En jotenkaan yllättynyt siitä, miten hienosti Haddi meni. Reipas ja vähän höpölöpö se oli, mutta käsissä pysyi ja loppukäynneille uskaltauduttiin jopa tielle kävelemään. Haddi vähän haikeana ehkä katseli peltoaukeamia, muttei edes yrittänyt riepottaa mihinkään suuntaan -toisaalta sillä oli ehkä tarpeeksi huolia kytätä meikäläistä, kun meinasin joka askeleella vetää lipat ja otin hätäisesti aina Haddista tukea. :D Helppo sen on hokkikenkineen kulkea pehmeällä löllöjäällä, mutta miulla oli astetta enemmän ongelmia tallikenkieni kanssa.
Opetin myöskin Jenni-siskoa irtojuoksuttamaan. Naurettiin myöskin Haddin päähänpinttymille -maneesissa oli trail-portin tolpat pystyssä, ja sen hömmelön oli sitten pakko saada juosta siitä porttien läpi. :--D
Päivä oli kaikenkaikkiaan loistava. Harjakivellä yritin irrottaa miljoonittain issikan pitkää talvikarvaa puomissa, rapsuttelin ja nauroin pikkuori Gör-Texin (en muuten herrasmiesmäisempää shetuoria ole ennen tavannut!) peukalonpituisille korville ja hervottomalle tukalle. Katsoin myöskin kun Jenni ratsasti tunnilla äksynpuoleisella Fria-rouvalla, hyvin meni ja sen tunnin perusteella voisin yrittää saada siskoa tallin seuraaviin koulukisoihin -Haddilla tietysti. >:)
Hödö on muuten kerran sijoittunut tallin koulukisoissa he B-luokassa kolmanneksi Miian kanssa. En ensin meinannut uskoa ollenkaan, Haddi on jotenkin niin viimeinen hevonen jonka uskoisin pääsevän edes kuuden parhaan joukkoon koulukentillä -olkoot selässä sitten vaikka Kyra Kyrklund. :D
 |
| Kuka lienee hiuspehkon alla piilottelee... |
 |
| Herra Texmexhän se siellä. |
 |
| Jenni ja Fria alkukäynneissä. |
Sain myöskin tositositositositosi hyviä uutisia. Haddin the ultimate best buddy 4evah vuosien takaa palaa takaisin talliin, eli Haddi saa vihdoinkin tarhakaverin jonka kanssa sopii ruokinnat yksiin. Odotan innolla kun kaksikko jälleen näkee -Gloí ja Haddi tulivat nimittäin melkein päivälleen samaan aikaan talliin, ja ne yhdistettiin samaan aikaan uuteen laumaansa. Kaksi newbietä haki toisistaan turvaa uudessa porukassa, ja kaksikko jäikin ihan paita ja peppu-asteelle. Muistan kun tuodessamme Haddia takaisin Hyvinkään hevossairaalalta (paha suolenkiertymä, joka onneksi saatiin oikenemaan) sen piti ensin päästä nenustelemaan karsinan ovelta Gloíta, ennen kuin suostui tulemaan omaan karsinaansa. Gloín kanssa Haddi on jopa varma maastossa -se kulkee luottaen edessään kulkevaan kamuunsa, eikä kyttäile kaikkea ja näe punaisissa postilaatikoissa mörköjä kuten normaalisti.
Lisäksi Haddi varmasti nyt muutenkin rauhoittuu, kun saa leikkikaverin ulos. Viime vuonna, ennen kuin Brentsu sairastui kaviokuumeeseen, pojat leikkivät joka päivä lämpimikseen. Parhaimmillaan oli viikkoja jolloin se sai vain kerran tai kaksi hikiliikuntaa, mutta mitään energioita ei jäänyt pöhköytymään kun se kaikki kulutettiin iltapäivisin nahistelemalla ja juoksemalla hangessa kaverin kanssa.
Sanomattakin siis selvää, että olen hyvin onnellinen Gloín paluusta. Niin monia hauskoja hetkiä maastossa, uittorannalla, riehakkailla tunneilla ja tallissa on tullut, että minuakin piristää jo nyt. Haddikin varmasti tosiaan rauhoittuu, tai ainakin toivoa sopii. Nyt koputan puuta.
 |
| Gloí. |
