Jos totta puhun niin oon ihan hajalla ja oon törttöilly enemmän ku laki sallii, mutta koska tää ei todellakaan ole mikään angstiblogi niin keskityn muihin juttuihin.

Oon jemmannu kamerassa viikon kuvia, ja tänään sitten sain vihdoinkin siirrettyä ne koneelle ja muoksittua. Ihan tyytyväinen oon, kävin mm. kuvailemassa Hödöä ja syysluontoa. :> Laittelen sitten part kakkosen myöhemmin, nyt en todellakaan jaksa lärätä kaikkia kuvia läpi...
Tästä lähtien aattelin aina spämmätä blogia kun saan hyviä kuvia: ärsyttää kun tiedostoihin jää liiruamaan monia kivoja otoksia, joille ei vaan löydä sopivaa merkintää. Niin että blogi tulee varmasti muuttumaan aika paljon valokuva-ja hevosaiheiseksi.

Harrastuksena pallien rapsuttelu

No kyllä muakin häiritsisi jos joku hullu nainen kyyläisi joka yö mun ikkunan takana?

Ja tosta päästäänkin aiheeseen nimeltä Merlin. En tähän blogiin ikinä saanut aikaseksi kirjoitettua (lähinnä koska asia, niin noloa kuin se onkin myöntää, on edelleenkin kivulias) mutta Raineri kuoli elokuun loppupuolella. Keuhkoihin mennyt pasteurella vei sen päivässä, ja yöllä vähän vaille kahdeltatoista se lopulta nukkui pois miun sylistä (;~;) ja jätti Irmelin yksin. Irmeli sairastui samaan tautiin mutta selvisi antibioottikuurilla pöpön jäätyä pois tärkeistä elimistä, mutta sairaus ei sitten sitä ainoana vaivannutkaan -tyttö parka oli koko elämäns elänyt ensin emänsä ja sisarustensa seurassa ja sitten Raikun kanssa, ja äkkiä se olikin yksin! Onneksi Itu ensiapuna lainasi omaa Kasperi-pupuaan Irmelin seuraksi siihen saakka että saataisiin toinen kani hankittua, sillä tuo raitapöksy tuppasi masentumaan yksinäisyydestä.
Sitten meille tulikin Merlin, oikealta nimeltään Alexei: sinisiamsoopeli kääpiöluppapoika tummansinisillä silmillä ja reikä korvassa kiitos veljensä. :)
Merlin on oikein mukava, mutta se on suorastaan villiintynyt siitä että saa olla meillä päivät vapaana: aina kun joku kävelee sen luo se pötkii pakoon, sillä herra pelkää koko ajan että joutuu takaisin häkkiin. Jos kohti ryömii niin sitten Merlin tajuaa että sitä halutaan vain silitellä -eli pitääks tässä ruveta kämpässä liikkumaan vain ryömimällä? :D "Joo tervetuloo, voisiksä matoilla nyt tossa maassa ettei Merlin säiky..."

Pikkusiskon sylissä se viihtyi hyvin, nukkui about tunnin siinä korvat levällään ja jalat oikosenaan. :>

Eilen tuli varsin extempore kuvausreissu 24h varoitusajalla, mutta luonnollisesti päätäpahkaa ryntäsin kuvaamaan kun pyydettiin. Lisäksi tilattiin akryylimaalaus ja lyijykynätyö, joten eipä ollut tuottamaton reissu! Mutta tästä sitten seuraavassa postauksessa, cya later folks. 8)