Mäkin haluan hyppäämään taas. :C

"The outside of a horse is good for the inside of the man."

Lauantaina oli ensimmäinen opetustunti lännenratsastuksen tiimoilta, ja voi jukranpujut että se on hauskaa! Niille jotka eivät siis vielä tiedä, niin ilmoittauduin kotitallini kurssille jossa opetetaan omia hevosia lännenratsuiksi.

Ensimmäisen tunnin teemana oli perusasioiden opetus niin ratsastajille kuin hevosille. Koska tunti poikkeaa tavislänkkäritunneista sillä että hevosetkin ovat yhtä ulalla kuin me, aloitetaan hommat ihan tutuissa enkku- ja islantilaistyylisillä varusteilla. Opettelimme aivan vain pysähdyksiä, käännöksiä ja yleisiä asioita kuten miten ohjia pidetään yhdessä kädessä, hevosen opettamisesta seisomaan paikoillaan käden ollessa sään päällä, peruuttamaan jne.

Meillä meni Haddin kanssa tosi hyvin, meitä jopa kehuttiin varmaan ekaan kertaan vuoteen. :D Haddi ei ole koskaan tehnyt mitään länkkärijuttuja, mutta koska olen tehnyt sen kanssa paljon maastakäsin väistämisharjoituksia, osasi se heti kääntyä kun ohja painoi kaulaa, eikä minun tarvinnut koko tunnilla paljoa tuntumaa ottaa kun se on sen verran herkkäkin että kuunteli pohkeita ja istuntaa. Kaikista psykedeelisintä oli kun Haddin muotoa peruuttaessa kehuttiin -siis herran jumala, Haddin muotoa. Muoto on aina ollut meille arka paikka, Hödö on hankala kasata korkeaan muotoon ja vaikka tiedänkin sen johtuvan sen piiiitkästä issikkarungosta (lyhyempi hevonen on paljon helpompi kasata, nimimerkillä) niin kismittää silti. Lännenratsastus sopii kuulemma meille paremmin juuri siksi että Haddin on helpompi mennä matalassa muodossa, ja niinpäs olikin! Se tuntui hirveän reippaalta ja halukkaalta työskentelemään, ja sen käynti oli paljon rennompaa kuin mihin olen tottunut.

Käsky ratsastaa siis seuraavat 10 viikkoa länkkärityyliin ei todellakaan minua haittaa. Eilen harjoittelin itsenäisesti ja nyt Haddi tajuaa jo joten kuten mitä siltä tahdon, tänään oli lepopäivä ja huomenna taas jatkuu.

Haddi tekee muuten elämästään hankalaa. Se on jotenkin keksinyt miten saa koko ötsiloimen pois (eikä enää jää puolitiehen :D), ja sitten se juoksee ötököitä pakoon niin että hyvä ettei syliin tule kun kävelee portille. Niinpä sitten päätettiin että Haddi on vain päivät pihalla, sillä vaikka miten paljon olenkin mahdollisimman luonnollisen, laidunpainotteisen elämän kannalla, en silti tahdo että tuo juoksee itsensä rikki ja stressaa puhki ötsejä paetessaan -Haddi nimittäin tosiaankin juoksee silmänvalkuaiset vilkkuen edestakaisin ja on mm. hangannut kaulaansa 5x5cm kokoisen reiän... :/ En uskoisi että sanon näin, mutta tulisipa jo syksy!

Monitoimihevoset kunniaan, vielä kun saisi kärryt niin helpottais :D