Ainakin hyvä humma, niinku Haddi! Joo, kuva on kaunista kännykkälaatua iltahämärässä ja varusteitakin olin jo ehtinyt aukomaan, mutta pitihän se todistekuva ottaa kun Haddi ensimmäistä kertaa elämässään teki oikeita työhommia, oikeastaan myöskin ensimmäistä kertaa elämässään veti yhtään mitään perässään...! Ohjasajot olivat menneet niin hyvin että tänään laitoin tuollaisen kevyen, hyvin riisutun juontolaitteen Haddin perään. Ei se yhtään ihmetellyt kiliseviä ketjuja aisoina, eikä yhtään ihmetellyt rohinaa joka hiekkatiellä syntyi. Kun laitoin lankkuja perään kiinni niin ensin Haddi vähän hölmistyneenä katsahti taakseen kun tunsi painon kasvaneen, mutta jatkoi sitten pyytämättä matkaa eikä muutamat ohuet lankut tuntuneet sitä paljoa hetkauttavan, vaikka äänikin oli taas ihan uusi kun ne tulla suhisivat perästä.

Ei uskoisi, että hevonen joka on viimeksi viime talvena leikkinyt iloista ja pomppivaista pupujussia, nähnyt mörköjä ja saanut slaageja niinkin hurjista esineistä kuin mm. mustekynä, ei sano mitään kun nyt työajon mukana tulee niin paljon uutta. On uusia varusteita, uusia ääniä ja uusia asioita opittavana, mutta Haddi on käyttäytynyt koko ajan fiksusti ja viimeksi eilen sai metsässä oikein pidättää kun en meinannut ohjaksissa pysyä, sen verran vauhdilla siellä harjoiteltiin teittömillä teillä rämpimistä. :D Onhan se kivaa vaihtelua tavanomaisen maastoilun sekä trail- este- ja koulujumppailun lisäksi.

Merlot saapuu muuten huomisaamuna, joten lähiaikoina on luvassa minipostailua megamitoissa... :-----)