Ajossa kulkemisen Haddi muistaa vielä kuin vettä vain, joten heti kun pääsen pikalukoista eroon niin tutustutan herran aisoihin. Tänään käytiin tienhaarassa kääntymässä ja Haddi kulki reippaasti mutta varmasti, tehden kaiken heti kun pyysi. Se on myöskin uskomattoman kärsivällinen nykyisin, sillä vaikka ajossa sillä oli vähän kiire niin valjastaessa se seisoi ja torkkui vapaana, antaen meikän rauhassa ratkoa papan aikanaan tekemiä patenttiratkaisuja ja lisäremmejä, joissa sitä miettimistä riittikin...  

Nahka on ikuista kun sitä huoltaa hyvin, ja onneksi pappani on niin tehnyt. Rakkaudella ja hellällä huollolla olen saanut kaikki nahkaosat taas pehmeiksi, taipuisiksi ja kestäviksi. Rauta ruostuu ja hapertuu, kangas murtuu mutta nahka on kestävä valinta. Ja aika ekologistahan tää kaikenkaikkiaan on, kierrättää 30-60 lukujen aikaisia varusteita. :D 

Mäkivyökin näytti alkuun siltä että teki mieli olla edes yrittämättä niiden elvyttämistä, mutta kun pölyn harjasi pois, pesi antaumuksella ja loppuun uitti suorastaan valjasrasvassa niin katsokaa mikä muodonmuutos! Itse asiassa ikivanha mäkivyö on nyt puhtaamman näköinen kuin pikalukkosilat, jotka olen pessyt viimeksi... öö... no, joskus kumminkin....