikkaan että vanhempani tarkoittivat enemmänkin sitä etteivät aio lähteä etsimään minulle raviponia. :V Ymmärrän täysin, nyt ei tulisi mieleenkään ostaa toista hevosta kun yhdessäkin on hirmuisesti hommaa.

+ hei, edistystä, tajusin tässä viikonloppuna Haddin kavioita huoltaessa että piru vie, osaan nyt ihan oikeasti kengittää oman hevoseni. En ollut ajatellut kengitystä ikinä muulta kantilta kuin siltä että pääsen duuniin josta tykkään, mutta tajusin vasta nyt miten paljon helpompaa on pistää itse hevosensa kenkään kuin odottaa kengittäjää, plus kyllä se tuntuu aika mukavalta lompakossakin kun tulot ovat kuukaudessa sitä huiman 300€ luokkaa. :D Kaikista mukavimmalta on tuntunut se kun kotitallilla on pyydetty tekemään kengityshommia vaikken ole edes itse edes mainostellut itseäni — tuntuu että minuun luotetaan ja että ihmiset oikeasti tahtovat auttaa miua kehittymään entistä paremmaksi.

Ja loppuun vielä on pakko näyttää mitä muuan Venäläinen ystäväni piirsi miulle synttärilahjaksi, eikö olekin aivan Haddin näköinen? :)

Saanko esitellä suomalaisen herrasmiehen Hurun, Miian ja hänen siskonsa mahdollisen tulevan vuokrahevosen.

Ai kuinka heidän hevosasiansa liittyy blogiin? Mikäli he päätyvät vuokraaman Hurua kesän, niin Haddi saa uuden ystävän -molemmat höperöt nimittäin tulisivat kesälaitumille meille kotiin! :)

Miulla on sellainen kutina että jos saadaan hevoset kotitilalle, niin tästä kesästä voi hyvinkin suurella todennäköisyydellä tulla parhain (ja työteliäin) kesä ikinä.