(Ei, se ei ole boner. Anteeksi :D </3)

Päivitys joka kiviäkin kiinnostaa, mutta synttärit, jeejee! Tänään en kyllä mitenkään juhli, mutta kumminkin, olen taas vuoden lähempänä vanhuutta ja viisautta. :D (Tai sitten en.)

Lahjarahoilla ostan erään himoamani Hoffmanin pianon, kitara ei enää ainoana soittimena niin nappaa. Tuttavani myöskin uhkasi antaa lahjaksi pupulapsen, joten saa nähdä olenko viikonlopun jälkeen sekä soitinta että kania rikkaampi. Pupuinen tosin saisi tärkeän roolin tallikanina, Irmeli ja Merlin ovat niin vässyköitä että ovat saaneet pysyä sisälemmikkeinä ja tallista puuttuu oleellinen seuralainen. ;(

Se vähäinenkin miehisyys rapisee meikästä pois kun näen (pikku)kaneja, heikoksi kohdaksi sanoisin... :V Mutta minkäs teet, kanit ovat vain niin mahtavia persoonia ja kotiterapeutteja että pitäisi ehkä kirjoittaa jossakin vaiheessa oma postaus pyhitettynä pelkästään pitkäkorville! Ne on ihan aliarvioituja, miun ensimmäinen "oma" lemmikki oli kani ja se opetti eläimistä, vastuusta ja elämästä varmaan enemmän kuin muut eläimet myöhemmin yhteensä — kyllä, myöskin hevoset mukaan luettuina. Kanit on äijiä. ;O