Kannattaa ratsastaa hyvin tai lyön lapiolla. >:TTTT

Haddilla on jälleen uusi asia opittavana: työajo! Kävipä nimittäin niin että viikolla niskaani kirjaimellisestikin hyppäsi luokki- sekä silavaljaat etsiessäni kentän aitaan paksuja tolppia, ja siitähän sitten riemu repesi: nyt olen kunnostanut kaiken minkä olen vain voinut eli mäkivyön, länget (kaikki kolme eri kokoista, keskimmäiset sopivat Haddille), rahkeet, mahavyön ja silat sekä työohjat. Kun loput valjaista vielä joko korjauttaa suutarilla tai ostaa Hevarista tilalle uudet osat, niin tadaah. Meiltä löytyy valjaiden lisäksi papan perintöinä mm. puureki ja aura, joten eiköhän Haddille kuntojumppaa löydy... ;)
Ajattelin pessimistinä heti että Haddi ei tykkää längistä, mutta se yllätti ja oli fiksu poika: ei se edes tahtonut nuuskia niitä, silmät ummessa seisoi auringonpaisteessa kun sitä niillä silittelin ja siinä vaiheessa kun varovasti nostin länget päälle niin alahuulikin jo lörpötti. Liikkeessä eivät länget Haddia haitanneet, ja niitä kiinnittäessäni se vain nosti turpansa meikän olalle että "Hei, nyt sä laitat sitä satulaa ihan väärään paikkaan" :D Olen positiivisesti yllättynyt siitä ettei herra heikkohermo vetänyt hernettä nenään uusista pelottavista varusteista.
Kuvia en tietenkään tajunnut ottaa, mutta seuraavalla harjoittelukerralla lupaan ottaa meidän uudesta työhevosesta kuvia. Jos joku vielä tulee miulle kertomaan miten issikat on vaan maastomopoja ja ne kuuluu vaan tölttibaanalle, niin voinpahan räväyttää takaisin että kuule kyllä tuolta jumbolta ainakin onnistuu maastoilun lisäksi klassinen kouluratsastus, esteet, western pleasure, trail ja reiningin alkeet, (ohjas)ajo ja nyt opetellaan työajoa. Että siinä sulle maastomopot!

Westernistä tuli mieleen että ostin Haddille länkkäripenkin Virosta, ei ollut hinta sen hurjempi kuin 230€ joten ei ollut huono kauppa. Tietenkin pitää vielä sormet ja varpaat  ristissä toivoa että satula sopii, mutta tuumia on ainakin oikea määrä ja satulaa on käytetty Haddin kaltaisella läskipallerolla, 155 cm korkealta eestinhevosella. Lupaavalta siis vaikuttaa, kunpa satulan saisin pian sovitukseen.

Kenttä on puolitiessä valmiina, btw! Pohjustus on tehty ja hiekat tartteisi vielä, aidat samaten. Hiekat aiotaan kuitenkin mättää siihen vasta kun pohja on tasainen ja tiivis, kivetön ja kaikki karhen alta selvinneet heinät veke. Tarvitseeko siis edes kertoa että heilun joka päivä tuolla pihalla kuokan kanssa repimässä timoteitä pois kentän pohjalta... Kiviäkin sinne tuntuu kaivautuvan maan sisästä lisää samaan tahtiin kuin niitä pois heitän, prkl. :C

Loppuun kuvia kun tuttuni kävi sulattelemassa Haddilta kesälomamahaa pois meikäläisen kehitellessä kaikenlaisia kouluvääntöjä. Olivat molemmat hikisiä tunnin jälkeen, onnistuin siis tavoitteessani. >:D

Haddi on kehuilla käyvä mopo. :)

Ravi on edelleen Haddille se vaikein askellaji...

... Mutta edistystä on tapahtunut, se käyttää sentäs jo sisätakajalkaansa. Pikkuhiljaa se tästä vielä... :D

Virkkuukoukkulun se saa vielä anteeksi, varsinkin kun ei ole sentäs koko aikaa luotilinjan takana.

Seuraavassa postailussa on ehkä lisää meidän työurasta sekä kunnonkohotuskuurista, luonnollisesti tuollaisella möhömahalla ja surkeilla lihaksilla ei paljon perunapeltoa aurata — ja puhun nyt sekä hevosesta että ohjastajasta. :V Kenttäkin on ehkä silloin jo enemmän kentän näköinen, pidetään ainakin peukkuja!