Olen nykyisin todella huono bloggaamaan ja datistelemaan muutenkin, kun en saa itseäni jotenkaan vaan pysymään tietokoneella. :P Pahoittelen siis jos lagittelen, vastaan maileihin tms. hitaasti.

Olen löytänyt Haddille kaverin talveksi. Pidän teitä kuitenkin jännityksessä ja kerron lisää vasta myöhemmin, sen verran vinkkaan että on ihan uusi juttu meikälle ja pääsen työntämään lusikkani taas uuteen soppaan!


Koulutunti Timon kanssa meni kivasti, senjälkeinen länkkäritunti Haddilla ei. Viimeksimainitulla oli nimittäin eilen vapaapäivä ja sitä ennen vain löysä maasto, joten tänään virtaa sitten löytyikin ja palasimme järkytyksekseni vanhaan kaavaan eli rallitteluun. Yritin opettaa kaverilleni jotain lännenapuja kun häntä se kiinnosti, mutta olipas edustavaa kun Haddi lähti useampaankin otteeseen laukoissa lapasesta eikä seisonut hetkeäkään hiljaa paikallaan. Laukannostoissa aina ehdin näkemään kun korvat kääntyivät ikävän tutusti tötterölle ja ottamaan nupista kiinni, ja sitten Ruuna Raketti lähti kuin paraskin avaruussukkula. :D Haddilla tuntui korvien asennosta päätellen olevan hauskaa, minulla ei niinkään... Toivottavasti tämä oli poikkeus säännössä ja rallittelua ei enään tulisi. Itsekin sain taas muistutuksen että miksi tätä hevosta piti liikuttaa säännöllisesti, edes sitten vähän, kunhan edes jotain aivojumppaa.

Satula todettiin jälleen mainioksi, en tippunut vaikka yleensä tulen kuin kypsä luumu alas heti kun Haddi vähääkään sinkoaa. Nyt en edes horjahtanut ja olo oli yllättävän turvallinen ottaen huomioon että olin vauhdinhurmaisen karvamopon selässä. :D

Alla Haddille esimerkkiä että kivaa voi olla silloinkin kun on kuulolla. :) Timolle on nähtävästi sama hypätäänkö pientä rataa vai mennäänkö puomeja, se on silti yhtä hauskaa! Kuvista kiitos kuvaajalle. c: