(Ei, se ei ole boner. Anteeksi :D </3)

Päivitys joka kiviäkin kiinnostaa, mutta synttärit, jeejee! Tänään en kyllä mitenkään juhli, mutta kumminkin, olen taas vuoden lähempänä vanhuutta ja viisautta. :D (Tai sitten en.)

Lahjarahoilla ostan erään himoamani Hoffmanin pianon, kitara ei enää ainoana soittimena niin nappaa. Tuttavani myöskin uhkasi antaa lahjaksi pupulapsen, joten saa nähdä olenko viikonlopun jälkeen sekä soitinta että kania rikkaampi. Pupuinen tosin saisi tärkeän roolin tallikanina, Irmeli ja Merlin ovat niin vässyköitä että ovat saaneet pysyä sisälemmikkeinä ja tallista puuttuu oleellinen seuralainen. ;(

Se vähäinenkin miehisyys rapisee meikästä pois kun näen (pikku)kaneja, heikoksi kohdaksi sanoisin... :V Mutta minkäs teet, kanit ovat vain niin mahtavia persoonia ja kotiterapeutteja että pitäisi ehkä kirjoittaa jossakin vaiheessa oma postaus pyhitettynä pelkästään pitkäkorville! Ne on ihan aliarvioituja, miun ensimmäinen "oma" lemmikki oli kani ja se opetti eläimistä, vastuusta ja elämästä varmaan enemmän kuin muut eläimet myöhemmin yhteensä — kyllä, myöskin hevoset mukaan luettuina. Kanit on äijiä. ;O

Oon tehnyt jotain tosi pahaa kun karma näin potkii päähän, ensin hajosi kone ja sen jälkeen ukkonen pisti netinkin poikki ja pinoon. Olen ollut jo useamman viikon ilman omaa konetta ja nettiä, vieroitusoireita on jo havaittavissa — surullisinta tässä on se että pääsen jatkamaan bloggaamista ja muita koneella tehtäviä mukavia asioita vasta heinäkuussa, kun olen saanut ostettua palkallani uuden koneen. :I Niin, paistaa se päivä risukasaankin, sain haluamani työpaikan, bileet!

Miulla olisi niin paljon kerrottavaa ja kuvia näytettäväksi, joten ketutuslukemat ovat korkeina kun en pääse kuvia ohjelmien puutteessa muokkaamaan enkä viitsi lainakonetta turhan tiheään aina ruinuta itselleni. Kesäkuun jälkeen on siis luvassa aikamoinen pommi tekstiä ja kuvia aina laitumillelaskusta Haddin uuteen hippilookkiin ja uusiin, suloisiin varsoihin. Sitä odotellessa, hyvää kesänalkua ja etukäteistä Juhannusta jos en pääse sitä itse ajankohtana teille toivottamaan! C:

Pörröpäällä on teille paljon terveisiä, jos vain maltatte odottaa >:)

Minulle on nyt tullut useampikin 11 faktaa-haaste, ja koska minä edelleen vain jumittelen enkä saa mitään hevosaiheista tehtyä, niin ajattelin että ehkäpä voin hieman haasteella blogia saada elämään. :"D Tosin perjantaina aion mennä vaikka väkisin messiin kun Haddia kengitetään, haluan oppia lisää!

Haasteen sain mm. Senniltä, muina versiona monilta muiltakin. Tämä oli kuitenkin hevospainotteisin joten valinta oli sinällään helppo. :)


Haasteen säännöt:
- Kerro 11 faktaa itsestäsi
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen
- Keksi 11 uutta kysymystä
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
- Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät

11 faktaa minusta

1. Olen kahvinarkki. Ei aamukahvia, ei päivää. Jos en saa kahvia parin tunnin välein, olen kuin persiisiin ammuttu karhu.
2. Minulla on ärsyttävä pakko-oire tarkistaa kaikki aina kliseisistä hellan napeista tarhojen portteihin ja pistorasioihin aina miljoona kertaa ennen kuin voin lähteä mihinkään. Arvatkaa, montako kertaa opiskellessani myöhästyin koulusta kun autolla tuli se "....vai jätinköhän sittenkin kahvinkeittimen päälle..."-ajatus päähän, monta kertaa peräkkäin?
3. En tykkää kissoista -paitsi yhdestä, nimittäin meidän Sulosta. Se on niin epäkissamainen kuin kissa vain voi olla, joten ehkä siinä on se syykin, miksi. 
4. Pyydän päivän aikana varmasti ainakin 30 1436 kertaa anteeksi.
5. Riitelen välillä itseni kanssa ääneen. Parhaimpiani oli kiista siitä, miksen voi käydä Mäkkärissä vaikka tekeekin mieli mäkkipäkkimättöä. 
6. Pelkään kuuluisuutta. En ikinä tahtoisi olla kuuluisa, en tahdo ylimääräistä huomiota. Tämän kokoinen blogi vielä menettelee, mutta jos lukijoita olisi yli tuhat, menisin varmaan täysin lukkoon enkä uskaltaisi enää kirjoittaa omia ajatuksiani tai mielipiteitäni. Tästä tulisi vain tylsä piirros/heppablogi.
7. Syön kaikkea mille en vain ole allerginen ja mätän yleensä pitkin päivää ruokaa leivästä sipseihin ja siitä karjalanpaistiin. Ei uskoisi. :D
8. Suutun irl todella helposti ja alan räyhäämään ihan turhastakin -toisaalta myöskin otan nokkiini ja masennun ihan mitättömistä asioista.
9. Aina kun Haddi lähtee riepottamaan minua enkä saa siihen mitään kontaktia, kuvittelen että meidän perässä juoksee karhu ja meidän pitääkin mennä lujaa. :D
10. Synnyin pikkukeskosena ja kärsin pieniluisuudesta, eli minulla on siis todella pienet ja ohuet luut. Jalkani ovat niin kapeat etten pysy yhdellä jalalla pystyssä ilman tukea, ja käteni on niin pieni että monilla naispuolisilla ystävillänikin on miehekkäämmät kädet. Ja jep, kyllä nyppii!
11. Vaikka usein ärsyynnynkin siitä jos ihmiset luulevat minua homoksi ulkonäköni tai harrastusteni vuoksi, minulla ei silti ole mitään homoseksuaaleja vastaan. Ei vaan aina jaksaisi tulla luokitelluksi ulkoisten seikkojen vuoksi, räyh!

Anteeeksi etten ole nyt hetkeen pieneen kirjoittanut. Olen ollut hieman huonovointinen ja toipunut sairaalassa osastolla, pääsin onneksi nyt jouluksi kotiin eikä takaisin ainakaan toivottavasti tarvitse lähteä. :) Enempää en tästä nyt kertoile, mutta ajattelin vain ilmoittaa että elossa ollaan ja kirjoittelua jatkan heti kun vointi lähtee vähän paranemaan! Sama pätee tilaustöihin -jatkan niiden tekemistä heti kun olo on sellainen että niitä pystyy kunnolla tekemään.

Farkkujen puolustukseksi on sanottava, että ne ovat pehmeät ja mukavimmat ratsastushousut mihin olen koskaan törmännyt! Ja kyllä, farkut!

Hirrrrveän random postaus, rupesin vain vanhoja kuvia katsellessani miettimään että joo-o, kyllä mulla 1/5 kuvissa oli ihan oikeat tallivaatteet... :D Toisaalta möyritään eläinpölyssä, liassa ja kurassa muutenkin joten ei kukaan perheessä enää jaksa erotella erikseen talli- ja arkivaatteita.

Post-It -tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post it-lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Suuri kiitos Peninalle päivän piristyksestä! :)

Viisi lempiblogiani:
Janitan Elämää
For better, for worse
Kaktun ja Futuran blogi
Team Suokkipojat
Tallipihan Bilehile

Jee, kone kosahti TAAS. Siis TAAS. Usko, toivo ja rakkaus menee, en saanut siihen itse mitään tolkkua joten tänään täysin käpy hanurissa vein sen huoltoon.

Kaverini linkkasi tämän videon lärvikirjaan, ja ajattelin näyttää täälläkin. Minusta ei nimittäin mikään muu kerro tätä paremmin, kuinka vähän eroja eri tyyleissä onkaan. Lähtökohtana on aina hevosen palkitseminen ja hevosen luontaiset taipumukset -käytit sitten silinteriä tai stetsonia! Ja hulppeaa on katsoa hevosten vaihtoa, silinteripäistä reiningiä ja lännenmiehen korkeaa koulua.... :D

Tämä tässä on varsinainen onnekuva, saanko esitellä. Väsäsin pitkästä aikaa puuväreillä tietokoneen sijasta, ja olin teostani niin ylpeä että uskaltauduin pistämään piirroksen jopa lärvikirjaan.
Ja kuinkas ollakaan, jostakin kumman syystä tämä työ poiki paljon tilauksia. Juuri kun sain jonoa purettua ja töitä tehtyä, niitä tuleekin lisää, mutta en valita -säästän nimittäin trail-satulaan, ja koska duunia ei ole vieläkään löytynyt niin ns. maitorahatkin kelpaavat minulle, sillä kyllähän pikkusummistakin kertyy isoja lukuja jos vain osaan nyt säästää. :) Joten sanotaanko että tämän päivityksen aiheena on se, että kerrankin olen inisemättä siitä että kun tahtois sitä ja tätä mutku ei saa tuota ja tota, ei, vaan kerrankin oikeasti olen tyytyväinen tilanteeseeni!
Kutisee että kyllä porukat satulan ostamisessa varmasti auttaisivat, mutta jotenkin meikästä tuntuu että haluan säästää siihen kokonaan itse lahjarahoista ja pikkupalkoista, ehkä siitä kunnon palkastakin jos töitä löytyisi. Olen nimittäin huomannut sen maagisen totuuden, että tavaraa arvostaa paljon enemmän kun sen eteen on nähnyt vaivaa -ja koska olen omasta mielestäni saanut kaiken aina vähän liian helposti, niin nyt tahdon näyttää etten ole kumminkaan mikään kermaperse isinäidin lellikki. >:)

Ja siitä inspiroituneena on pakko näyttää pari kuvaa meikän pienimmästä ja parhaimmasta näytöstä ikinä. :D Huovutin kasan pikkupupuja vanhusten päiväkeskuksen kanttiiniin, tosin pupuja tuli ainakin tuplasti enemmän kun mummot veti välistä enkä kehdannut olla ilkeä ja olla antamatta. Näytön aiheena oli taidekäsityö ja tuotteen valmistus käsityönä ja tein sen keväällä. Molemmista tuli lopulliseksi arvosanaksi kakkonen, tosin visuaalisuuden ja esillepanon osa-arvioinneista vedin kolmoset. :W Mokomista pikkupupuista... "Pikkupuput" oli muuten homman työnimikkeenäkin.

EN MYÖNNÄ ETTÄ TÄSSÄ ON HADDI. :-----D En tajua miten se sai loimensa noin, ja mikä oudointa niin mikään ei ollut rikki ja kaikki soljet oli kiinni! Miten lienee tuossakaan toheloinnissaan onnistunut.... Siellä se laitumella seisoi eikä uskaltanut liikahtaa mihinkään, raukka. :_D Hirveän nolona oli kun Miian kanssa räkänauruisina sitä pelastettiin...

Yksi kuva on pakko pistää, koska nyt on ainakin muuten punainen keesi prkl. :D Nyt meikää ei voi ainakaan missata, puuttuu enää hälytyssireeni haha.

Tjoo, pakko on nyt infota tällaisella pikkupostauksella etten pysty nyt paljoa kirjoittelemaan kun oma koneeni on edelleen huollossa. :/ Sen piti palautua jo viikko sitten mutta ehei, huomenna aion soittaa ja kysellä että saisinkohan koneeni jopa joskus takaisin.

Valehtelematta tämänpäiväiset Kuninkuusravit mukaan laskien siirsin kamerastani yli tuhat kuvaa viimeisten viikkojen ajalta, joten voitte kuvitella himotuksen tehdä kunnon kuvapostaus -mutta kun kerpeles kun tahtoisin tehdä sen omalla koneella enkä siskoni, jolle kuvatkin evakuoin ja kenen konetta nyt (salaa :D) hyödynnän. Tosin jos en saa tälläkään viikolla konetta kotiin niin sitten varmaan vaan nöyrästi muokkailen tällä koneella kuvat, ikävöiden oman Photoshopin kaikkia hauskoja ominaisuuksia. Yyyy.

Kiitän ja kuittaan että hengissä ollaan yhä!

Avunpyyntö teille arvon lukijat! Huomenna käyn noutamassa talouteen kaipaamani pienlemmikin (kaneja ei lasketa kun ne leikkivät koiria :D), pitkään harkitsemani neitokakadun. Ainoa ongelma on se etten osaa nimetä sitä! Kyseessä on siis aika jännä poju, sillä ei ole tällä hetkellä esimerkiksi töyhtöä koska sen siskot nyppivät sen irti kostona siitä että herra ahdisteli ja kiusasi. :D Muutenkin vähän öykkärimäinen, testosteronihyrräinen -on tosin juuri siinä kivassa teineilyiässäkin- lintu kyseessä, joten ajattelin että haluan sille jonkin hienon ja fiksun nimen että vähän tasapainottaisi remuavaa olemusta.

Viereisessä äänestyksessä olevia nimiä olen nyt eniten miettinyt, ainoana ongelmana on se etten osaa päättää mikä noista sitten lopulta olisikaan sopivin nimi. Äänestysaikaa on huomiseen neljään asti, jonka jälkeen lähden sitten siivekästä noutamaan. :) (Ja joo, kuvia on luvassa kunhan ensin vähän tutustutaan!)

