Nyt kun yöllä tilille ilmestyisi muutama tonni lisää...
Rakastuin. Ei saisi, mutta niin silti kävi. Kävin tänään kokeilemassa sitä tammaa josta aiemmassa postauksessa puhuin ja olin aivan myyty, toivottavasti olisi hevonenkin pian. Rauhallinen ja kiltti, reipas mutta jarrut löytyi, kuuliainen, sopivan kokoinen, sopivan ikäinen, kelpaa kisakaveriksi ja sopisi alistuvana lapasena laitumella pomoilevan Haddin seuraksi. Elänyt pihatossa eli pärjää siinä hyvin, länkkäri onnistuu siinä missä muutkin, tykkää hyppäämisestä, maastovarma, sopisi hyvin tasoittamaan vähän hötkyilevää arkajalkahevosta ja ratsastajaakin... Kuulostaa juuri siltä mitä minun unelma on toisen hevoseni suhteen, sopiva minulle ja sopiva Haddille.
Ajattelin että liian hyvää ollakseen totta. No, niinpäs minulla onkin nyt hieman hätä kädessä kun rahaa ei ole riittävästi, porukat eivät tunnu innostuvan sponssaamisesta ja olen jokseenkin varma että tuollainen aarre on jo myyty siinä vaiheessa kun olen saanut säästettyä rahat kasaan. 8( Ainahan voin toivoa parasta, jos löytäisin vaikka jonkun viikonloppu- tai iltaduunin lisätienesteiksi. Räpyttelen kauniisti silmiä sukulaistädeille ja -sedille kertoen nyyhkytarinaa siitä kuinka Haddi ei voi jäädä yksin talveksi.... 8)
Yllätin itseni ja jaksoin vielä yhdeksän jälkeen illalla käydä liikuttamassa Haddin, vaikka olinkin aivan poikki koeratsastuksen ja puomitalkoiden jälkeen — vuoltiin suoria koivunrankoja ja maalattiin supermakeita blingbling-puomeja mm. hopeamaalilla. Kunhan saisin Haddille töppöset (tai vaihtoehtoisesti sen etusen ja toiseen takasen keväiset lohkeamat kasvaisivat niin pian että saisi kengät kiinni) niin pääsisi taas hyppäämäänkin; herralla on ollut nyt sopivasti vientiä eteenpäin niin että jarrut kumminkin vielä löytyy, ja tekisi mieli hypätä ja jatkaa reiningtreenejä siitä mihin keväällä jäätiin.
Haddi piristi tänään olemalla taas normaali, se ei ollut laamana turpa taivaissa mutta ei möyrinyt virkkuukoukkunakaan. Perse laahasi kilometrin jäljessä, mutta ruuna tuntui halukkaalta liikkumaan ja kevyeltä ratsastaa. Vaikka haavesuokkini olisikin jo myyty ennen kuin saan rahaa säästettyä, voin aina turvautua siihen että onneksi minulla on kotona jo yksi halutessaan mukava ja aina yhtä rakastettava, pienisuuripersoona Haddi. :) Se ei ehkä ole aina kamalan hyvä minunlaiseni aremman ratsastajan alla eikä Haddi saa aina luottopisteitä kamalasti kerättyä, mutta se ei silti muuta sitä tosifaktaa että se on minun ensimmäinen kunnon hevoseni, ja vaikka kuinka aina kitisen siitä kuinka huonosti meillä välillä menee ja miten miua riepotetaan kuusnolla niin en silti koskaan tahtoisi jänishousuissikastani eroonkaan. Haddi saa minun puolestani rällätä vielä 30-vuotiaaksi saakka täällä, mieluiten pidempäänkin. ;)
24. kesäkuuta 2013 klo 1.27
Oi, Etta ! :---) Siinä on kyllä niin ihana tamma.