Tämä on outo käsite, koska sinällänsä en ole törmännyt varsinaisesti hulluihin hevosiin. Sen sijaan sikamaisin apina jolla olen koskaan ratsastanut on ehdottomasti Haddi, ikävä kyllä. :D Kukaan muu ei ole yhtä surutta kiikutellut alkukäynneistä lähtien jatkuvasti, eikä heittänyt yhtä railakasta pukkilaukkaa yhtä kovasta vauhdista, puhumattakaan siitä montako kertaa se on keulinut eräässä samassa risteyksessä, vienyt pöpelikköön aivan kuuroina avuille, juossut tahallaan seinään päin jotta hyppäisin alas... Aivan unelmaratsu, eikö teistäkin? XD 
Rakastan sitä silti, onhan Haddi oma, suuri persoonansa omine höpsöilyineen. :) Voisi vaan nuo vaarallisimmat jättää pois...

Maanantaina Haddi oli kiltti ja jopa laiska, sitä sai jatkuvasti ajaa eteenpäin että olisi edes ravi pysynyt. Keskiviikkona se taaskin oli aivan päinvastainen, ja tunsin häpeää hevoseni puolesta kun Miia kertoili miten oli satuttanut sormensa ja kylkensä Haddin hoopoillessa ja vauhkoillessa. :T Veikkaan kyllä että Haddia oli jokin jännittänyt ja hirvittänyt tarhassa, sillä se on oikeasti muuten ollut nyt jo ihan kiva ja rauhallinenkin.

Maailman hienoin ja hirvein hevonen, mutta silti se oma ja tärkein 8)

Rose.

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.

Tämä on todella, ja siis todella vaikea kysymys. Ikävöin moniakin hevosia -ensimmäistä ja viimeistä hoitohevostani Rosea, lempituntsariani Ölviä, entistä poniani Lempiä... Olisin muuten tähän ehkä Lempin valinnutkin, mutta koska olen kirjoittanut siitä jo aiemmin, päädyn sittenkin ehkäpä yllättäen Ölviin.

Miksi ikävöin Ölviä enemmän kuin Rosea? Rose myytiin, mutta sillä on viimekuulumien mukaan oikein kiva elämä uudessa kodissaan. Ölviä sen sijaan ei enään ole: se kuoli vuosia sitten jouluna, sydän vain pysähtyi. Se oli hämmentävää, sillä kys. tallilla hevosia kuolee todella harvoin, ja samaisena yönä kun Ölppäri nukkui pois, lähti myöskin Trine-vuonis ähkyn kautta. Vuosiin ei yhtään kuolemaa, ja sitten samana yönä kaksi, eri syistä.

Ölvi oli ihana. Muistan tutustuneeni siihen, kun kuulin etten pääsisi perinteiseen joulumaastoon hoitohevosellani eli Rosella (Melros frá Sahala). Opettajani sitten ehdotti Ölviä (Fjölvi från Silverkedjan), ja lähdin maastoreissulle mukaan ruunaa kokeilemaan. Ihastuin siihen sillä reissulla, ihanempaa hevosta en ollut tavannut. Sillä oli jokin hassu maine että se olisi jotenkin jopa kuuma ratsastaa, ja ihmettelen että mistä se maine silloin alkuun tuli -ensin tietty nimittäin jännitin hirveästi selkäännousemista juuri kyseisten juttujen vuoksi, mutta sain huomata että Ölvi oli kaikkea muuta. Rauhallinen mutta silti eteenpäinpyrkivä, ja mikä parasta, kolmikäyntinen! Olen huono issikkaihminen, mutta on kiva ratsastaa aina vaihteeksi sellaisella jolla ei tarvitse miettiä että meneekös se nyt ravia, tölttiä vai possupassia...

Ratsastin Ölvillä sen jälkeen paljonkin, ja varsinkin estetunneilla se oli suosikkini -se oli reipas ja hyppäsi kivasti, mutta pysyi käsissä eikä tyhmäillyt muutenkaan. Vuoden ajan ehdin siihen kiintyä, kun sinisilmäinen kaverini jo nukkui pois. Pikku-Latua itketti kovasti kuulla Ölvin kohtalosta, ei ollut mikään kivoin mahdollinen joululahja... Vieläkin on hirmuisen haikea olo kun Ölviä muistelee. Jos se olisi edelleen tuntsarikaartissa, ratsastaisin sillä varmasti nytkin kun kökkökoipeni takia en katapultti-Haddin selkään raaski lähteä lumpiota kokonaan irrottamaan. Ölvikin oli nimittäin aika iso, varmasti melkein yhtä iso kuin Haddi, se loikkasi laukalle samalla hassulla tavalla kuin Hödövaatti, oli muutenkin samanlainen hupsuttelija mutta vain paljon tasaisempi, rauhallisempi ja huomaavaisempi (eli ei telo ketään pörheyksissään kuten Haddi eilen liikuttajansa... Siitä lisää ehkä myöhemmin, kunhan toivun tästä häpeästä -_-).

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.


