(Kysymyksiä saa edelleen miulle pommittaa! :)

Niin, repäisin ja osallistuin Timo-ruunalla estekisoihin tänään, luokkakorkeutena 60 cm: oli jo olympiakullan arvoinen suoritus että edes uskalsin taas lähteä kisoihin! Harjoittelemaan ehdin Timon kanssa ennen kisoja kerran, kotona sitten yritin harjoitella Haddin kanssa mutta eihän se tietty ihan sama asia ole hypätä Timon kaltaisella konkarilla ja Haddilla.

Mutta höh kun olen kamala ja laitan enemmän (?) kuvia suorituksesta vasta myöhemmin, kun niitä lisää saan. Nyt oli kuvia lähinnä esteille lähestymisistä ja niiltä poistumisista, juuri hyppyosuudet olivat jääneet sitten kuvaamatta... :D 

Toinen sija tuli! Ruusuketta ei matkaan kuitenkaan lähtenyt, sillä luokassa oli vain kolme osallistujaa ja vain ensimmäinen pääsi palkinnoille. Vaikka unohdinkin aivan totaalisesti oikeasti ratsastaa, paatuneena viisikäyntimopoilijana laukkasin perusistunnassa (Tosin tähän väliin ylpeänä mainitsen että nykyisin Haddi pitää kolmitahtisen laukan kolmipisteistunnassakin, eikä aina edes yritä vaihtaa possupassiin! :) ja uusinnan ekasta esteestä ohjasin ohi — älkää edes kysykö — niin hyvin meni! Tästä rohkaistuneena sitten parin viikon päästä koulukisoihin mars, siellä jos sitten muistaisin miettiä sitä ratsastamistakin enkä vain matkustelua... 

Illalla kipusin vielä Tara-suomineidin selkään, ja aikamoinen betoniporsas olin sielläkin. En tiedä missä ajatukseni oli koko päivän, ei ainakaan siinä mitä juuri sillä hetkellä teen eli ratsastan, haahuilin vain satulassa ja välillä piti oikein henkisesti läimiä itseään poskille että KESKITY NYT. Niinä harvoina hetkinä kun olin tilanteen tasalla oli menokin ihan semiok, mutta yleensä ottaen me Taran kanssa vain kirjaimellisestikin juostiin tunti läpi. No, tapa se on sekin.

Seuraavassa postauksessa on luvassa länkkärispämmiä kaiken tämän este- ja koulurumbailun päätteeksi, ellei sitten kysymyksiä ole siihen mennessä ehtinyt kasautumaan. Cya then!