Täällä nakki, kuuleeko keppi?

Harvinainen kuva ilman tallivaatteita...!
Viimeisin kouluvalmennus teki terää: Kara on tuntunut suorastaan aivan eri hevoselta ratsastaa, niin paljon reippaammaksi se muuttui ihan vain puolipidätteitä pienesti muuttamalla — kertoo hyvin kuinka pienistä asioista ratsastus on välillä kiinni ja kuinka herkkiä hevoset onkaan! Nyt ratsastaessa tuntuu siltä miltä pitäisikin, hevonen on tasaisesti tuntumalla ja liikkuu eteen keveästi niin että kokonaisuus on kaikenkaikkiaan harmonisen oloinen ainakin näin selästä käsin tunnettuna. Pystyn rauhassa keskittymään omien virheiden poistreenaamiseen ja Karan tason pikkuhiljaiseen nostamiseen kun ei tarvitse 24/7 töniä eteenpäin ajatuksiinsa uppoutunutta haaveksijaa joka hiipii ja keskittyy kaikkeen muuhun kuin työhön... Toki koko ajan Karaa täytyy ratsastaa ja pitää puuhakkaana: luonnollisesti teinin keskittyminen herpaantuu herkästi ja mielenkiinto karkaa muualle, varsinkin näin kevään korvilla.

Karan keskittymiskyky on silti kasvanut huimasti kun vertaa vuodentakaiseen, nykyisin sen myöskin saa nopeammin takaisin kuulolle — muutama pidäte tai pohkeenpainallus, jos sekään ei auta niin viimeistään raipannapautuksella ja/tai huhuilemalla. Olen äänekäs ratsastaja, muutenkin aina höpötän hevoselle mitä tehdään ja miten meni niin sitten siihen päälle vielä "Haloo? HALOO?! Kuuleeko kukaan mua?!!"-huhuilut ja huutelut... :D Jos olette miettineet miksen kuvaa tänne videota, tuossa on yksi syy siihen.

Anteeksi maalinen, edustava takki ;(

Kentän ura oli tilsiintynyt inhottavan kovaksi, mutta yllätykseksi Kara pysyi jopa kulmien läpi tuntumalla ja tasapainossa. Välillä ravissa ja laukassa kun se ei ole edes hyvällä pohjalla niin helppoa... :D
I don't even-
Kuvat © Sandra Dyster, kiitos kuvaamisesta!

Tänä keväänä olen paremmin valmistautunut Karan lihas- ja lihavuuskunnon ylläpitoon kun viime keväänä sain tuta miten vaikeaa tuonikäinen tekkeorhi on pitää lihassa hormonihyrräilyissään. Yritän metsästää seudulta viljelijää jolta saisin ostettua yksittäisen pyöröpaalin jatkuvasti pupellettavaksi, ja lisäilen jo nyt mm. kasvisöljyä kauran sekaan. Mysliä ja proteiinia menee kevät-kesä jatkuvalla syötöllä ja ei, silti tuntuu että ukkeli kuivuu kasaan... Mutta uskon vakaasti että iän myötä meno vähän rauhoittuu ja massa on helpompi pitää koossa. Kädet ristiin. :P


3 kommenttia:

  1. Haha! Repesin viimeisessä kuvassa! :D Ootte kyllä upean näköisiä! Tsemppiä teille! Meiltä voi sitä massaa tulla hakemaan jos teillä meinaa se hukkua. ;) Voin ihan Rinsessan puolesta luvata sitä.. :P

  1. En yleensä tykkää akhal tekeistä, mutta Kara on kyllä hienon näköinen. Ruokinnasta, monihan saa pidettyä oriit lihassa greenlinellä. Oletko sitä kokeillut? On kuitenkin hyvin mahaystävällinenkin rehu. P.S. Vihreää tekstiä mustalla pohjalla on vaikea lukea.

  1. Ninnu, todella upeita ainakin juuri tuon viimeisen kuvan perusteella... :D M, kiitos kehusta ja vinkistä! Greenlineä en ole tullut edes ajatelleeksi, se voisi hyvinkin pelastaa meidät keväällä joten otan vinkistä vaariin. Tekstin väriä olen itsekin miettinyt muuttavani, kommenttisi auttoi tekemään päätöksen että harmaaksi vaihtuu. :P

Lähetä kommentti

Ruusut, risut, kysymykset ja randomiudet otetaan kaikki vastaan kunhan asiallisina pysytään. :)