Hihhei mää tykkään keväästä! 8> Joten tässäpä teille keväistä kuvasaldoa, tosin "tylsästi" vain pupusista ja muuta randomia hihhuilua. Tänään käytiin Itun kanssa ottamassa uusia profiilikuvia hänestä, ja annoin minäkin Ituskan kokeilla uutta putkea. Sain meinaan joululahjaksi Sigman 400mm putken, ja sen kanssa miekin vasta vähän tutustun -olenko ainoa kenen mielestä Sigman putket tuntuvat hirmu paljon herkemmiltä (niin hyvässä kuin pahassakin) kuin Canonin vastaavat? Ei siinä kyllä mitään, tykkään tosta putkesta hirveästi!

Hevosaiheita ei ole nyt vähään aikaan tullut, lähinnä ihan siitä syystä ettei mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Huomenna lupaan kyllä yrittää kirjoittaa jotakin, sillä aion kivuta Haddin selkään ekaa kertaa pariin kuukauteen! Se, tuleeko siitä kevään paras hetki vaiko polveni hautajaisvärssy, jää nähtäväksi... Niin kova hinku on silti takaisin oman pollen selkään että otan tietoisen riskin ja sinne nousen, vaikka sitten uhkana olisikin lumpion totaalinen paskominen. Se nyt siltikin olisi sen arvoista. :C Haddivaddipaddi, rakas rakettiruuna.

Ensin pupuilua.

Kuvasarja siitä miten puputkin voi oppia lentämään... :---D

Karvamato.

Oliskin oikeesti noin ponteva ja jäntevä...

Surullinen Merlin :C

:) Pöhkö mikä pöhkö.

Illan kuvailuhäröilyn saldoa, kaikki nää on Itun kuvaamia -ja hyviä kuvia onkin!
Ja joo, pökät on uudet, päätin onnitella itseäni hyvin paskotusta koulutyöstä (8D) ja ostaa kerrankin kunnon remmihousut hintaa katsomatta ja oikee kunnolla törsäten;  Karma kosti ja hyydytti autoni parkkipaikalle. :W

....

Kamalan itserakas olo kun laitoin näin paljon kuvia itestäni, mutku ää miusta niin harvoin kukaan ottaa kunnon kuvia että oon nyt ihan superhappy. Sitä paitsi Itun kanssa kuvaaminen on aina yhtä kivaa, kun se menee yleensä aikamoiseksi perseilyksi. :D

Amiksesta päivää.

On niin haaaaaarvinaisen mitäänsaamaton olo. Olisi pitänyt valmistua kevääksi, olisin ehtinytkin, mutta heitin perseen olalle ja niin vissiin leikisti valmistun. :---D Syksyllä sitten. Eipä kyllä voisi alakaan kiinnostaa yhtään tän vähempää, varsinkin nyt kun saan vähän esimakua ja oppia kengittäjän työstä (Oon oikeesti niin fiiliksissä siitä että voisin ehkä oikeastikin toteuttaa haaveammattini C: Jeee ) niin kyrpii entistäkin enemmän tehdä koulussa jotain sellaista mistä ei a) pidä b) ei osaa c) ei tule varmaankaan ikinä tekemään alan töitä päivääkään. FFFFFUUU kon ei tässä keskenkään viitsisi jättää, kun niin viimestä vaille kumminkin valmis olisin... Ärsyttävää.

Päivän vinkuvongut hoidettu joten muihin aiheisiin; tuossa sivussa on äänestys, klikkaa siitä jotakin ole hyvä. :W Olen oikeasti ihan onneton keksimään mitään kivaa aihetta sarjakuvaprojektille -tai enemmänkin mielessä on vaikka mitä kivoja ideoita, mutten osaa päättää minkä niistä toteuttaisin!

Ps. Loppuviikosta aion niin varmasti nousta Haddin selkään, tää on ihan perseestä kun ei voi omalla hevosellaan muka ratsastaa... Mutta shhhh, lääkäritädin eikä fysioterapeutin tarvitse tietää sitten mitään... ;>
Oikeasti, mitä mein polvelle muka voisi tapahtua kun istun vaan selässä ja lönkyttelen vain loppuravit ja -käynnit Miian ensin ratsastettua? Ei varmasti niin yhtään mitään, joten perskuta Haddi here I come.

Oikeastaan tämä piti laittaa jo eilisiltana kun lupasin postata jotain muutakin kuin lyhyen ja kämäisen haastevastauksen. :-D Ei tämäkään kyllä sen parempi, random rulettaa.