Kysymyspostaus tuloillaan, nyt on tilaisuus kysellä!



Olen huomannut että blogini on muuttunut tylsäksi lukijoiden kannalta:  itse en ainakaan jaksaisi lukea vain kuulumisia, ja vaikka tätä blogia pidänkin omaksi ilokseni ja muistojen säilömistä varten niin tahdon minä teillekin olla kiva. :D

Joten heittäkääpä kysymyksiä melkeinpä aiheesta kuin aiheesta! Ihan kaikkiin henkilökohtaisuuksiin en vastaa, mutta te lukijat olette vaikuttaneet aivan mahtavan asialliselta sakilta joten tuskin vajoatte Hötölän puutteellisten neitien ja tätien tasolle miettimään housujensisältöä... :) Varsinkin hevosaiheisiin vastaan todella mieluusti, joten... Pommittakaa, pommittakaa!

(Ei kannata säikähtää sitä ettei oma kysymys tule näkyviin kommenteissa, en nimittäin julkaise niitä niin että a) voin samalla nähdä mistä tulee eniten kysymyksiä b) pysyy yllätyksenä aiheet c) voitte kysyä ihan vapaasti omasta mielestänne nolojakin kysymyksiä ilman että paljastuu, kuka sitä kysyi ja miksi. :) 


Yllättäviä juonenkäänteitä

No puspus vaan sullekki.
Minulla oli kuulemma yllätys odottamassa kun tänään tulisin ratsastustunnille. Mietin jo että kannattaako tänään olla kipeä, tiedän millaisia yllätyksiä välillä kohdalleni sattuu elämässä.

No hyvä että uteliaisuus voitti ja tahdoin tietää mikä yllätys minua odottaisi, sillä kun ajoin Haukkamäelle, löytyi pihasta Lilla Ettan! Eli juurikin se suokkitamma johon aivan lopullisesti olin aiemmin rakastunut koeratsastuksessa ja joka olisi ollut täydellinen, luotettava ja kiltti hevonen minulle, rahat eivät vain riittäneet. Sitten Etta oltiinkin kuulemma jo myyty ja totesin että tuskin näen sitä enää — mutta ostajat eivät tamman myyntihintaa maksaneetkaan, jolloin Etta tuli takaisin kotiin uudelleenmyyntiin ja päätyi lopulta Haukkamäkeen. Eikä ollut onnella rajaa kun sain ratsastaa taas Etalla, tammalla joka sai mielipiteeni suokeista kääntymään millisekunnissa aivan rakastettavalla luonteellaan. 

Hevosasiat ovat siis nyt kertakaikkisen hyvin: minulla on kotona Haddi ja Merlot, joka on aivopessyt minut täydeksi minimaanikoksi. Ettaa näen ja pääsen ratsastamaan Haukkamäessä, joten tavallaan minun ei siitäkään tarvinnut luopua vaikkei se oma olekaan — win/win! 


Täti Tomeran tomerat ravit.

Lisää yllätyksiä: uskaltaudun viemään Merlotin 28.9 pidettäviin miniatyyrinäyttelyihin! :D En ole koskaan ennen esittänyt hevosta itse kehässä, mutta kerta se on ensimmäinenkin... Pitäkää peukkuja että Merlot osaa käyttäytyä, tai minä!

Kaikki ainakin kuulee sitten kun me saavutaan...
Ja sitten ei-niin-yllätyksenä, Haddi on löytänyt taas rallivaihteen, ainakin esteillä. Minä en ole sillä nyt kamalasti hypännyt (trail <3 maastoilu <3 työajo <3) mutta Miia hoitaa sen puolen Höpön kanssa, ja niinpäs parivaljakko on mm. testannut kotikentän portin hyppäämällä sen ylitse karkuun "tunnilta"... :DDD Rakensin kahden esteen sarjan portinpuoleiselle pitkälle sivulle, mutta Haddi ei nähtävästi uskonut että sarja voi olla ilman c-osuuttakin ja oli sitä mieltä että portti kuului ehdottomasti osaksi sitä, piste! Muutenkin on varsin vauhdikkaita hetkiä tullut todistettua kun Haddin korvat kääntyy eteenpäin, turbiinit käynnistyy ja kone lähtee kiitämään...

Haddilla on siis ollut suoraan sanottuna välillä hauskaa meidänkin edestä, ainakaan minä kun en pahemmin (hallitsemattomasta) rallittelusta välitä. :} Onneksi trail, maastopuksuttelut, ajot jne. sujuu ihan ongelmitta, ne on nuo esteet jotka antaa Haddille nyt jotain viboja...

