Tänään tuli herätys että pakko on saada vihdoinkin se hamsteri, Taateli-pikkuinen kuoli jo puoli vuotta sitten ja siitä lähtien on hamsuhäkki ollut tyhjänä.
Niinpä sitten ihan reteesti marssin paikalliseen uuteen eläinkauppaan. Alunalkaen tarkoituksena oli ostaa syrttipoika, mutta ihastuinkin pieneen talvikkotyttöön joka reippaasti tuli miua terraarion laidalle moikkaamaan. Pikkuinen sosiaalipummi onkin nyt tuolla niskani takana uudessa häkissään, ihmetyttäen miua yhä reippaudellaan. Syrtit ovat olleet miulla aina vähän pidättyväisempiä, arkoja tai vaihtoehtoisesti täysin villejä adhd-tapauksia, mutta Tiitu on reippaasti kädellä ja tulee morostelemaan kun sitä katselee.

Tiitiäinen has entered da house

Tähän loppuun vielä kuva aivan ensimmäisestä hamsustani Pampelosta, jonka ostin 9. luokalla luokanvalvojaltani. Creme kaunis syrttityttö oli kyseessä.