Eilen "korkkasin" tulevan kisapolleni ja kävin Karan kanssa ensimmäistä kertaa vieraalla tallilla valmennuksessa. Pikkumies oli fiksusti ja vaikka ääntä siitä lähtikin niin muisti että narun päässä on yksi äkäinen ukko joka lätkii raipalla jos sitä ei väistä. :---D Alkuun oli keskittymiskyky ihan nollilla, mutta aika nopeasti puolituntisemme aikana Kara alkoi tekemään välillä töitäkin ja lopulta se keskittyi paremmin kuin olisin uskaltanut odottaakaan, minä kun olin jo henkisesti varautunut siihen että se ehkä parin askeleen ajan pysyisi tuntumalla ja loppuajan huutelisi tervehdyksiään ja pällistelisi pää pystyssä ja kaula tekeskooppimitoilla ympärilleen. :D

Alemmassa tiukka etukeno.

Olen todella tyytyväinen valmennukseen. Karitalla riitti huumorintaju ja ymmärrys nuorta kohtaan (niin ratsua kuin ratsastajaakin kohtaan höhöh) eikä hän vaatinut tasoon nähden liikaa. Karita otti myös todella hyvin huomioon täysverisyyden ja hevosen itsensä persoonan ja laittoi ratsastamaan sen mukaan, minkä luulisi olevan itsestäänselvyys mutta tarpeeksi kauan sopivaa valmentajaa etsineenä voin sanoa ettei taida ollakaan. Vaikka Kara onkin vähän jästi siinä mielessä että ei pysy kuulolla ja vaatii paljon antaakseen paljon, niin se on kuitenkin herkkä suustaan ja herkkä avuille eikä minun sitä tarvinnut edes alkupriiffissä sanoa kun Karita huomasi sen heti itse — jo siinä vaiheessa tuli olo että jes, etsintä on päättynyt. Yhteistyö hänen kanssaan siis jatkuu enkä malta odottaa maaliskuun valmennusta!

Tehtävät puolituntisen vauvavalmennuksen aikana olivat todella simppeleitä mutta tehokkaita, perusratsastusta ja perusasioiden opettamista Karalle. Liikuimme lähestulkoon koko ajan ympyröillä ja volteilla ravissa sekä käynnissä, johdatellen Karaa tuntumalle ja pyöreäksi ja kehumalla sen maasta taivaisiin kun hetkenkin aikaa sillä oli korvat minuun päin, pyöreä linja ja hyvä, syvä peräänanto. Suurin piirtein valmennuksen puolivälissä maneesiin saapui seuraava valmennettava mikä pisti hieman Karan pasmoja sekaisin, mutta kuri palautui pian ja vaikka sen jälkeen orhi helposti lähtikin punkemaan kaverin suuntaan niin että sain pitää ulkoavut supertarkasti estämässä lapaa liiraamasta ulos ympyröiltä niin hyvä mieli jäi.

Mitä valmennuksesta jäi pääpointteina mieleen ovat todella simppeleitä asioita joita helposti pitää itsestäänselvästi itselleen selvinä, mutta kun asiat lausuu joku muu ääneen niin tajuaakin unohtaneensa pitää mm. seuraavista asioista huolta:

• Ratsastaja pysyy aina askeleen verran hevosen edellä ja ennakoi, jolloin moni ongelmakohta ehditään estämään harmittomista tahtirikoista pälleilykohtauksiin jos niihin taipuvainen hevonen on alla. Onneksi oli luotto-Kara eikä turbo-Haddi ;)
• Hevosta haetaan tuntumalle vuorokäsin tapahtuvilla nopeilla sormilla. Itselleni tuli tässä ahaa-elämys, minulle on joskus vuonna nakki ja keppi opetettu tekemään puolipidätteet jne. molemmilla käsillä samaan aikaan. Huomasin heti miten se veti kässäriä päälle verrattavissa vuorokäsin tapahtuvaan käden eloon, joka piti höpöttävän Karan muistissa selässä olevan ratsastajan ja rohkaisi tulemaan tuntumalle mutta ei jarruttanut liikettä eteen.
• Ei pidä tehdä asioista liian akateemisia. Heilun kuin heinäsäkki laukannostoissa ja joka raaja menee joka suuntaan, mutta kun nollasin pään ja tein vain mitä Karita käski ("Jalka kainaloon!") niin laukka nousi paljon vähemmällä suhraamisella, kiihdyttelyllä ja itsensä pelleksi tekemisellä... Eli sen sijaan että ajattelen "aseta, tue, lonkka eteen istunta kestää pohje rohkaisee" saan tuon kaiken tapahtumaan itsetään kunhan vain "siirrän jalan hevosen kainaloon".