Yllätyksellisesti myöskin ostin Haddille blingbling-kimallepäitset, tosin tuskin tarvitsee edes arvata että Miia oli ostoksilla mukana eikä minulle paljoa vaihtoehtoja annettu että millaiset päitset ostetaan. :D


Huomatkaa super-sexyt hopeapuomit ;O

Tämän jälkeen mokomat karkasivat, Haddin ilmeestäkin sen voi päätellä. :D







Suuri luonne pienessä paketissa

Tänäaamuna saapui hurmaava herra Merlot meille. Nukuin lahjakkaasti pommiin ja heräsin puheluun "ollaan nyt tässä pihassa". :D 


Hyvin tuntui pikkumies joukkoon sopeutuvan, Haddi on ollut niin pahasti ulkosiiderinä Sintsin ja Sandran muhiessa vain keskenään että otti uuden ystävän heti vastaan rapsuttelemalla. Sintsi oli kamalan mustis Sandrasta eikä antanut Merlotin kunnolla edes tutustua siihen. :( Sintsi otti muutenkin ilon irti harvinaisesta tilaisuudessa kiusata itseään pienempää, mutta onneksi Haddi oli ystävä ja tuli väliin jos shettis oikein kovasti tuntui uutta tulokasta härkkivän. 
En tietenkään saanut alun hurjasta rallittelusta kuvia kun en tajunnut ottaa kameraa, ja tietenkin rallit oli jo ohi kun sen tajusin hakea. :V Haddi ei alkuun tuntunut edes tajuavan että laumaan oli tullut uusi jäsen, se vain söi ja mulkoili ponskeja pahasti  kun rälläsivät siinä ympärillä — "menkää kersat muualle prkl mää syön nyt". Sitten se tuntui vihdoinkin älyävän että joukossa oli yksi ylimääräinen, 5 minuuttia muita myöhemmin... :D Haddi tykästyi heti uuteen ystäväänsä, mikä onkin hyvä kun Sandra ja Sintsi tästä pian lähteekin oman omistajansa luokse. Lauman suurin ja pienin jäävät kaveeraamaan keskenään. :)
Kuvat kertovat lisää.



Osasi Merlot välillä antaa onneksi öykkäriponille takaisinkin!


Yhden, ja vain yhden kerran sai tutustua Sandraan, totta kai Sintsin valvovan tiukan silmän alla...



Kokoero ei uusia bestiksiä haittaa. :)




Tämä traktori käy kehuilla ja porkkanoilla

Humma on poijjalla ainova aarre.


Ainakin hyvä humma, niinku Haddi! Joo, kuva on kaunista kännykkälaatua iltahämärässä ja varusteitakin olin jo ehtinyt aukomaan, mutta pitihän se todistekuva ottaa kun Haddi ensimmäistä kertaa elämässään teki oikeita työhommia, oikeastaan myöskin ensimmäistä kertaa elämässään veti yhtään mitään perässään...! Ohjasajot olivat menneet niin hyvin että tänään laitoin tuollaisen kevyen, hyvin riisutun juontolaitteen Haddin perään. Ei se yhtään ihmetellyt kiliseviä ketjuja aisoina, eikä yhtään ihmetellyt rohinaa joka hiekkatiellä syntyi. Kun laitoin lankkuja perään kiinni niin ensin Haddi vähän hölmistyneenä katsahti taakseen kun tunsi painon kasvaneen, mutta jatkoi sitten pyytämättä matkaa eikä muutamat ohuet lankut tuntuneet sitä paljoa hetkauttavan, vaikka äänikin oli taas ihan uusi kun ne tulla suhisivat perästä.

Ei uskoisi, että hevonen joka on viimeksi viime talvena leikkinyt iloista ja pomppivaista pupujussia, nähnyt mörköjä ja saanut slaageja niinkin hurjista esineistä kuin mm. mustekynä, ei sano mitään kun nyt työajon mukana tulee niin paljon uutta. On uusia varusteita, uusia ääniä ja uusia asioita opittavana, mutta Haddi on käyttäytynyt koko ajan fiksusti ja viimeksi eilen sai metsässä oikein pidättää kun en meinannut ohjaksissa pysyä, sen verran vauhdilla siellä harjoiteltiin teittömillä teillä rämpimistä. :D Onhan se kivaa vaihtelua tavanomaisen maastoilun sekä trail- este- ja koulujumppailun lisäksi.

Merlot saapuu muuten huomisaamuna, joten lähiaikoina on luvassa minipostailua megamitoissa... :-----)


[ Näyttely ] Pinnat Elämään!