Perhana kun tästäkään ei ole kuvamateriaalia, kaikki tämä on tapahtunut silloin kun oli vielä filmikameroita eikä meidän perheessä tietenkään kukaan tahtonut uhrata filmiä mein ensimmäisten hyppyjen kuvaamiseen... :D
Sitä paitsi ne hypyt tulivat ihan puun takaa. Meillä piti olla koulutunti, mutta opettaja sanoi että jos tunti menee hyvin niin loppuun voidaan kokeilla hypätä pikkuista "estettä", eli huimat 30-40cm oli korkeus. Meikäläiselle sattui sille kerralle vielä Lolli-niminen nyffitamma, ja se oli ensimmäinen kertani "ison ponin" selässä -siirtymä pienistä welsheistä ja shetuista nyffeihin ja isompiin ratsuponeihin jännitti, saatika sitten päälle vielä -hui- esteet. Muistan kuinka tahallani failailin jokaisessa tehtävässä, jotta opettajan mielestä en olisi tarpeeksi hyvä hyppäämään eikä miun tartteisi sitä tehdä... XD Loppujen lopuksi kumminkin ne hurrrrrrjan kamalat pikkuesteet ylitin ja Lolliinkin ihastuin niin paljon että halusin sillä vielä monta kertaa ratsastaa. Tässä taas näkee, että olen ollut jo pienestä asti turhan pessimistinen ja varovainen. :W
Nykyisin hyppääminen on mahtavaa (vaikka edelleen vähän jännittää jos on erikoisesteitä tai hevonen kuumuu turhankin paljon)  ja Lolli-ponia kaipaan haikeudella ja lämpimillä muistoilla.

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.


Hahaha, tämä on noloa. Ensimmäisen kerran elämässäni putosin hevosen selästä kun olin käynyt n. vuoden vakkaritunneilla. Kävelimme uraa pitkin, ratsastin Myy-nimisellä welshponilla, ja sitten se nykäisi ohjista ihan vain että perkele anna sitä ohjaa lisää. Meikähän lentää kuperkeikalla alas kaulan yli... :D Onneksi ei ollut hurja tippuminen, joten vaikka arka varsinkin pienenä olin (olen kyllä välillä vieläkin) niin eipä siinä mitään, hiekat pois vaatteista ja takaisin selkään. Sain kuulla tippumisestani kauan kavereiltani -Myy oli silloin yksi Relanderin tahmaisimmista poneista, tai ainakin näin muistan, ja meikäläinen sitten onnistuu kämähtämään sieltä alas käynnissä ja uralla. \m/ Hallitsen tämän lajin.


Sen jälkeen olenkin lennellyt enemmän tai vähemmän kauniisti, ihmettelen ettei ole mitään aivotärähdystä (Kiitos Haddi <69) pahempaa tullut. Olen mm. jäänyt jalustimeen roikkumaan, lentänyt seinään, tolpan päälle, trippelin päälle selälleni, jäiselle tielle, ryöstävän hevosen eteen ja luojan kiitos se hevonen tajusi loikata meikän yli, hajareisin esteen päälle (Nauran tälle nyt vaikka silloin ei kyllä yhtään hymyilyttänyt :V) ja mitä vielä. Tää on tosi rentouttava ja terveellinen harrastus.

Apinoin tämän Tallipihan Bilehileestä. Blogini jää muuten kovin tyhjäksi kun en enää tunnu keksivän mitään kiinnostavaa kirjoitettavaa (juttujen taso: "yhyy jalka ei toimi yhyy Haddi on sekaisin yhyy ei ole töitä yhyy ei ole rahaa" :---D) , joten haaste herättäkööt kirjoittamisvimmani.

Haddi ja Gloí muuten selvästi vielä muistivat toisensa, koska tänään pojat kovasti höpöttivät toisilleen kun vein Haddia pihalle -Haddikin sellailla vienosti ja hiljaa, ettei vaan bad ass-maine mene. ;) Niin mikä bad ass, tommonen nallekarhu jolle on vaan sidottu raketti hännän alle. Ja ovat taineet poijjat jo jotain temutakin, Haddi ei nimittäin tänään mitenkään olisi jaksanut edes ravata irtona. Hyvä vaan että saa purettua energiaansa vihdoinkin pihallakin!

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen. 

En muista ensimmäisestä ratsastuskerrastani muuta kuin että olin nyrkillätapettavan kokoinen penikka, olimme st. Michel-raveissa ja meikä tyrkättiin ruunikon shetun selkään. Sillä shetulla oli ihan julmetun korkeat, jalkojensa korkuiset sukat -valokuvakin on varmaan jossain, en vain muista missä. Jos löydän niin lupaan skannata sen ja laittaa näytille. :>

Hurjaa revitystä. Ainakin leikisti. Lupasin teille pari päivää sitten hienoja kuvia, kun Haddi ja sen paitapeppu-kaveri Gloí pääsevät jälleen yhteen. Kuinkas kävikään? Vähän toisiaan nuuskivat ja hörisivät, sitten nähtävästi yhteisestä sopimuksesta alkoivat syömään. :D Ja me kun oltiin jo varauduttu siihenkin kauhuskenaarioon että tulisivat langoista läpi, suojatkin pistettiin.
Vähän Haddia lapsetti ja yritti näykkimällä ja tuuppimalla välillä kaveriaan leikkiin yllyttää, mutta Gloí aina vain luimisti takaisin kuin sanoen "mees nyt kakru siitä, mää syön! >8("

"Ai katos, toi taas. No moro moro."

Päivän hurjin tapahtuma oli kun Gloí nousi makuulta. Hurrrrrrjaaa. :D