Okelydokely: se on syyskuu eli kyllä sitä tahtomattakin huomaa miten nättinä luonto on, vaikkei muuten mikään intoilija oliskaan. Yleensä miulle tulee justiinsa syksyisin hirveä himo kuvata luontoa, silloin kun siellä tuppaa esiintymään miun lempiväriä keltasta vähän joka nurkalla. 

Tässä on siis taas kuvaspämmi tulossa. Siinä on luontoa ja on hevosia, maisemaa ja yksityiskohtaa -jokaista kuvaa yhdistää kuitenkin se iki-ihana syysteema ja syksyiset värit.

Haddista olisi vaikka miten paljon kuvia, mutta säästän ne myöhemmäksi -taas kaikkien ei-hevosihmisten suruksi möläytän, että seuraava postaus on 99% todennäköisyydellä Haddista ja siitä, miten meillä on nyt mennyt. Täähän on lähinnä nimenomaan blogi miun harrastuksille, jota siis ratsastuskin on valokuvauksen, piirtämisen ja kaiken muun lisäksi. Sitä paitti Hödöpödö oli oikea murukulta tänään, saatte kuulla sitten postauksessa... Ei vaan parempaa hopotinta voi olla olemassakaan ku Haddi, sen tiiän. :c

Ensinnäkin, kävin (muistaakseni) viime maanantaina eli 12. päivä suolla kuvaamassa. Olin niinkin reipas että kävin kuvaamassa ennen kouluunlähtöä, ja hei miä menin sentäs kasiin...! Vähän krediittiä, plz, varsinki ku ehin vielä ihan ajallaan kouluunkin! 

Aluksi miul oli ideana käydä kuvaamassa lintuja, mutta sössin koko jutun niistää töräyttämällä heti alkuun sellailla että kaikki lähimantujen linnut pyrähti lentoon ku sumutorvea oltais soitettu. Hups, no tyydyin sitten kuvaamaan pelkkää suota... Upposin nilkkojani myöten (en sentäs sen syvemmälle) kun hortoilin suon reunamilla kameraa tuijottaen, unohtaen vähän liiankin helposti että ne suonsilmät kyllä imasis miunkaltasen tynkäjoosepin yhellä hotkasulla. Oli tuuria matkassa.