Kenen pärstä siihen julisteeseen sitten päätyikään. :I



Mikäli olet Mikkelin suunnilla, niin käy ihmeessä katsomassa Pääkirjaston Mikkeli-salissa oleva Pinnat Elämään-näyttely, joka sisältää niin Kässärin kuin meidän taidepiirinkin tuotoksia aina yli metrisistä maalauksista koruihin, uunikintaista taidekortteihin, tyynyistä mattoihin jne...

Itse olen ma-ke aamupäivisin maalaamassa näyttelyssä seuraavaa suurta tauluani (ainakin Viikkosissa oli tänään etusivulla kuva ja juttua näyttelystä ja meikän näpertelystä :D), maanantaisin ja keskiviikkoisin 10-13 ja tiistaisin 10-12. Sinne voi tulla vapaasti nykimään hihasta ja juttelemaan!

Mikkelin Kulttuuritoimelle kiitos sponssaamisesta!

Mitä useampi kokki, sitä sakeampi soppa — pätee myös taulun ripustamiseen.



Crasscorners Grand Buck Merlot

Niin, se uusi asukas jonka muuttaminen meille on nyt varmistunut: saanko esitellä amerikkalaisen miniatyyriherran Grasscorners Grand Buck Merlotin eli tutummin vain Merlotin. :> Minimies on tuotu jenkeistä 2010 ja tullut Ruotsin kautta Suomeen, ollen nyt siis 3-vuotias. Merlot tulee seurahevosen lisäksi tänne myöskin opettelemaan ohjasajoa ja kärryttelyä ja kaikenlaisiin maastakäsittelyaktiviteetteihin, joten ohjelmaa myöskin tämän ruunivoikon, huiman 81-senttisen otuksen kanssa tulee löytymään.

Merlot saapuu Haddin seuraksi joko seuraavana viikonloppuna tai sitten hieman myöhemmin. Vuosi sitten en olisi uskonut jos joku olisi sanonut että syksyllä 2013 meidän pihassa on myös miniatyyri, mutta niin vain olen vietävissä ja minit vain jotenkin valtasi sydämen.... Onneksi syyskuussa täälläpäin on miniatyyrinäyttelytkin, joten pääsen mineilemään sydämeni kyllyydestä!




Uusi asukas ja Ruuna Raketin paluu

Olen nykyisin todella huono bloggaamaan ja datistelemaan muutenkin, kun en saa itseäni jotenkaan vaan pysymään tietokoneella. :P Pahoittelen siis jos lagittelen, vastaan maileihin tms. hitaasti.

Olen löytänyt Haddille kaverin talveksi. Pidän teitä kuitenkin jännityksessä ja kerron lisää vasta myöhemmin, sen verran vinkkaan että on ihan uusi juttu meikälle ja pääsen työntämään lusikkani taas uuteen soppaan!


Koulutunti Timon kanssa meni kivasti, senjälkeinen länkkäritunti Haddilla ei. Viimeksimainitulla oli nimittäin eilen vapaapäivä ja sitä ennen vain löysä maasto, joten tänään virtaa sitten löytyikin ja palasimme järkytyksekseni vanhaan kaavaan eli rallitteluun. Yritin opettaa kaverilleni jotain lännenapuja kun häntä se kiinnosti, mutta olipas edustavaa kun Haddi lähti useampaankin otteeseen laukoissa lapasesta eikä seisonut hetkeäkään hiljaa paikallaan. Laukannostoissa aina ehdin näkemään kun korvat kääntyivät ikävän tutusti tötterölle ja ottamaan nupista kiinni, ja sitten Ruuna Raketti lähti kuin paraskin avaruussukkula. :D Haddilla tuntui korvien asennosta päätellen olevan hauskaa, minulla ei niinkään... Toivottavasti tämä oli poikkeus säännössä ja rallittelua ei enään tulisi. Itsekin sain taas muistutuksen että miksi tätä hevosta piti liikuttaa säännöllisesti, edes sitten vähän, kunhan edes jotain aivojumppaa.

Satula todettiin jälleen mainioksi, en tippunut vaikka yleensä tulen kuin kypsä luumu alas heti kun Haddi vähääkään sinkoaa. Nyt en edes horjahtanut ja olo oli yllättävän turvallinen ottaen huomioon että olin vauhdinhurmaisen karvamopon selässä. :D

Alla Haddille esimerkkiä että kivaa voi olla silloinkin kun on kuulolla. :) Timolle on nähtävästi sama hypätäänkö pientä rataa vai mennäänkö puomeja, se on silti yhtä hauskaa! Kuvista kiitos kuvaajalle. c: