Musta Hevonen: HHF tuli ja meni

HHF tuli ja meni

Huh! Selvittiin messuista hengissä!

(Rajoitin blogin luku/kirjoitusoikeuksia. Liikutuin suorastaan niiden viestien määrästä miten moni vetosi minua jatkamaan kirjoittamista, ja kun messuilla muutama muu bloggari kehoitti jatkamaan rajatuilla oikeuksilla niin let's give this a try, en häviä mitään.)

Jos satuit kuvaamaan minua, Karaa tai molempia, niin olisi mukava nähdä kuvia. :) Meistä pyydettiin useampaankin otteeseen yhteiskuvia joten varmasti jollakin teistä on hyviäkin poseerauksia meistä! Plus sinä nuori neiti joka randomisti nappasit minusta kuvan ja pakenit paikalta sanoen "moi" ja nauraa kihertäen: WTF??? :D

Voisin jaaritella ummet ja lammet messuista, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi sanon että ne menivät Karan käytöksen osalta paremmin kuin olisin uskonut. Se piti kovaa mekkalaa ja flirttasi välittämättä menikö ohi tamma, ruuna, ori, ihminen vai trukki, mutta pysyi kuulolla. Viikonloppu oli loistava tilaisuus testata tottelevaisuusharjoituksia tositilanteessa, ja Kara suoriutui niistä loistavasti! Olen oikein ylpeä pikku mölytoosastani. :) Se oli kaikenkaikkiaan ahalteke hienoimmillaan mikä olemukseen tulee: eloisa ja utelias mutta silti kuulolla ja "palvelualtis". Ulkonäkö olikin sitten toinen asia. Talvikarvaa tiputtava, kavereiden järsimä pikkuori ei ollut ehkä se uljain näky... :P Ikävänä plussana oli lauantainen seinänaapuri, Karan karsinan taakse kun lykättiin ihan pokerina tamma kiimassa. Kyllä, messuille jossa on kymmeniä muita vieraita hevosia. Ei kamalan turvallista varsinkin kun karsinat olivat keveitä siirtokarsinoita ja naapureina oreja... Lopulta jouduin sitomaan Karan kiinni jottei se rikkoisi itseään ja karsinaansa pyöriessään kikseissä ympyrää, ja minua säälitti niin hirveästi miten se hikosi ja stressasi tilannetta vaikka ymmärtäähän sen kun seinän takana oli niin sievä neito... Onneksi illalla sain liikutettua sen melkein heti ja otettua pakkautuneet höpöilyt pois. Olisi kyllä pitänyt varmaan jakaa korvatulppia ihmisille, Kara kun piti heti perjantaina saavuttuaan huolen että kaikki kyllä huomaisivat (kuulivat) että THE Kara-Galip on saapunut... :D Korvissani soi vieläkin.

Reissu oli hyvä "korkkaus" meidän matkustelulle, enkä jännitä enää yhtään syksyistä reissua Isingiin, Saksaan. Kara on hyvä matkustaja ja helppo lastata eikä uudet tilanteet saa sitä unohtamaan käytöstapoja ainakaan kokonaan, joten nyt odotan vain innolla seuraavaa matkaa!