Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.


Perhana kun tästäkään ei ole kuvamateriaalia, kaikki tämä on tapahtunut silloin kun oli vielä filmikameroita eikä meidän perheessä tietenkään kukaan tahtonut uhrata filmiä mein ensimmäisten hyppyjen kuvaamiseen... :D
Sitä paitsi ne hypyt tulivat ihan puun takaa. Meillä piti olla koulutunti, mutta opettaja sanoi että jos tunti menee hyvin niin loppuun voidaan kokeilla hypätä pikkuista "estettä", eli huimat 30-40cm oli korkeus. Meikäläiselle sattui sille kerralle vielä Lolli-niminen nyffitamma, ja se oli ensimmäinen kertani "ison ponin" selässä -siirtymä pienistä welsheistä ja shetuista nyffeihin ja isompiin ratsuponeihin jännitti, saatika sitten päälle vielä -hui- esteet. Muistan kuinka tahallani failailin jokaisessa tehtävässä, jotta opettajan mielestä en olisi tarpeeksi hyvä hyppäämään eikä miun tartteisi sitä tehdä... XD Loppujen lopuksi kumminkin ne hurrrrrrjan kamalat pikkuesteet ylitin ja Lolliinkin ihastuin niin paljon että halusin sillä vielä monta kertaa ratsastaa. Tässä taas näkee, että olen ollut jo pienestä asti turhan pessimistinen ja varovainen. :W
Nykyisin hyppääminen on mahtavaa (vaikka edelleen vähän jännittää jos on erikoisesteitä tai hevonen kuumuu turhankin paljon)  ja Lolli-ponia kaipaan haikeudella ja lämpimillä muistoilla.