Haddi tuunasi hupulleen uuden korvanreiän, meikää ei ymmärrettävästi napannut idea kuten ilmeestä näkee. :-D

On ollut nyt vähän hiljaista ja siihen on ollut hyvät syyt -ensinnäkin koneeni kiintolevy on tehnyt itsemurhan jonkun epäonnisen päivityksen vuoksi ja olen liian köyhä vaihtaakseni sitä levyä, joten datistelen nyt viimeisiään vetelevällä koneella. Suomeksi sanottuna kauhulla odotan sitä päivää kun ei enää läbäri käynnisty. :D Toisekseen olen viettänyt rehellisesti sanottuna melkein koko alkukesän tyttöystävän kanssa ja siinä on paha ruveta datistelemaan kun toinen vahtaa vieressä -ei siinä siis mitään, ennemmin kyllä hänen seurassaan olen kuin homehtuisin koneella. :--D
Tässä tulee tämmöinen koostepostaus siis.


Otin pari viikkoa takaperin kuvia Dexteristä, ja voi pojat että se näyttää niissä säälittävältä verrattuna nykyiseen! Poikasaikojen suojaväri (=naaraan kuviointi) on nykyisin jo aika hyvin mennyt pois ja tilalle on tullut komea, kovaääninen pikkuherra. Surkea töyhtönnysäkin on nykyisin jo paljon tuuheampi ja kivemman näköinen, siitä se kasvaa takaisin vielä. :)
Dexterin mielestä ihmiset on vieläkin vähän pelottavia, onhan meillä sentäs silmät kuin pedolla ja terävät kulmahampaatkin, puhumattakaan käsistä joilla voisi tarttua ja pistää tirpan poskeensa... Se on kuitenkin hyväksynyt meikän olemassaolon ja uskaltaa syödä kun olen vieressä, hienoilla lauluillakin piristää koko kämppää. Kyllä se tästä vielä kesyyntyy, annan sen vain ennemmin itse tulla ottamaan minuun kontaktia kuin että tyrkyttäisin itseäni sille -vaikka siihen menisi sitten viikkoja, kuukausia tai vaikka vuosia. Dexter nyt kumminkin ainakin toivon mukaan tulee muutaman vuosikymmenen elämään, joten meillä on kyllä aikaa tutustua rauhassa. :)
Yksi Dexin superhyväpuoli on se, että se osaa illalla mennä itse häkkiinsä!.Isäni päästää sen siis aina aamuisin n. 7:00 vapaaksi kanien kanssa, ja yleensä herään joko siihen että Dexter aloittaa laulunsa tai kanit tunkevat sängylle. Ei pitkiä aamu-unia siis. 8)

Näissä kuvissa on siis vielä täysin poikaspukuinen lapsi-Dex. Pitää kuvata sitä joku päivä uudestaan niin huomaatte eron...



Juhannuksena oli myöskin rakkaani synttärit, ja koska en muuta lahjaa keksinyt niin maksoin hänen matkansa tänne meille -hän ei ollut koskaan ennen viettänyt jussia maalla joten pitihän se nyt kokea! Että hyvää syntymäpäivää vaan, joutui sitten soutuvenettä pesemään ja rantasaunaa siistimään. Näin me orjuutetaan juhlakaluja. :P Käytiin satamassa katsomassa kokkoakin.

Hieman -itutti kun jumituttiin ruuhkaan, varsinkin kun täällä päin tuntuu olevan tapa ettei kukaan osaa ajovuoroja. >:T

Muut juhli jussina, me otettiin makrokuvia objektiivi nurin päin. :D

Tänään ei ihan synkannut Haddin kanssa, mutta eihän sitä voi olettaakaan että kaikki menisi aina kuin ruusuilla kun kahdesta elävästä olennostahan tässä puhutaan ja molemmilla voi olla huonoja päiviä. Itse olin väsynyt jo ennen kuin pääsin selkään, eikä Haddikaan sen virkeämmältä tuntunut. Ilma oli ikävän nihkeä ja pari kertaa jyrähtikin, polttiaiset kiusasi ja turhautuminen taisi iskeä molempiin. Haddi oli niin tahmainen että käytin koko tunnin vain sen virkistämiseen ja kuulolle saamiseen vaikka alkuun tarkoituksena olikin saada sitä taas kasaamaan itseään hitusen enemmän kuin viimeksi.

Olympiakuolaimet tuntuu kyllä täysin turhalta sileällä, itse en tajunnut katsoa mitkä kuolaimet on suitsissa ennen kuin kentällä. :D Olympiat olivat jääneet kun Miia kävi viimeksi maastossa Hödön kanssa, ei me niitä nykyisin muualla käytetäkään -jos kentällä häviää jarrut niin aina on aita mihin stopata, mutta maastossa on kyllä olympiat pelastaneet.

Ihmettelen nykyistä muotia pitää hevosilla olympioita mitä pienimmistä syistä, ja vieläpä ilman leukaremmiä -itse olen joskus mennyt ilman sitä, mutta tuntui niin toivottamalta kun hevonen ei saanut mitään palkkiota myötäyksestä että nykyisin jos ei remmiä ole niin en sitä kuolainta suostu käyttämään. Muutenkaan en tykkää koko härpäkkeestä, niinku kuvistakin varmaan näätte niin menen välillä ihan liian löysällä ohjalla kun paranoidisoin siitä että otan liian kovaa suusta kiinni... Miten niin neuroottinen ratsastaja. :D
Tästä muoti-ilmiöstä voin kuitenkin paasata myöhemminkin ja jättää tämän postauksen tämmöiseksi kivaksi. :P

Meille molemmille on tullut hieno kesämaha. :---)